Näytetään tekstit, joissa on tunniste harjoittelu. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste harjoittelu. Näytä kaikki tekstit

keskiviikko 7. lokakuuta 2015

Tuotantoon tutustumista

Nicehockeyn pipotilauksen kautta.

Näin se on kuusi viikkoa mennä hupsahtanut työelämäprojektin parissa. Uskoakseni oppiminen on ollut käytännönläheisempää, kuin koulun penkillä istuessa. Päivät ovat kuluneet erilaisten pipojen mallikappaleita väsätessä, mutta viimeinen projekti: NiceHockeyn pipotilaus oli todellinen koetinkivi. Eilen ajattelin, jotta selviänköhän tästä.


Tertun avustuksella selvisin ohjelmoinnista ja tilauksesta "jotenkuten." Erilainen ohjelma ei ollut helppo perehtyä. Kyllä useampi malli pitäisi toteuttaa, että ohjelmointi alkaisi sujua. Mutta nyt on alitajunnassa muistijälki tästäkin.


Virallisen tilauksen perustamisen jälkeen läksin neulekoneelle neulomaan suunnitelmia valmiiksi. Muutoksia, tuleehan niitä silmukan säätöihin ja neuloksen pituuksiin, eikä oikein väliin löytynyt ymmärrystä siihen mikä hommissa maksaa.


Niin kuitenkin aamulla oli pitkästi pipoa eroteltavana ja sain taas uuden masiinan käyttökokemusta. Tämä on ihan leikkuri vaan... saksia järeämpi kuitenkin.
Ja seuraava uusi käyttökokemus höyryttimestä. Nicehockeyn pipojen jälkeen höyrytettiin pikkulapasia. Huomenna neulos leikataan, ommellaan ja viimeistellään. Aika näppärää.


Työpäivien jälkeen kummasti on puhti pois. Ei ole oikein riittänyt into blogin päivittämiseen eikä juuri muuhunkaan älylliseen. Lenkille olen yrittänyt itseni raahata, vaikka mukavampaa olis jos olis kaveri raahaamassa. Sen verran kuitenkin, että opinnäytetyön ideapaperi kaavailtunna, jotta pääsis ensi viikolla sen homman kanssa eteenpäin. Vaikka Nevertexillä homma on nyt pulkassa, eivät tule pääsemään minusta näin vähällä. Yhteistyö tulee jatkumaan.

Niin kaipaisin kyllä vieläkin ehdotuksia tuotenimikkeeksi... vähän yksinäistä tämänmoinen jaarittelu.

torstai 10. syyskuuta 2015

Siivillä

kiitävät päivät. Ja joka päivä opin uutta mahdottoman lupsakassa porukassa.

Alkuviikosta meinasi hiukan jännittää, kun viime viikosta jäi fiilis, että pyörin jaloissa osaamatta mitään. Sama osaamattomuuden tunne jatkui, kun pipomalleja piti ommella valmiiksi, eikä pyöristys tahtonut onnistua millään. Terttu sitten vähän katseli ompelutapaani, korjasi ompeluotteeni teolliseksi ja tänään onnistuin ompelemaan pipon laen pyöreäksi: voi miten pienestä sekin oli kiinni, kankaan oikeasta käsittelystä pöytätasolla.

Mallikappaleita neuloessa ja ommellessa meni tämän viikon päivät tiukasti, ei jäänyt ylimääräistä aikaa muotoiluun, haihatteluun tai kuohuvien kilistelyyn... Mielikuva muotoilijasta voi olla hyvinkin abstrakti. Kyllä työ on ihan konkreettista käsillä tekemistä, pienteollisena hiukan erilaista, kuin aivan käsityönä, kuten minä olen tottunut tekemään. Niinkuin nyt tämä stanssaaminen: eräänlaista leikkaamista jykevämmillä saksilla. Tällaisen härvelin (stanssin) olemassaolosta olen kyllä tiennyt, mutta koskaan ennen en ole päässyt kokeilemaan.


Nopeuttaahan se paljonkin työskentelyä ja leikkausjälki neuleessa on parempi, kuin saksilla. Vaikka muka toivoin, ettei enää tulisi uusia härveleitä opiskeltavaksi, niin iloinen olen, että pääsin itse laitteella työskentelemään.
Ja nuo mun työkaverit kärsivällisesti ohjaavat:"joo kyllä minä joudan sua neuvomaan."

Tuotannossa odotellaan pakkasia, luitte oikein, oikeaa talvea: lunta ja pakkasta! Niiden avulla neulomo saa töitä. Mutta myös teidän kaikkien pipon pitäjien avulla: muistakaapa kurkata pipo-ostoksilla, että missä on moinen mössykkä tehty: onko suomenlippu saumassa? Näinä kurjien uutisten päivinä olisi mahdottoman tärkeää muistaa ostaa suomessa valmistettua, kun sitä vielä saa!


Toki voitte tehdä retken Neverbackaan otoksille. Siellä nimittäin on minusta niin huippu uusi tuote: muotoonneulottu vauvan villahaalari. Mainosta siitä Nevertexin fb-sivulla.
Paljon mielenkiintoista pohdittavaa jäi tältä viikolta, huomenna istun neulekoneelle kotosalla ja mietin miten muotoilisin omaa tehtavääni eteenpäin.


perjantai 4. syyskuuta 2015

Lupasivat

tulla hommiin ens viikollakin, vaikka, vaikka...
Kyllähän se on aivan totta, mitä Terttu minulle sanoi: koulumaailma on aika kaukana yritysmaailmasta. Vaikka en työharjoittelussa olekkaan, haluan oppia neulomotyöskentelyä ja käytäntöjä. Oih voih! ensinnäkään en osaa ommella, en osaa vaihtaa saumuriin lankoja ja nyt just tuntuu siltä, etten juuri muutakaan. En saa edes kakspuoleisesta teipistä suojapaperia irtoamaan. ÄRRR!
Päättelevästä saumurista en ollut kuullutkaan ennen Nevertexille tuloa ja sinuksi saumurin kanssa ilmeisesti pääsee vain ompelemalla PALJON. Neuleen ompelukin vaatisi hirveän määrän ompelua, neule on niljakas ommeltava, se venyy ja luikertaa oman mielensä mukaan, minä haluaisin viimeistellä käsin tai ketlata.
Näinä muutamina päivinä olen nähnyt ilmeisesti vain murto-osan sunnittelijan työstä ja uusien mallien kohdalla se on a-ö:hön mallin tekemistä ja välillä pikkusen kiroilua. Ohjelmointia, neulenäytteitä, ompelua, kokoamista, värikarttojen suunnittelua ym. Semmosta kaikenlaista pientä.


Toivotaan, että ensi viikolla joku homma jo alkaisi sujua, vaikka se teippien repiminen, niin saisin noita värikarttoja muutaman valmiiksi. Ehkä vastaan ei enää tule paljon uusia masiinoita opittavaksi, niinkuin nyt tuli tupsusaha tai nippusiteen katkaisija (sellaistakaan härveliä en ole nähnyt kuunapäivänä, mutta kätsä laite). Onneksi porukka on rentoa, eivätkä hermostu, kun yksi pyörii jaloissa. Ehkä pidän maanantaina leipomuspäivän, niin voi mennä tiistaina esittelemään jotakin mitä osaan ;)



keskiviikko 2. syyskuuta 2015

Sorvin ääreen

ja arkirytmiin rytinällä.
Minulla koulunkäynti jatkuu nyt etänä täältä kotoa käsin. Sain hienon mahdollisuuden suorittaa työelämäprojektia Ullavalla Nevertexillä. Nyt olen muutamana päivänä Ullavalla pyörähtänyt ja fiilikset on niiiin hyvät, että!



Niin ensimmäisenä tietenkin lähetän terveisiä Miialle, että muistilokeroista löytyi M1 plussan käytöstä joitain selkeitä mielikuvia ja konekkin lähti käyntiin kahvaa nostamalla (tosin ei tämä etummaisena oleva kone) vaan samanmoinen kuin Aallossa oleva, mutta tieten hiukan uudempi. Että hyvin sait tahkottua jotakin tämän vanhuksen päähän ;)
Nyt suunnittelen muotoonneulottavaa tuotetta ja huh! Ensimmäiset piirrokseni saivat tylyn tuomion heti hitaan tuotantoprosessin takia. Heh, nyt tulee OIKEATA oppia laskennallisuuteen, kannattavuuteen ja muihin tärkeisiin tuotannollisiin seikkoihin. TYKKÄYSPEUKKU! Räknättiin heti, että jos tehdään 40000 tuotetta: kauanko sitä tunteina tehdään... voitte ite laskia siellä, jos tuotteen neulominen kestää vaikka 4 minuuttia... että tälläista. Tätä teollista oppia halusin ja nyt täytyy ottaa siitä kaikki irti.
Voi miten olenkaan iloinen siitä, että tätä työtä tehdään vielä täysin suomalaisin voimin. Ehkäpä kertoilen työpäivistäni jatkossa, vaikka aikataulut kaikkien koulunkäyntien kanssa näyttävät suhteellisen tiiviiltä. Kylläpä tämä tästä taas.

maanantai 1. kesäkuuta 2015

Suosikkimallistoni

tulevat tässä:
Havina Jäntin malliston sävymaailma on jotenkin niin kiehtova. Tämän malliston kudotuista kankaista vastaa Lotta Paananen, joka  Lodetex awards-palkittiin ansiokkaasti. Lotan puolesta oli niin moni onnellinen (minä mukaanluettuna), vastoinkäymisistä voittoon!
Aallossahan systeeminä on pitkälti mallisto-yhteistyö. Ensimmäisinä vuosina toimitaan assarina toisen vuoden opiskelijoille. Toisena vuonna mallistot toteutetaan ryhmätyönä ja myöhemmin vasta sitten yksin ja silloinkin on assareita alemmilta luokilta käytössä. Systeemi on oikein hyvä, koska toisten mallistoa tehdessään oppii näkemään koko malliston kehityskaaren ja työskentely ryhmässä opettaa joustavuutta yhteistyöhön.

Kuva:Guillaume Roujas

Kuva:Guillaume Roujas


Kuva:Guillaume Roujas

Kuva:Guillaume Roujas

Kuva:Guillaume Roujas

Kuva:Guillaume Roujas

Kuva:Guillaume Roujas

Aallon näytöksessä panostetaan kankaisiin ja materiaaleihin. Niinkuin päivityksistäni olette huomanneet resorit (ribit) tehdään itse. Jos kangasta ei ole itse kudottu se käsitellään värjäys-, kankaanpaino-, tai muulla pintakäsittelymenetelmällä. Neulokset tehdään elektronisilla käsineulekoneilla tai teollisella neulekoneella (cms). Malliston asumäärästä en tiedä varmuutta, mutta viisi asukokonaisuutta kuuluu yleensä joka mallistoon. Tässä seuraava suosikki Marianne El-Khoury:


Kuva:Guillaume Roujas

Kuva:Guillaume Roujas

Kuva:Guillaume Roujas

Kuva:Guillaume Roujas

Kuva:Guillaume Roujas
Kuva:Guillaume Roujas
Olen väri-ihminen siksi kai näin voimakkaat sävymaailmat mieluisia.  Jätetään seuraaviin päiviin mallistoja jotka miellyttävät muuten kuin värimaailmaltaan.


sunnuntai 31. toukokuuta 2015

Kotona

olo sujjuu pers'aukisenakin.
Alun paniikin jälkeen olen rauhoittunut... yrittänyt suhteuttaa asioita, yksi joutuu maksamaan takuuvelkoja, toinen menettää rahansa kodin homevaurioihin... menetyksiä on monenlaisia. Elämä jatkuu rahattomanakin.


Mieltä lämmittää tämä näytöksen ohjelma, missä on kiitokset meille, jotka olimme jollainlailla työskentelyä helpottamassa. Siinä mää oon melko kovassa joukossa ;) Tässäpä kuvia näytöksestä lähinnä niiden töistä joissa mullakin oli sormeni pelissä. Kuvat on Aallon facebook-sivulta Näytös.
Kuvaajana Guillaume Roujas.
Saatanpa laittaa lisääkin kuvia, mutta tälläkertaa ei enempää niin saatte hiukan makustella.

Carolina Forss

Carolina Forss

Ines Kalliala

Ines Kalliala

Natalie Ahonen, Luyi Liu

Natalie Ahonen, Luyi Liu

Maija Mero, Pauliina Salmela

Maija Mero, Pauliina Salmela

Amina Saada (Näissä neuleissa opettelin ohjelmointia cms:llä... tärkeitä hirviötä)

Amina Saada

sunnuntai 24. toukokuuta 2015

Kevätretkipäivä

aurinkoiseen ja kesäiseen Porvooseen perjantaina. Kyllä Porvoo on kaunis kesäkaupunki.

 
Läksin tutustumaan opettajani Päivin neulepajaan, joka sijaitsee Porvoon vanhalla asemalla. Päivi on hankkinut neulekoneiston vanhalta neuleyrittäjältä. Stollin koneet vuosimallia 1944 moottoroituna toimivat unelmaisen kevyesti.
Mistähän minä tällaisen laitteiston hankkisin itselleni?
Etsinnässä on, sillä näitä suhteellisen pienia neulepajoja on toiminut jonkin verran 1950 luvulla ja siitä eteenpäin. Rautaiset koneet ovat kestäviä ja hyvin huollettuna toimivia, ei vielä minusta mitään museokapistuksia!




Kertakaikkiaan hieno ja ihana retkipäivä, mistä tulikin kiire joutumaan treffeille Niina kanssa kutsuvieraana näytökseen.

Koko Helsingin reissu sai vain niin surkean päätöksen, ettei hirveämmästä väliä.
Mietin, kirjoitanko tästä, mutta toisaalta teidän on hyvä kuulla ja tietää... Osaatte olla varuillanne ja toisaalta tiedätte paremmin mun fiilikset.
Sörnaisissä matkalla Kattilahalliin nostin käteistä rahaa automaatista. Tämän jälkeen jatkoimme matkaa porukan vanavedessä. Väkeä oli liikkeellä paljon ja katu oli ruuhkainen. Kattilahallissa tunnelma oli odottavainen ja jännittynyt. Minä halusin jättää jäähyväiset kaikille ihanille yhteistyökumppaneille ja toivottaa heille onnea ja menestystä. Ilta oli hieno ja näytös upea. Kokeneemmat totesivat, että vuosi vuodelta paranee. Kun näytös oli nähty ja viimeiset onnittelut toivoteltu, päätin lähteä. Kun olin kävellyt muutaman sata metriä, aloin kaivella bussikorttia laukustani ja silloin huomasin, että minulta puuttuu lompakko. Hädissäni palasin Kattilahalliin sitä etsimään. Eihän sitä etsinnöistä huolimatta löytynyt ja typertyneenä soitin kortin sulkupalveluun.

Liian myöhään...
noin kolmessa tunnissa varas oli tyhjentänyt tilini.
Sitä miten se on tehty, en ymmärrä, saatan vain arvailla. Niina kökötti vierelläni ja näki kuinka peitin lompakolla tunnuslukuni, muita lähettyvillä oleskelevia emme rekisteröineet. Kaikki nostot on tehty juuri samaisesta automaatista, mistä kakskymppisen nostin. Liikkeellä ilmeisen taitavat ammattilaiset. Ensi viikko alkaa nyt minulla sitten poliisi- ja pankkiasioiden selvittämisellä. Nyt olen puilla paljailla, mutta onneksi kotona. Koska aikuisopintorahakauteni päättyy olin elänyt erittäin niukasti säästellen rahaa kesään. Olo on vieläkin kuin olisin saanut iskun palleaan, ilmat pihalla.

Helsinki näytti minulle kasvonsa, tylytti takasin, siitäs sait maalainen.

torstai 21. toukokuuta 2015

Haikeat

ja kovin kiitolliset mietteet näin viimeisinä päivinä täällä Aallossa.
Kokemus tulee olemaan ikimuistoinen.
Tällä viimeisellä viikolla ei ole nähty vieläkään mitään hirmuista dramatiikkaa, mitä nyt opiskelija ovat olleet hiukan takakireitä. Kovan paineen alla on eletty tämä viikko ja jännitetty sitä kenen vaatteet ovat näytöksessä. Kuulin, että kuusi putoajaa on pelistä pois... mutta totuutta en tällähetkellä tiedä. Minulla on näppini niin monessa neuleessa, että kaikkien soisi pääsevän.
Alkuviikosta taloon tuli stailaaja, jota oppilaatkin odottivat paniikin omaisin tuntein. Stailaaja saattaa antaa sakset käteen ja sanoa, etttä leikkaa noiden housujen lahkeet. Ja silloin tehdään työtä käskettyä.
Stailaaja ja opettaja ovat yhdessä katsoneet ja rankanneet mallistot, viimeiset sovitukset on läpikäyty.
Vaatteita lähdetään kuljettamaan kohti Kattilahallia huomista näytöstä varten.
Näytökseen huipentuu minunkin keikka stadissa ja niin vain selvisin :)
Suurimmat pelkoni olivat, että joutuisin lankahyllyjen järjestäjäksi... ja etten pääsisi sinuksi stadiapuhuvien ihmisten (nuorten) kanssa. Turhia pelkoja, mää oon mää ja minuna ne mut vastaanottivat.
Mielettömiä mallistoja nähdään huomisiltana. Kuulumisiin. 





tiistai 12. toukokuuta 2015

Kalana vedessä

uiskentelen Aallossa ja viihdyn mainiosti.
Viimeiset viikot ovat olleet hirmuista kiirusta, mutta sellaiset hermoja raastavat ylilyönnit ovat jääneet kuitenkin aika vähäisiksi. Ehkä odotin jotain myrskyisämpää. Tällähetkellä osa opiskelijoista on niin väsyneitä, että puolivaloilla kulkiessaan eivät kai jaksa edes räyhätä... Noo pieniä juttuja on tietenkin ollut, mutta ne kuuluvat asiaan.
Työt kasaantuvat viimeisiin päiviin, sitä on vaikea välttää. Eilen, kun tulin töihin, niin väki kävi siekailematta kimppuun; pitäis saada ribbiä, ompelisitko pääntien neuleeseen, pitäis koota neulepaitoja ketlaamaalla jne. Meinasi ahdistaa... Minä niin mielelläni autan, aina ja kaikkia. Mutta nyt oli liian vähän käsiä, vain kaksi kättä mulla.
Hauskinta eilen oli eräs japanilainen tyttö, joka pyysi kaiken kiireen keskellä, että opettaisin häntä neulomaan käsin. Auuts... Sorry I'm too busy, yritin änkyttää hänelle mahdollisimman ystävällisesti. Juu-juu tottakai hän ymmärtää, maybe tomorrow? Syvä huokaus we'll see... No kuitenkin tässä minä nyt istun jo ennen kuutta skriivailemassa blogiin ja hommat koululla on pulkassa. On tehty ribbiä ainakin kilometri, viimeistelty paidat, ommeltu ja opetettu käsineulontaa! Piti vaan pistää töpinäksi.

jbo

Tiedän oikein hyvn, että olen iso apu, melkein korvaamaton. Ovat ihan hirmuisen kiitollisia, muistavat kiitellä joka käänteessä ja mainita, että on ihanaa, kun joku auttaa.
Tänään eräs nuorimies tuli hakemaan ribbiänsä ja tutki sitä ensin tarkkaan, kuin arvostellen, ja sanoi sitten: "tää on varmaan niinku maailman täydellisintä ribbii." Myös se, että helpotan neulekoneella kiroilevan työskentelyä pelkästään korjaamalla virheet ja vaihtamalla muutaman neulan, saa aikaan molemmille hyvän mielen.

houkuttelevat lankavailkoimat

Ja näin kun juttelen kotosalla, kuinka viihdyn ja maineeni on kiirinyt pomonkin korviin, niin mun ukko-kultaseni on alkanut pelätä, että aalto nielaisee häneltä vaimon kokonaan. Hölömöläinen ;)
Koto Nivalassa on maailman paras paikka elää ja asua, vaikka tätä työtä en siellä voi tehdäkkään. Tällainen käytännön neulomistyö; neulominen ja ohjaaminen (väittäisin kyllä opettamiseksikin, vaikka niin ei saa sanoa) olis tietenkin unelmatyö, mutta ei kaikkea voi vaatia samaan pakettiin. Mulle riittää koti maalla ja työ kun työ... Pientä unelmaa elättelen omasta neulepajasta, mutta olkoon sellainen pienen pieni haave, että jaksaa porskuttaa.
Näin alkaa olla stadin keikka selvitettynä, viimeisiä viikoja huidellaan. 22. päivä on huipennus eli näytös ja sitten se on siinä.

luonnoskirjoja joka lähtöön



torstai 30. huhtikuuta 2015

Hurahtanut

olen aivan noihin kokeiluihin.
Sirstelen silmiä ja etsin korennon siipien välkettä.





Löytyyhän se välke.
Minulla on loistava opettaja neuleessa; oikeastaan kaksi. Toiselta saan oppia toteutuksiin ja toiselta oppia teollisen neuleen maailmaan.




Tilkkuja tutkiessamme opettajani ymmärsi intoni suomuihin ja puhalsi tuulta purjeisiin... Nyt suomut eivät jätä rauhaan, vaikka en ole varma miten ne liittyvät korentoihin.


Tämä suomu voisi muistuttaa korennon siipien välkettä.

Tämä suomu tuo mieleen sammalen... Tykkäävätköhän korennot sammalesta?






Opettajani heitti ilmaan myös ajatuksen pellavasuomukokeiluista


Niin monesti kysytään sitä, mistä inspiroidut. Tällä kertaa korennoista.
Miten paljon olisi kokeiltavaa, mutta aikaa niin himskatin vähän.

Päivät Aallossa lentävät siivillä, siellä ei ole aikaa keskittyä kokeiluihin. On paiskittava hartiavoimin töitä. Linkitin töiden paiskimisesta videoita instagramiin käykää kurkkaamassa.
Viime viikot ovat olleet jo melko tiiviitä, ei ole jäänyt juuri ylimääräistä aikaa päivittää tekemisiään tai jos ylimääräistä aikaa on hiukan ollut, niin olen lähtenyt tuulettamaan päätäni lenkkipoluille.

Kun kotiin tulee perjantai iltana ja kokonaisen lauantaipäivän saan olla kotona, niin viikonloppu on surkean lyhyt. Reissunaisen elämää  eletään enää muutama viikko. Vaikka on ollut niin antoisaa ja mielenkiintoista, niin voimanrippeet ovat aika vähissä. Reissaaminen syö naista.
Hyvin kuitenkin Sirpa ja Juha ovat adoptiotätiä kestäneet, siitä iso kiitos! Ilman tällaista asumusjärjestelyä Helsingin keikkani olisi jäänyt haaveeksi.

Muutama pitempi kotoviikonloppu auttaa jaksamaan tämän lopun ja myös ne hirmuisen kiitolliset ihmiset joita auttelen loppurutistuksessa kohti suurta näytöstä.