Reissunainen

mennä porskuttaa vaan. Käy välillä vähän sijaistamassa (lue tienaamassa) ja vaihtaa junakyydin  viikonloppuna linja-autoon. Tällä kertaa kohteena netin kautta tuttu lankakauppa Titityy. Mikäs sen parempaa, kuin päästä hypistelemään lankoja paikanpäälle.
Jyväskylä on kaunis kaupunki, kuitenkin viikonloppuna se oli yhtä solskeinen, harmaa ja räntäinen, kuin muutkin Suomen kaupungit. Mutta voi ihime: Titityyssä paistoi aurinko, häikäistyin ja luulin olevani taivaassa. Ehkä olinkin lankataivaassa. Niin pyörällä päästä olin, että meinasi tulla valinnanvaikeus. Louhittaren luolan käsinvärjättyjä menin hakemaan mallistoon, mutta mukaan tarttui muitakin ihania koneneulontalankoja. Luonnotar-lanka kekäleen värisenä tuntui sopivan kuin nenä päähän. Ai-jai-jai!

Päivänpaistetta olkaa hyvät!

Klik, klik

klikkaa MUA ;)

Fiilikset

tuppaa niin äkkiä muuttumaan, tiedättehän.
Elämä oli niin ihanata viimeviikolla, neuloshurmassa elin pitkälle viikonlopun, mutta nyt multa vietiin hiihtokelit. Vesi ropisee yöt läpensä peltikattoon, joen jäät nousevat veden paljoudesta ja kaikki tämä saa oloni levottomaksi. Öisin näen painajaisia mallistokankaista ja synnyttelen perheeseen uusia vauvoja... pikkuisen voisi kuvitella jonkinlaista stressinpoikasta.

Vaikka mallistohommat ovat hyvässä vauhdissa ja aikataulussa, niin ilmeisesti joku asia kiristää takaraivossa... sellainen tiedostamaton. Tiedostettu kiristäjä on tuo oppari, jonka vuoksi meinaa tulla harmaita hiuksia, kun osaisin rentoutua ja ajatella, että se tulee ohessa tai sitten ei.
Muistilappu poikinensa on kirjoiteltu ja aina se jota etsin on hukassa.

Ja pitäisi rentoutua.
Iliman hiihtua...

Muuten, näytösprojektin blogi ja sivut ovat nyt avautuneet, käykää kurkistelemassa W16KAJO

Näillä kuvilla

ja tunnelmilla wiikonlopun viettoon.
Olo on niinkuin lapsella, joka on saanut herkkuja mahan täydeltä: pökerryksissä.
Huokailen, silittelen kankaita kädellä, huokaan uudelleen.
Carpe diem.
Siihen hetkeen täytyy tarttua juuri silloin, kun se on.

Minulle tärkeä on tuo kotimme vierellä virtaava joki ja sen monimuotoisuus, sen elämä. Inspiraation lähteenä se on huikea aarreaitta. Joen äänet, värit, liike ja voima.
Kun tätä matkaa kanssani käytte, voimme yhdessä pohtia lopuksi onnistuinko kuvaamaan vaatteissani virtaavan veden ja sen äärellä asuvan korennon.
Talvinen joki on yhtä tärkeä ellei vielä tärkeämpi. Se on tie joka vie kauas Rimpinevalle, suolle, kauas hiljaisuuteen.
Aina vaan kysytään mistä saat inspiraatiosi.
Annan teille viikonlopulle tehtävän, menkää luontoon! Menkää hiihtelemään hiljaa tai vain kävelemään polkuja. Katsotaan avautuuko aistit... jään odottamaan...

Protot

ovat täällä työn alla ja niihin hiukan vielä materiaalikokeiluita.
Huomenna menen sitten Neverbackaan varsinaisia näytösmateriaaleja kokeilemaan, voi jehna! Olisihan tässä ollut kotonakin hommaa, mutta ei malta oottaa ei, on niin poltellut viimeviikosta lähtien, kun soitettiin, että lurexit ovat tulleet...

Proto tarkoittaa siis lähinnä kaavasovitetta, materiaali ja väri voi olla jotain aivan erikoista. Minä olen pyrkinyt samantuntoisiin materiaaleihin tai lähes samalla tavoin käyttäytyviin. Värityksistä ei nyt siis piitata.
Noista kuvista pitäisi koostaa photarilla jotain, että saisi sen liitettyä W16 KAJOn esittelyyn, semmoisia mukavia hommia kaiken kirjoittelun jälkeen.
Kuuletteko havinaa?