Voipi olla

että kesän lähestyessä päivittäminen jää vähemmälle. Ei silti tietsikalla oon viettänyt suuren osan päivistäni kirjoittaen kulttuurihistorian esseitä (huokaus!). Mielenkiintoisia, mutta työläitä. Pitäisi osata suhtautua muinaisen arkkitehtuurin tutkimiseen kriittisesti, mutta mites sitten kun aihe on uusi ja suhteellisen outo, siis siinä mielessä, etten ole arkkitehtuuriin aiemmin perehtynyt (toinen huokaus!) Noo, kolomas essee on nyt työn alla ja tulee lähiaikoina valmiiksi. Jokaisen esseen pituus piti olla vähintään kolme sivua, joten on tässä saanut konetta naputella ja niskat on melkoisen tiukkikset.
Julkaisin jo facebookissa komean kuvan Annukka Suvitien mallistosta, mutta hoksasin sitten myöhemmin, että kaikki eivät käy täällä facebookin kautta... suuri osa kyllä jo. Niimpä tässä vielä muutamia kuvia hirmuisesta projektista, jonka Annukka toteutti ja minä sitten hiukan jeesasin.

Toteutin siis slipoverin Annukan mallistoon mittojen mukaan (kuva Annukka Suvitie)

Näytöksen asukokonaisuus (kuva Kiia Saira)

Tein myös keltaisen kaulahuivin  mallistoon (kuva Kiia Saira)

Tyylikästä kaartia (kuva Annukka Suvitie)

Yhteistyössä Annukan kanssa tää Päivikki

Kyllä hiukan hirvittääkin tuo kolmannen vuoden malliston vääntäminen, nyt kun sen näki niin läheltä. Olen muka suunnitellut tekeväni hommat parissa vuodessa niin, että kotoa saisi kolmannen vuoden surffailla, mutta voipi olla, että malliston teko vaatii Hämeenlinnassa olon. Sepä jää nähtäväksi... Elleivät sitten huoli mua tuonne NAOlle ompelemaan.

Tässä alkaisi seuraavaksi projektiksi rippijuhlien valmistelut. Vaikka olen huokaillut, ettei nyt ole niin hirmuinen stressin paikka, kuin viime vuonna yo-juhlia järjestäessä, niin jopa piti viimeyönä alkaa laskemaan kanaparsakeiton litramääriä :/
Vuosi sitten tosiaan pilkoin tiistaina isän kanssa 13 kiloa lihaa keittoon ja sitten lähdin isän kyydissä Ylivieskaan ja sieltä junalla kohti Hämeenlinnaa keskiviikon pääsykokeisiin. Niin paljon pohdin silloin juhlajärjestelyitä, etten kerennyt pääsykokeissakaan jännittää ollenkaan. Tosin toisena syynä jännittämättömyyteen oli, etten uskonut pääsyyni ollenkaan.  Itsetuntoni ei tässä suhteessa ole ollut koskaan kovin hyvä.

Kyllä paljon on mahtunut asioita tähän vuoteen, mahdottoman paljon!

Niin kotona

ja iso huokaus!

Vaikka välillä mielessä käy sunnuntai ja junalipun tilaaminen. Ensi sunnuntaina en tarvitse junalippua ja sitä yritän aivoihini iskostaa.

Paitapusorosta tuli aika kiva... vaikka tietenkään ompelija itse ei siihen ole täysin tyytyväinen. Melkoisen tiukalla aikataululla sen surruuttelin. Jos olisi ollut aikaa, muutoksia olisi tullut yhden- ja toisenlaisia. Ei ollut aikaa, ei tullut muutoksia. Malli on kyllä kiva ja istuu minulle oikein hyvin, pitääkin istua, kun on omilla mitoilla ja kaavoilla tehty. Mietittiin tehdessä, että korostaako rypytys rintoja liikaa, kun ne eivät ole mitkään sievät ja pienoiset... Mielestäni näyttää kuitenkin ihan kivalta, ei korostu riipputissit, EIHÄN?! Esittelyssä opettaja meinasi että selkäpuoli istuu täydellisesti.
Kuvat ovat taas noita kännyotoksia, kun paita tosiaan jäi koululle arvioitavaksi. Nyt ei siis ollut vara valita viidenkymmenen kuvan koosteesta hyvää ilmettä :D Tämän näköinen irvistelijä siis oikiasti oon.

Viimeisenä koulupäivänä piti vielä hiukan itkeä tirauttaa psyykkisesti rankkaa kevättä. Voin kertoa olleeni fyysisesti paikalla, mutta aivot ovat olleet välillä täysin pihalla. Käsitelty on asioita, joista ei ole minkäänlaista mielikuvaa, siis totaalisia black outteja, vähän pelottavaakin huomata sellaista. Mutta ne sallittiin minulle ja luokkakaverit ovat pitäneet minusta hyvää huolta!

Hommat jatkuvat tässä kotosalla. Pukuhistorian suoritan kesällä virtuaaliopintoina ja muutakin koulujuttua on työn alla. Mm. One Day Desing-shoppiin suunnittelin tekeväni pinon villasukkia.
Jepulis! Jatketaanpas seuraavan kerran juttua jos ja kun saan hiukan kuvia Kattilahallin muotinäytöksestä.

On kai aika

uskaltaa sanoa itse ääneen se mitä olen toisten kuullut sanovan: Olen luova ihminen.

Portfolioiden palauteuksessa perjantaina oli mielenkiintoista kuunnella esitys toisensa perään: epäonnistuin, en ole tyytyväinen, tää-nyt-on-vähä-tämmönen-menttaliteetilla esitimme vuoroin.
Me muut taas näimme jokaisessa portfoliossa juuri sen työn hienouden, kehityskaaren ja omalaatuisuuden. Pohdiskelimmekin hiukan palautusten jälkeen, että mikä mättää, kun olemme niin kriittisiä itseämme kohtaan.

Minäkin sain mahtavaa kannustusta, kauniita sanoja ja kehumista. Tämä niin lämmitti mieltäni ja antoi uutta uskoa tulevaan. Tämä vaatetyö on kuitenkin sitä minkä hallitsen, missä olen omimmillani. En puhu nyt ompelusta vaan kokonaisuudesta ja ompelu on vain yksi pieni (hallitsematon) osa sitä.
Opettaja sanoi minulle, että turhaan vähättelet itseäsi ja ikääsi, kun hänen mielestään olen porukan innokkaimpia heittäytyjiä. Nämä sanat, voi että...

Juuri nyt tuntuu siltä, että tästä on hyvä jatkaa ensi vuoteen avoimin mielin ja tutun turvallisessa porukassa. Aika mieletöntä?!

Matkalla muotoilijaksi ei kuitenkaan vielä heittäydy kesälaitumille.
Paitapuseron kuvia yritän saada tänne, vaikka pusero jääkin opettajille arviointiin. Huomenna on paitojen palautuspäivä ja niin vain paitapusero tänään valmistui, siitäkin olen  ihmeissäni, viimeviikon pitkät illat tuottivat tulosta. Annukka Suvitien mallistoon kaulahuivi ja liivi,
nekin valmistuivat ajoissa. Hommat ovat hanskassa.
Aika mieletöntä sekin?!

Tämä kuva nyt vain sopii fiiliksiin: risuja ja auringon paistetta ;)

Kylmää hikeä

puskee otsalle näinä viimeisinä päivinä. Vaikka olenkin hoitanut hommani suhteellisen ajallaan, on  töitä, joita hupsahtelee lisäksi viimeisiin koulupäiviin. Ja, no joo, kaveriakin täytyy auttaa hädän hetkellä. Malliston kimpussa pakertavia kolmosia käy ihan sääliksi välillä, siksi lisääntyi hommat yhdellä neuleliivillä ja huivilla...
Mutta hei, mää oon jo steitsillä näytöksessä ;) Tai en mää vaan mun tekeleet; Annukka Suvitien suunnittelemana. Kuvia sitten, kun näytös on ohi.
Viimeviikko oli onneksi mahdottoman voimaanuttava neulomuksineen ja portfolion vääntöineen. Sekin, että lenkkeiltiin ja patikoitiin metsässä, antoi ihan uutta virtaa tähän loppupuserrukseen.

Nyt tarjoan sellaisia tärähtäneitä kännyotoksia Viimeisten viikkojen räpellyksistä:

Kaulusharjoitus meni kohtuullisen hyvin, tällähetkellä tuskailen varsinaisen tuotteen parissa ja kauluksen sulkeminen ryttyilee mulle :(
Brodeerauksessa ja pinnanmuokkauksessa on kokeiltu monenlaisia juttuja:

Brodeerauskuvatukseni

Pinnanmuokkausta silkkinauhakirjonnalla ja huopaompelulla

Huovutettu koru, pinnanmuokkauksella

Vaikka typyköitten kanssa pakerretaan kellonympäryksiä ja välillä on ilmassa päänsärkyä, buranaa ja pinnojen kiristelyä (=purkutyömaat) niin mukavassa huumorihengessä yhdessä touhutaan. Tämmöinen pikapäivitys, työntäyteisistä viimeisistä koulupäivistä.
Huomenna esittelen ensimmäisen portfolioni!