maanantai 12. toukokuuta 2014

On kai aika

uskaltaa sanoa itse ääneen se mitä olen toisten kuullut sanovan: Olen luova ihminen.

Portfolioiden palauteuksessa perjantaina oli mielenkiintoista kuunnella esitys toisensa perään: epäonnistuin, en ole tyytyväinen, tää-nyt-on-vähä-tämmönen-menttaliteetilla esitimme vuoroin.
Me muut taas näimme jokaisessa portfoliossa juuri sen työn hienouden, kehityskaaren ja omalaatuisuuden. Pohdiskelimmekin hiukan palautusten jälkeen, että mikä mättää, kun olemme niin kriittisiä itseämme kohtaan.

Minäkin sain mahtavaa kannustusta, kauniita sanoja ja kehumista. Tämä niin lämmitti mieltäni ja antoi uutta uskoa tulevaan. Tämä vaatetyö on kuitenkin sitä minkä hallitsen, missä olen omimmillani. En puhu nyt ompelusta vaan kokonaisuudesta ja ompelu on vain yksi pieni (hallitsematon) osa sitä.
Opettaja sanoi minulle, että turhaan vähättelet itseäsi ja ikääsi, kun hänen mielestään olen porukan innokkaimpia heittäytyjiä. Nämä sanat, voi että...

Juuri nyt tuntuu siltä, että tästä on hyvä jatkaa ensi vuoteen avoimin mielin ja tutun turvallisessa porukassa. Aika mieletöntä?!

Matkalla muotoilijaksi ei kuitenkaan vielä heittäydy kesälaitumille.
Paitapuseron kuvia yritän saada tänne, vaikka pusero jääkin opettajille arviointiin. Huomenna on paitojen palautuspäivä ja niin vain paitapusero tänään valmistui, siitäkin olen  ihmeissäni, viimeviikon pitkät illat tuottivat tulosta. Annukka Suvitien mallistoon kaulahuivi ja liivi,
nekin valmistuivat ajoissa. Hommat ovat hanskassa.
Aika mieletöntä sekin?!

Tämä kuva nyt vain sopii fiiliksiin: risuja ja auringon paistetta ;)

6 kommenttia:

  1. Hienoa, Päivikki! Olet taitava ja luova! <3 Usko vaan itseesi!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Elina, opettelen sitäkin: uskoa itseeni ;)

      Poista
  2. Niinpä, eihän sitä aina itse usko, mutta onneksi muut sen sanoittavat;-)

    Mutta minun mielestäni sinussa on sitä samaa mitä itsestäni julkisestikin jo uskallan luukuttaa "luovaa huuhaata".
    Ja tuo ikäkompleksi!...
    Ihminenhän on sen ikäinen kuin tuntee olevansa, sinun mieletön ikäsi on todellakin voimavara, älä anna sen jarrutella. Teet monta asiaa iän ja kokemuksen pohjalta, et nyhjää ilmanaikaisissa seikoissa vaan pistät oman elämänkokemuksen pohjalta haisemaan....
    Joka ainoa päivä itselläni ainakin on tarve oppia, kehittyä ja heittäytyä. Löytää uusia nyansseja ja vipuja omassa elämässä. Ne on aika kivoja kiksejä, jota heittäytymisestä saa. Sillä yhteiskunta ja monien ajatusmaailmahan on rakennettu ajatuksella: "ei suurperheellinen, aikuinen, naimisissa oleva, tuon ikäinen, tai asuntovelallinen, kriisissäkin elävä voi sitä ja tätä..." On mieletöntä itsekin aina uudelleen hämmästyä, kun huomaa voivansa vaikka sitä sun tätä.

    Mää niin taas ymmärrän sua, niin ja odottelen innolla kuvia siitä paitapuserosta;-)

    Näin ajattelee Tiina, tänään tiistai aamuna ;-)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi Tiina, oot niin paljon ajatuksissani! Puserokuvia (kamalan huonoja sellaisia) pukkaa ihan justiinsa.

      Poista
  3. Omaan toteamukseesi on meidän kaikkien helppo yhtyä kaikkien näiden tuotostesi jälkeen. Olet hyvinkin luova :) Se, että luova henkilö saa elämässään mahdollisuuden toteuttaa luovuuttaan on tosi tärkeää ja toivottavasti pääsee tekemään sitä ihan työkseen. Sitäpä toivon sinulle ja monelle muullekin läheiselle luovalle ihmiselle <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oikeastaan, Pirkko, nyt kun oikein noita sanoja ajattelen, niin olen saanut uuden mahdollisuuden. Työ pitäisi itselleen luoda, jos tätä haluaisi tehdä... ja siihen taas tarvittaisiin uusi hirveä määrä luovuutta...

      Poista