Voipi olla

että kesän lähestyessä päivittäminen jää vähemmälle. Ei silti tietsikalla oon viettänyt suuren osan päivistäni kirjoittaen kulttuurihistorian esseitä (huokaus!). Mielenkiintoisia, mutta työläitä. Pitäisi osata suhtautua muinaisen arkkitehtuurin tutkimiseen kriittisesti, mutta mites sitten kun aihe on uusi ja suhteellisen outo, siis siinä mielessä, etten ole arkkitehtuuriin aiemmin perehtynyt (toinen huokaus!) Noo, kolomas essee on nyt työn alla ja tulee lähiaikoina valmiiksi. Jokaisen esseen pituus piti olla vähintään kolme sivua, joten on tässä saanut konetta naputella ja niskat on melkoisen tiukkikset.
Julkaisin jo facebookissa komean kuvan Annukka Suvitien mallistosta, mutta hoksasin sitten myöhemmin, että kaikki eivät käy täällä facebookin kautta... suuri osa kyllä jo. Niimpä tässä vielä muutamia kuvia hirmuisesta projektista, jonka Annukka toteutti ja minä sitten hiukan jeesasin.

Toteutin siis slipoverin Annukan mallistoon mittojen mukaan (kuva Annukka Suvitie)

Näytöksen asukokonaisuus (kuva Kiia Saira)

Tein myös keltaisen kaulahuivin  mallistoon (kuva Kiia Saira)

Tyylikästä kaartia (kuva Annukka Suvitie)

Yhteistyössä Annukan kanssa tää Päivikki

Kyllä hiukan hirvittääkin tuo kolmannen vuoden malliston vääntäminen, nyt kun sen näki niin läheltä. Olen muka suunnitellut tekeväni hommat parissa vuodessa niin, että kotoa saisi kolmannen vuoden surffailla, mutta voipi olla, että malliston teko vaatii Hämeenlinnassa olon. Sepä jää nähtäväksi... Elleivät sitten huoli mua tuonne NAOlle ompelemaan.

Tässä alkaisi seuraavaksi projektiksi rippijuhlien valmistelut. Vaikka olen huokaillut, ettei nyt ole niin hirmuinen stressin paikka, kuin viime vuonna yo-juhlia järjestäessä, niin jopa piti viimeyönä alkaa laskemaan kanaparsakeiton litramääriä :/
Vuosi sitten tosiaan pilkoin tiistaina isän kanssa 13 kiloa lihaa keittoon ja sitten lähdin isän kyydissä Ylivieskaan ja sieltä junalla kohti Hämeenlinnaa keskiviikon pääsykokeisiin. Niin paljon pohdin silloin juhlajärjestelyitä, etten kerennyt pääsykokeissakaan jännittää ollenkaan. Tosin toisena syynä jännittämättömyyteen oli, etten uskonut pääsyyni ollenkaan.  Itsetuntoni ei tässä suhteessa ole ollut koskaan kovin hyvä.

Kyllä paljon on mahtunut asioita tähän vuoteen, mahdottoman paljon!