Mikä mielikuva

sinulla on nahkahameesta?

Syksyllä varsinkin, kun kerroin yleisesti, että tulemme valmistamaan kangashameen jälkeen nahkahameen, ihmisten reaktiot olivat erikoisia: kulmakarvat kohosivat, sieraimet laajenivat, silmät pyörivät päässä ja suusta pääsi OOO! Tämä sai minut pohtimaan mitä he sillä halusivat viestittää? Ilmeisesti sana-assosiaatio nahkahame, mielletään ruoska toiseen käteen ja käsiraudat toiseen. Vai mitä lie, en tiiä?

Ette tule näkemään ruoskaa, ettekä muutakaan kovin eroottista, sori vaan ;)

Vain vanhan nahkatakkini, joka on silputtu palasiksi ja koottu uudelleen hameeksi.
Ensimmäisessä kuvassa on jo palasia ommeltuna yhteen ja kaavoja on alettu piirtää hopeakynällä. Tässä työvaiheessa säästin kallista aikaani, enkä tehnyt pahvikaavoja, mutta varsinaiseen työhöni, kellotettuun, vihreään sikamokkahameeseen pahvikaavat ovat jo työn alla.

Kyllä tämän nahkan työstäminen vaatii harjoittelua. Saumojen liimaus, vasarointi tai vetskan ompelu, missään kohtaa ei ole vara mokailla. Kun tinttaat vasaralla liimasauman kiinni, niin se on siinä, ja jos sauma on rynkyssä, niin voi voi ;)

Kaiken tämän mokailun sain kokeilla tähän harjoitushameeseen, myös maalarinteipillä teipatun sauman, josta teippi vetäisi pintanahan pois pitkältä matkalta. Kaikki eivät näitä asioita hameesta näkisi, ellen kertoisi... että tihrustelkaa nyt vapaasti kaikki mokat näistä kuvista!

Kun vanha sauma puretaan ja uusi ommellaan päälle, niin jokaisen neulanpiston on osuttava kohdalleen, juu ei osunut ihan.

Vyötärökaitalessa on käytetty hyväksi takin nappilistaa, jossa oli tukikangas liimattuna, joten yksi napinläpi jäi "koristukseksi", laittaisinko siihen napin... en vielä tiedä. Oih, kotikouluaikana Kalajoella mulle opetettiin, että ruskeaa ja sinistä ei saa yhdistää... vaatteen vaihtoon HEP! ;) 

 Ihan hirveää saada mukavia kuvia itsestään esille, mutta terveellistä
 tämäkin: Olet just se mikä olet, etkä kummemmaksi muutu.

Istuu oikein hyvin, on mukavan tuntuinen, erittäin lämmin ja ihan sievänenkin. Luulen siis, että tästä harjoittelutyöstä tulee koululaiselle hyvä pitovaate joka tuntuu muokkautuvan kivasti vartalon malliseksi pikkuhiljaa.

Anteeksi maalaisuuteni

pohdiskelin tässä, kun en aina julkkista tunnista kun sellaiseen törmään...

Saatan pitää jopa ihan inhimillisenä ihimisenä. Täällähän tällaisiin nuoriin muodinluojiin törmää harva se päivä, enkä tosiaankaan aina välttämättä ole osannut suureksi taiteilijaksi tunnistaa :/

Juup, koska en ole osannut vierastaa , olen kommunikoinut ihan normisti omana itsenäni. Toisaalta sitten minuunkin suhtaudutaan luontevasti.

Männä viikolla sain nahkan käsittelyn opastusta Vilma Riitijoelta ja olin iloinen, että asiaan vihkiytynyt neuvoi kokematonta. Hyvät neuvot olisivat tarpeen jatkossakin, kun yksin joudun selviämään tuosta harjoitushameen ompelusta.

Punaposkinen koululainen tässä taivaltaa kouluun parinkymmenen asteen pakkasessa viimeviikolla. Onneksi valmistui tämä oma kaulahuivi parahiksi leukaa lämmittämään. On se lämmittänyt kyllä hartioilla sisätiloissakin, kun meinaa olla niin vilpoista esim. auditoriossa.

Olin tohkeissani syöttänyt Grafis-kaavaohjelmaan mahdottomasti kasvunvaraa housun liitinkiin. Huomattiin tänä aamuna, kun alettiin kaavasovitteita pukea päälle. Tieten alitajuisesti annoin itselleni luvan herkutella täällä Hämeenlinnassa, kun meinaa välillä iskeä ankara koti-ikävä. Tylysti otatti kaavoituksen ope mun housunvyötäröltä 20 sentin kasvunvarat pois, joten kuosissa on pysyttävä tämänkin opiskelijan :D

Pähee kuosi oli näissä kaavasovitepöksyissä, jotka tässä magneetti ohjaimen kanssa koneella menossa.Uudet sovitteet täytyy ens maanantaiksi varmaan tehdä viikonloppuna kotona.

Kovasti

mieluinen tuli tästä omalle vartalolle kaavoitetusta hameesta.
Kun mallista tein peruskaavasta poikkeavan, jouduin opettelemaan enemmän juuri kaavan muodistamista. Sain kiitettävän arvion hameen valmistuksesta, vaikkei kaikki ompelujälki vielä oikein täydellistä ollutkaan.
Mallinerittelyä onkin tuolla aiemmin kuvattu, jos olette sen huomanneet eli laskettu vyötärö (3cm), leveä vyötärökaitale (7 cm), kellotettu helma, pituus polven yläpuolelle, tasku saumassa oikealla puolella, piilovetoketju vasemmassa sivussa, täysvinoon leikattu.
Tuo täysvino leikkaus saa vaatteen laskeutumaan niin mukavasti.
Ja kangas on 100% pellavaa Palasta ja langasta, kuinkas muuten ;)

Minun vartalolle niin sopevainen malli, joten uskoisin, että jos vain vihreä sikamokkahamonen onnistuu, niin mieluinen tulee siitäkin.
Mutta ei mennä asioiden edelle, eilettäin sain nahkatakista tarvittavat hameenpalaset leikeltyä ja saumojakin liimailtua, joten seuraavaksi alkaa kokoaminen.

Välillä kuitenkin pääsin käväisemään kotona, eilen illalla tulin ja huomenna matkustan takaisin Hämeenlinnaan... onneksi ensiviikolla pääsen viettämään hiukan pidempää kotoviikonloppua!

Haalin

täällä lisää projekteja itselleni ja pian käy niinkuin joulun alla; vedän itseni aivan piippuun.
Mutta kun olis niin mukava tehdä ja oppia kaikeinlaista.
Olemme nyt siis nahkan ompeluvaiheessa ja haaliminen tarkoittaa sitä, että päätin tehdä harjoitteluhameen siitä omasta vanhasta vuonna 90 Turkista ostetusta nahkatakista.
Koin jotenkin nahan ompelun haasteelliseksi, jotena ajattelin, että olisi mukava harjoitella, ettei sitten varsinainen ostonahasta ommeltava hame menisi piloille kokemattomuuttani. Aikomus siis hurauttaa kaksi hamosta siinä ajassa missä toiset tekevät yhden. Se varmasti sujuisi suit-sait sukkelaan, ellei se ensimmäisen hameen materiaali olisi aikaavievän haastavaa. Olen nyt purkanut takin sauma saumalta osiin ja joitain venyneitä takapuolikappaleita on kostutettuna ja pingotettuna.
Kuvissa kyllä muidenkin pingotuksia.

No maanantaina opiskeltiin kaavaoppia ja housun kaavaa käsin ja tietsikalla (kaavaohjelma Grafis). Tietsikalla kaavan teko oli ainakin nyt alkuun mukavan helpon tuntuista: mitat vaan koneelle ja kaavat tulostumaan. Huomenna pitäisi samaisesta tulosteesta tehdä kaavasovitteet, että päästään muokkaamaan sellaiset ihanteelliset, meitsin vartalon mitoille sopevat pöksyt!
Paljon on tullut uutta asiaa ihan muutamassa päivässä, on tässä vanhalle päälle käsittelemistä ;)

Pohdiskelin nyt vain, että mitenkähän nämä mun jorinat kiinostavat... kun tykkäyksiä facebookkiin irtosi vasta makrolla otetuista timanttikuvista.... Tällaista päiväkirjatyyppistä lätinäähän tämä. Mutta ei voi oikein tehdä muuten, kuin siten miten luonnostaan jutut syntyvät. Kai?
Mutta hei mulla tulee kiire joutua tyttöjen kanssa steppiin ja zumbaan!

Koulumatkan kauneutta

Innostuin

virkkauksesta kesällä satunnaisen blogisurffauksen seurauksena, kun eksyin Virpi Siiran blogiin. Siellä oikein selkein kuvin näytetään isoäidin neliön virkkaaminen ja muita virkkausidoita pilvin pimein. En ole juuri virkkaillut, muuta kuin villapaitojen ja sukkien saumoja.

Ensin näin sieluni silmillä muhevan punaisesta Tempo-langasta virkatun pontson... Tempoa mulla oli kaapissa mielestäni sopevainen määrä. Mutta ei tarpeeksi... sitten huomasin kun pino lappusia oli jo kasassa. Öööh.

No en siitä masentunut, jäivät odottamaan päivää parempaa. Ja aloitin junavirkkuut Rowanin ohuesta tweedistä, lappusia kertyi ja ajatus liehuvista etukappaleista innosti.
Mutta töks, en tiedä mikä tökkäs... varmaan syksyn kouluhommat ja kotihommat  ja juoksuhommat ja hiihtohommat ja kaikki muut hommat meni eelle.

 Nyt tartuin itseäni niskasta kiinni ja pingotin lippuset ja lappuset.

 Ens viikonloppuun mennessä ne ovat taatusti kuivia. Ei enää tekosyitä!

Mietin silti, että ehkä tää virkkaus ei oo mun juttu?

Sinulle

tammikuun pakkastyttö.
Lähetän sinulle parven enkeleitä.

Enkeleiden siivistä pudonneita timantteja.

Kukkasia omasta puutarhasta.

Ja tietenkin:

Lämmin halaus myös lähtee täältä, hiukan myöhästyneenä.
Olet tärkeä, tiedäthän!

Muotoilun taito

voi välillä unohtuakin,
jos edellisestä muotoilukerrasta on pitkä aika.
Mutta muotoilumuisti palaa, hiljakseen, kun ottaa pulikan käteen ja alkaa pyöritellä ;)

Kotsanopen aikoja on joskus ikävä.

Siinä on sellainen vauhtilaji, että päivä lensivät siivillä.

Karjalanpiirakoiden teko oli oppilaille vaikea laji, silti mieluinen, vaikka haaste oli kova.

Avoimin mielin kannattaa ottaa haasteet vastaan, jos voi aavistaa, että lopputulos on maistuva. 

Villahousut

jalkaan ja joen rannalle istumaan.
Jokainen meistä tarvitsee omat luovuuden ja inspiraation lähteensä.

Minä inspiroiduin tänään näistä, klikkailemalla suuremmaksi voitte inspiroitua tekin.
Aurinkoenergiaa imuroidaan nyt pienen pienistä valonpilkahduksista.

Koululaisen

kevään ensimmäinen viikko takana.

Visuaalisen kulttuurihistorian luentoa, yhteisöviestintää ja tuotteen suunnittelun perusteita. Viimeistelin myös esitystekniikan Kaledo-ohjelmalla toteutettavat työt, johon kuului mm. oman hameen poikkileikkauskuvat ja tuotekortti. Aikataulussa sain työt palauteltua, niinkuin myös luonnostelun ja piirtämisen luonnoskirjan, jota olisi saanut vielä joulun aikaan täydentää. Minä vaan kirjoittelin joulun aikaan blogia ja valokuvasin... eikä siihen luonnoskirjaan juuri tullut enää lisää sivuja.


Tuotteen suunnittelun perusteiden oppimissisältöön kuului essee jonkun taiteilijan kirjoittamasta kirjasta ja taiteilijan luomisprosessista. Suuren suomalaisen kirja-alessa lampu syttyi päähäni heti bongattuani Hannu Väisäsen Taivaanvartiat 8 eurolla. Kirja kertoo Väisäsen luomistyöstä kirkkomaalausten parissa: "Olin pujottamassa ylleni sunnuntaitaiteen pistävää jouhipaitaa." Väisäsen kielikuvat tässä kirjassa ovat vertaansa vailla. Oikein innosta puhkuen palaan tähän kirjaan ja sen myötä esseen kirjoittamiseen. Juu, luitte oikein, innosta puhkuen.

Samalla mielellä aloitin perjantaiaamuna valmistustekniikat eli nahkaompelun.
Yritin huudella ennen joulua facebookissa vanhoja nahkatakkeja silputtavaksi, mutta vain äidiltäni löytyi yksi ylimääräinen... meinaa vähän huvittaa se, että niitä vanhoja kasarinahkatakkeja haudotaan aarteina siellä varastoiden uumenissa ;) Juu niin minäkin aattelin, että jonain päivänä vielä pitäisin sitä auttamattoman vanhanaikaisen näköistä, rakastakin takkia, mutta nyt on Turkista ostettu nahkatakki palasina. Kiertoon vaan turhakkeet kaapeista!

Pitkä päivä (pitkä perjantai) ommeltiin tyttöjen kanssa nahkatilkkuja: yhdyssauma, laakasauma, ketjutikkisauma, tasoksi avattu ketjutikkisauma, liimasauma, laakasauma siksak-ompeleella, viikattu kulmasauma, kulmasauma ym. Erittäin tärkeää saada tuntuma nahan ompeluun, joka on aivan oma maailmansa verrattuna kankaisiin. Liimausta, vasarointia, eri syötöllä toimivat ompelukoneet ja venymistä, lerpattavia saumoja, silittämällä käristettyä nahkaa... kaikkea tätä hyvä kokeilla tässä vaiheessa... ettei sitten varsinaiseen työhön tulisi kovin näkyviä virheitä. Ui-jui! Taas hirvittää ;)  Lisää harjoittelua seuraavalla kerralla. Mukavaa, uutta ja mielenkiintoista.

Tällaisia tilkkuja syntyi äidin "uhraamasta" takista.

Kulmasaumatilkun päällä hopeakynä,
 jota käytetään nahkatoissa merkitsemiseen,
 maitoliimaa saumojen liimaukseen
 ja klemmaraita nuppineulojen sijaan.

Syksyllä

Hämeenlinnassa olen käyttänyt aikani lähinnä juuri opetellen ompelua. Ne päivät, jotka siellä olen ollut, ovat mieluusti kuluneet iltamyöhäiseen koululla kaavamaailmaan ja ompelukoneisiin tutustuen.
Kyllähän minulla sellainen jonkinlainen perustietämys ja taito ompelusta on ollut, mutta koskaan en ole kokenut ompelua oikeen mun jutuksi; liian millimetripeliä. Siksi mieluinen yllätys onkin ollut, että tämänkin ikäinen voi oppia täsmällisyyttä ja tarkkuuttakin, jos tahtoo. Lähinnä on kai kyseessä ajatusmaailman muuttaminen. Tahtoessaan kykenee.

Ns. keittovilla on tullut kangaskauppoihin, liekkö kauankin sitten...
Niin kauan olen ollut kankaiden ostokiellossa. Nyt kun saa kiertää kangaskauppaoja luvan kanssa, tarttui mukaan kaunis petroolin värinen keittovillakangas. Petrooli on minun värini.

 

Kankaasta syntyi Ottobreen kaavoilla numero 7 tämän näköinen liivihame tai tunikako lie? Ihan mahdottoman mukava ja lämmin mekko pidettäväksi farkkujen tai legginssien kanssa. Tästä tuli suosikkini, vaikka ommellessa piti yksi iltapäivä pähkäillä tuota taskujen ompelun problematiikkaa.  Mutta loksahtihan sekin asia ihan itsekseen tarpeeksi monen purkuoperaation jälkeen.

Rouva Alikersantti pääsi uudeksivuodeksi kotiin,
 vietettyään joulun varuskunnassa.
 Tänään lähteekin takaisin  ottamaan vastaan uusia alokkaita.

Nahkainen perhoskoru on vuoden artesaanin luokkakaverini Riikka Peltolan taidonnäytteitä.
Olen toisaalta iloinenkin tuosta nuoresta opiskelijakaartista, joiden kanssa päiväni vietän. He ovat niin ennakkoluulottomia ja innostuneita jokainen jutustaan: Joillakin se on cosplay, toisella vintage jne. jokaisella oma ehdoton juttunsa. Nuoruus ja ehdottomuus sekin kai kuuluu asiaan ;)

Ja löytyipä kuva tästä rouvastakin oma mekko päällä.

Vaaleanpunaisesta

unelmasta alkaa olla hauras muisto vain.

 

Ihanan pitkä joululoma, jonka saan olla kotona.

Vasta ensi viikolla paluu arkeen, vielä monta päivää aikaa nauttia.

Turusen perhe on taas viettänyt joululomansa, kuin karhut talviunilla.

Nukuttu on univelkaa pois ja unta varastoon.

Kuusi tuossa vielä ikkunan eessä tönöttää, 

hyvin osaa käyttäytyä, ei varise, silti joutaa huomenna pois.

Tällaiset mietteet tänään.