Haalin

täällä lisää projekteja itselleni ja pian käy niinkuin joulun alla; vedän itseni aivan piippuun.
Mutta kun olis niin mukava tehdä ja oppia kaikeinlaista.
Olemme nyt siis nahkan ompeluvaiheessa ja haaliminen tarkoittaa sitä, että päätin tehdä harjoitteluhameen siitä omasta vanhasta vuonna 90 Turkista ostetusta nahkatakista.
Koin jotenkin nahan ompelun haasteelliseksi, jotena ajattelin, että olisi mukava harjoitella, ettei sitten varsinainen ostonahasta ommeltava hame menisi piloille kokemattomuuttani. Aikomus siis hurauttaa kaksi hamosta siinä ajassa missä toiset tekevät yhden. Se varmasti sujuisi suit-sait sukkelaan, ellei se ensimmäisen hameen materiaali olisi aikaavievän haastavaa. Olen nyt purkanut takin sauma saumalta osiin ja joitain venyneitä takapuolikappaleita on kostutettuna ja pingotettuna.
Kuvissa kyllä muidenkin pingotuksia.

No maanantaina opiskeltiin kaavaoppia ja housun kaavaa käsin ja tietsikalla (kaavaohjelma Grafis). Tietsikalla kaavan teko oli ainakin nyt alkuun mukavan helpon tuntuista: mitat vaan koneelle ja kaavat tulostumaan. Huomenna pitäisi samaisesta tulosteesta tehdä kaavasovitteet, että päästään muokkaamaan sellaiset ihanteelliset, meitsin vartalon mitoille sopevat pöksyt!
Paljon on tullut uutta asiaa ihan muutamassa päivässä, on tässä vanhalle päälle käsittelemistä ;)

Pohdiskelin nyt vain, että mitenkähän nämä mun jorinat kiinostavat... kun tykkäyksiä facebookkiin irtosi vasta makrolla otetuista timanttikuvista.... Tällaista päiväkirjatyyppistä lätinäähän tämä. Mutta ei voi oikein tehdä muuten, kuin siten miten luonnostaan jutut syntyvät. Kai?
Mutta hei mulla tulee kiire joutua tyttöjen kanssa steppiin ja zumbaan!

Koulumatkan kauneutta