Lupasivat

tulla hommiin ens viikollakin, vaikka, vaikka...
Kyllähän se on aivan totta, mitä Terttu minulle sanoi: koulumaailma on aika kaukana yritysmaailmasta. Vaikka en työharjoittelussa olekkaan, haluan oppia neulomotyöskentelyä ja käytäntöjä. Oih voih! ensinnäkään en osaa ommella, en osaa vaihtaa saumuriin lankoja ja nyt just tuntuu siltä, etten juuri muutakaan. En saa edes kakspuoleisesta teipistä suojapaperia irtoamaan. ÄRRR!
Päättelevästä saumurista en ollut kuullutkaan ennen Nevertexille tuloa ja sinuksi saumurin kanssa ilmeisesti pääsee vain ompelemalla PALJON. Neuleen ompelukin vaatisi hirveän määrän ompelua, neule on niljakas ommeltava, se venyy ja luikertaa oman mielensä mukaan, minä haluaisin viimeistellä käsin tai ketlata.
Näinä muutamina päivinä olen nähnyt ilmeisesti vain murto-osan sunnittelijan työstä ja uusien mallien kohdalla se on a-ö:hön mallin tekemistä ja välillä pikkusen kiroilua. Ohjelmointia, neulenäytteitä, ompelua, kokoamista, värikarttojen suunnittelua ym. Semmosta kaikenlaista pientä.

Toivotaan, että ensi viikolla joku homma jo alkaisi sujua, vaikka se teippien repiminen, niin saisin noita värikarttoja muutaman valmiiksi. Ehkä vastaan ei enää tule paljon uusia masiinoita opittavaksi, niinkuin nyt tuli tupsusaha tai nippusiteen katkaisija (sellaistakaan härveliä en ole nähnyt kuunapäivänä, mutta kätsä laite). Onneksi porukka on rentoa, eivätkä hermostu, kun yksi pyörii jaloissa. Ehkä pidän maanantaina leipomuspäivän, niin voi mennä tiistaina esittelemään jotakin mitä osaan ;)