Ilon ja valon kautta

niin se lähti.
Lisäksi tarvittiin vielä ystävältä linkki ylen klassisesta radiosta ja lyijykynä alkoi lentää paperilla... Alkoi tulla juuri sitä mitä olen hakenut ja tuskaillut. Hämmästynyt olin siitä mikä vaikutus Sibeliuksella minuun oli! Kynä liikkui musiikin tahtiin ja välillä olin aiva hurmiossa.
Ehkä näistä ei vielä ihan tasokuvia saa, mutta muoto erottu jo selvästi. Valitettavasti enää en voi piirroksia kuvata, sen vaan voin kertoa, että ruokapöytä on ihan saman näköinen kuin viimeviikon päivityksissä :)

Kuvasin tuon kynttelikön, kuvasin iloa ja valoa.

Hyvän päivän kruunasi ystävä soitollaan, näitä rupatteluja kaipaan, sosiaalinen kun olen ja nyt päivät täällä yksin nökötän.

Olen tehnyt itseni kanssa sopimuksen, turha otsanrypistely jätetään nyt pois, kerkiän sen mitä kohtuudella ennen joulua kerkiän ja muut hommat hoitelen sitten joulun jälkeen.
Aika hyvä sopimus mitäs tuumaatte?

Ei väkisin

kannata punnertaa, sen tiedän.
Ja seuraavana päivänä pilkahti jo ihana aurinko. Luonteeltani kun olen niin nollasta sataan, että pieni vastoinkäyminen ja olen murheenmurtama, mutta aina on valo löytynyt. Muotoilun tutkimuksellisuuteen vaadittiin lisää työtä ja teen toki työtä käskettyä, en vain koe olevani oikein tutkijatyyppiä ja aihe on vaikea avattava itsenäisesti työskentelevälle. Muutama yö piti nukkua huonosti ja sitten pilkahti aurinko. Tekaisin itselleni auringon väriset töppöset ja ne jalassa säilytän auringon sisälläni ja lumen ja valon.

Kesällä rakennettiin meille pieni kasvihuone, johon siirsin avomaalta vanhan viiniköynnöksen. Siellä se nyt kököttää mansikan ja krookusten kanssa nurkassa ja odttaa kesää. Tuon mökin tunnelma on jotenkin salaperäinen, inspirova. Vaikka kesällä kutsuin sitä mökömajakseni, niin ehkä pitäisi sille antaa kauniimpi nimi, niin kutsuva ja mystinen tuo paikka on. Haaveiden maja ennemmin.

Tein aiemmin syksyllä majaan rukinpyörästä kynttelikön, mutta nyt tuntui siltä, että nostan sen jouluksi sisälle. Kunhan saan sen paikoilleen, niin ehkä esittelen sen paremmin. Uskon, että se tuo lisää inspiraatiota tähän tämän hetkiseen mökömajaani... Voihan mökö :)

Pimeys

meinaa saada minusta otteen ja mieli on melkein yhtä harmaa kuin tuo marraskuun viimeisen päivän sää. Mielessä on koko ajan seikat mitä pitäisi... Haron hiuksiani  ja joka hipaisulla irtoaa nippu, apua, en harmaannut vaan kaljuunnun. No sillä ei kai merkitystä, kun täällä yksikseni päivät istun, sama vaikka kaljuna.

Idea kuvia vaan pukkaa, vaikka pitäisi jo tasokuvia työstää. PITÄISI!
Toisaalta puuttuu printti kankaasta, joten pakko vielä työstää.

Hassua katsoa tästä näytöltä piirrustuksia: Korennon siipikin näyttää kengän pohjalta.
Saa nauraa, on niin surkuhupaisa olo!
Pitäisi löytää A3 kokoinen kansio, saakohan sellaisia jostakin? En löytänyt toiveitteni luonnoslehtiötä mistään, joten päätin työstää paperille ja koota kansioon. Saa sutata ja rutata mielin määrin. Kotoväki taitaa tänään tulla vähän myöhemmin, joten kerkiäisin vielä vähän tuhertaa, ennenkuin pöytä pitää putsata ruokailua varten.
 

Inspiraatio, mihinkä häippäsit?

Välillä mietin

että olenkohan haukkassut liian ison palan kakkua. Asiat etenevät omalla painollaan ja pisteitä ropsahtelee tilille. Eräs opettajani tuumasi: "kyllä tämä nyt siltä näyttää, että täytyy valmistua tämän lukuvuoden aikana" AUTS! Pikkuruinen jysäys iski tajuntaan, en ole halunnut tätä ajatella, mutta olen ymmärtänyt, että mahdollisuus valmistumiseen olisi. Tätä mahdollisuutta olen nyt sitten makustellut alkuviikon Hämeenlinnan reissun jälkeen, kuitenkin takaportin jätän auki... Malliston ja opparin työstäminen rintarinnan voi olla turhan kova urakka, katsotaan.

Päivät siis kuluvat kouluhommia koneella naputellessa. Muotoilun tutkimuksellisuus-essee työn alla (ISO HUOKAUS!). Kun aihe ei kauheasti innosta, tekee niin kovasti mieli rönsyillä muuta. Mutta neulekoneelle ei ole juuri asiaa, ennenkuin tämä homma on hoidossa. Joten te ihanat lukijani siellä, vaikka innostutte ilmeisesti vain ihanaisista sukka- tai muista neulepäivityksistä, joudun tuottamaan pettymyksen. Muotoilija on nyt matkalla kohti juuri sitä mihin on lähdetty, muotoilijaksi.
Mutta lohdutuksesksi, haluaisitteko tirkistellä malliston alkuinnoitusta? ;)

Kiitos Aino-Maijan <3
sain tarkoitukseen juuri sopivan kirjan, johon koota innoituksen alkulähteet.

Tähän kirjaan olen koonnut alkuinspiraatiot ja tärkeimmät sanat.

Tästä alkaa suuremman työn kasaaminen, muotojen etsiminen ja materiaalin haaliminen.
No hyvin pitkälle materiaalini tulevat olemaan itsetehtyä, jopa itse kehiteltyä. Oikeastaan siitä olen hyvin ylpeä. Saanen sanoa sen ääneen? Lopputuloksia kauniista kankaista ei voi tietää, vasta kevään näytöksessä nähdään voiko niistä olla vielä ylpeä. Kovin vaikea on saada materiaali ja vaate näyttämään upealta myös lavalla, kokemattomalle siinä on ehkä suurin haaste.

Olen  taas lukenut erittäin mielenkiintoisen kirjan: Krista Launosen Luovuus lähtee käsistä, jossa kirjoitetaan ihanasti luovuuden löytämisestä, mitä erikoisemmin keinoin. Asenne ratkaisee luovuudessakin: "Maailma on jatkuvassa muutoksessa. Vastakkain ovat ulkoinen paine uudistumiseen ja ihmisen perustarve säilyttää kaikki ennallaan, vastustaa muutosta ja pyrkiä turvallisuuteen."
Lukekaa, inspiroitukaa!

Minä siirryn nyt tuttuun ja turvalliseen, ei niin kovin inspiroivaan imurointiin... Tosin hyvällä draivilla. Hämeenlinnasta sain imaistua opiskelukamuista hirmuisen energian mukaan tänne yksinäiseen pakerrukseen. Sitä olen kaivannut, vuorovaikutusta noiden luokkakavereiden kanssa. Ihmeesti keskustelut heidän kanssaan paransivat maailmaa.

Alkuperämaa tuntematon

on kirja, jonka toivoisin kaikkien kuluttajien lukevan. Etenkin niiden, joiden viikonloput kuluvat shoppaillen.

Alkuperämaa tuntematon on kertomus taiwanilaisesta tehtaanomistajasta, joka haluaa Kiinan keisariksi, ja parista tuhannesta nuoresta naisesta, jotka työskentelevät hänen tehtaallaan Vietnamissa. Kirja on kiehtova matkakertomus ja maailmankaupan tietopaketti, joka ei syyllistä vaan punnitsee myönteisen kehityksen mahdollisuuksia... sanoo kirjan takakansi.
Kirja on kirjoitettu mukavan lämpimästi ja ihmisläheisesti, mutta kyllä ainakin itse meinaan syyllistyä jo pelkästää suurena lenkkarin kuluttajana. Tosin lenkkarini ovat nyt Brooksit, joista minulla on käsitys, että ne valmistettaisiin Englannissa. Nike, Adidas ja Reebook saivat kirjassa liimankatkuiset haistattelut.
Palataan tavallaan siihen asiaan josta kirjoittelin aiemmin, nimittäin avainlipputuotteista. Kirja kertoo näin:" Vaikka asiakas tulisi kysyneeksi tuotteen alkuperämaata, myyjäkään ei yleensä sitä tiedä. Sen jälkeen kun Suomi liittyi EU:hun, alkuperämaata ei enää tarvinnut merkitä kuin elintarvikkeisiin. Tilanne on nurinkurinen. Kuluttajilta odotetaan eettisiä ja ekologisia ostopäätöksiä, mutta heiltä salataan kaikki tieto tuotteiden valmistusolosuhteista. Kuluttajia johdetaan harhaan maahantuojien tavaramerkeillä, jotka saavat halpatuotantomaista tuodut tavarat vaikuttamaan suomalaisilta." "Tutut turvalliset liput, laput ja tavaramerkit hämärtävät sen tosiasian, että ostoksilla käyminen voi olla rikos ihmisoikeuksia vastaan. Turkistarhauksen moraaliset ongelmat ovat mitättömiä verrattuna niihin, joihin törmäämme lähimarketissa. Kuka tahansa voi koska vain poimia ostoskoriinsa esineen, jonka on tehnyt pakkotyöhön kahlittu lapsi henkensä kaupalla."

Kirja liittyy opintoihini muotoilun tutkimuksellisuudesta ja herättää paljon ajattelemisen aihetta. Juuri nyt olen niin kovin iloinen työelämän projektistani Nevertexillä, joka jaksaa tehdä täysin suomalaista tuotantoa marketteihin ja vielä iloisempi olen uudesta löydöstäni lähempää Kärsämäeltä: Finnsvala valmistaa laadukkaita urheilualusasuja aivan kotimaisin voimin.

Syyssatoa

sukkasista.
Ihimeen mukavia malleja taas putkahti päästä. Uudistua pittää ja vanhan koneen ehdoilla mennään. Tarkoittaa siis, että koneen kuviot on käytössä ja rikkimenneen levyaseman myötä levykkeillä olleet omat kuviot ovat historiaa.
Mun mielestä näistä tuli ihan raikkaita ja tarvitsijoita oli kotona heti useapia...
Mutta kyllä nämä myyntiin menevät, että tämä köyhyys pikkusen helpottaisi. Jos ei täältä löydy tarvitsijoita niin viimeistään Tampereen messuilla sitten, arvelisin toiveikkaana.

Opninäytetyön ideapaperi alkaa olla lähettämistä vaille, samoin mindmap. Siitäpä se homma sitten lähtee. Kärsii vaikka pikkusen lomailla perheen kanssa ens viikolla.

Tuotantoon tutustumista

Nicehockeyn pipotilauksen kautta.

Näin se on kuusi viikkoa mennä hupsahtanut työelämäprojektin parissa. Uskoakseni oppiminen on ollut käytännönläheisempää, kuin koulun penkillä istuessa. Päivät ovat kuluneet erilaisten pipojen mallikappaleita väsätessä, mutta viimeinen projekti: NiceHockeyn pipotilaus oli todellinen koetinkivi. Eilen ajattelin, jotta selviänköhän tästä.

Tertun avustuksella selvisin ohjelmoinnista ja tilauksesta "jotenkuten." Erilainen ohjelma ei ollut helppo perehtyä. Kyllä useampi malli pitäisi toteuttaa, että ohjelmointi alkaisi sujua. Mutta nyt on alitajunnassa muistijälki tästäkin.

Virallisen tilauksen perustamisen jälkeen läksin neulekoneelle neulomaan suunnitelmia valmiiksi. Muutoksia, tuleehan niitä silmukan säätöihin ja neuloksen pituuksiin, eikä oikein väliin löytynyt ymmärrystä siihen mikä hommissa maksaa.

Niin kuitenkin aamulla oli pitkästi pipoa eroteltavana ja sain taas uuden masiinan käyttökokemusta. Tämä on ihan leikkuri vaan... saksia järeämpi kuitenkin.
Ja seuraava uusi käyttökokemus höyryttimestä. Nicehockeyn pipojen jälkeen höyrytettiin pikkulapasia. Huomenna neulos leikataan, ommellaan ja viimeistellään. Aika näppärää.

Työpäivien jälkeen kummasti on puhti pois. Ei ole oikein riittänyt into blogin päivittämiseen eikä juuri muuhunkaan älylliseen. Lenkille olen yrittänyt itseni raahata, vaikka mukavampaa olis jos olis kaveri raahaamassa. Sen verran kuitenkin, että opinnäytetyön ideapaperi kaavailtunna, jotta pääsis ensi viikolla sen homman kanssa eteenpäin. Vaikka Nevertexillä homma on nyt pulkassa, eivät tule pääsemään minusta näin vähällä. Yhteistyö tulee jatkumaan.

Niin kaipaisin kyllä vieläkin ehdotuksia tuotenimikkeeksi... vähän yksinäistä tämänmoinen jaarittelu.