mutta varmasti valmistuvat... nuo ryttyset pöksyt.
Tiistaina ompelin reippaasti, piti saada pöksyt valmiiksi.
Haastetta riitti rypyttämisessä ja hampaita piti kiristellä, kun rypytykset eivät millään meinanneet suopua samanmittaisiksi. Ja voihan, voihan...
Kun sain lahkeet ommeltua, huomasin riemukseni, että mulla oli kaksi oikean jalan lahjetta.
Taisi päästä muutama ruma sana.
Pohdiskelin siinä purkamisen maalimanmestaruuskisoihin valmistautumista. GRRR!
Kangas on erittäin hienoa villakangasta (Hugo Boss) ja niin samanlaista molemmin puolin... en siis erottanut nurjaa puolta vaikka niin taiten kaikki yritin merkata.
Näitä synkkääkin synkempiä viikkoja on nyt mahtunut ohjelmistoon roppakaupalla, mutta inhimillistähän tämä väärin ompelu on.
Keskiviikkoaamuna väri ja muoto-oppitunnilla saimme tehtävän, joka ilostutti eloa. WGSN:n sivuilta mieluinen väri-inspiraatio ja siitä akryyleillä sutimaan vain väripintaa. Kuva on instakramissa, jos mielitte käydä kurkkaamassa, sivupalkissa linkki instaan (elämä pikkukuvina).
Niin tosi pienestä pitää ottaa ilo irti. Impressionistisesta akryylimaalauksesta tuli ilonpilkahdus ja onnistuneesta ruotsin powerpointista: företagspresentation. Ruotsinmaikan kehut teki niin hyvää!
No kuvissa on jalassa siis nuo ryttyset pökät, naama on rytyssä kans, johtuneeko elämän kolhimisesta vaiko kirkkaasta auringon paisteesta ;) Housut eivät ole ihan valmiit; vetska puuttuu takaa ja siksi eivät ylhäältä näytä istuvan ihan presis.
Silti aika hauskaiset housut.
Rypytyksetkin näyttävät näin äkikseen katsottuna aika tasaisilta.
Jo ennen suunnittelua, hameen palautuksessa, lamppu syttyi päässäni, kun ope mainitsi, ettei valmiista tuotteesta ole pakko aina tulla "käyttötuote", oppimisprosessi on tärkein.
Iloitsen siitä oivalluksesta... Saatan jonain päivänä vielä kehittyä näissä hommissa.