Näytetään tekstit, joissa on tunniste puutarha. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste puutarha. Näytä kaikki tekstit

keskiviikko 22. kesäkuuta 2016

Maan päällä

paikka onneksi on, missä ajatukset lepäävät.
Olen ollut yllättävän väsynyt ja saamaton. Harmittaa ihan. Ainoa asia mihin saan itseni koottua on puutarhatyöt ja leipominen. Taikinaterapiaa, sitä on nyt harrastettu viikko tolkulla ja se näkyy, eh-heh! Rippijuhlat pitäisi touhuta ja minä vaan istuskelen mökömökissä ja huokailen. Ihmiset eivät lakkaa kyselemästä, että mitkäs ovat nyt suunnitelmat... Enkä jaksaisi yhtään nyt suunnitella suurempia, kuin että valmistuisin syksyllä. Ja teen töitä.
Palaan vanhaan hommaan eli kuvismaikan pestiin osittain, osittain voin sitten alkaa suunnitella suurta ja ihmeellista tulevaisuutta, josta kerron heti jos sellainen koittaa!
Fiilistellään vähän ja katsellaan tätä ihmeellistä kasvua, eiko niin? Oikein hyvää ja rentoa keskikesän juhannusjuhlaa teille kaikille!









perjantai 3. kesäkuuta 2016

Rohkeutta

astua uuteen, mistä sitä saisi?
Yrittäjyydessä on vieläkin minulle vanha, kirjoneuleinen kaiku... Ummehtunut ansiottomuus, rahattomuus. Pakko työstää asiakkaiden outoja visioita. Anteeksi. Yrittäjyyden arki oli tuota 15 vuotta sitten. Siihen ei voi palata. Ei siihenkään, että asuu työnsä kanssa, se on mahdoton yhtälö. Äitinä pyykit, ruoanlaitto, järjestely ja siivous menevät aina työn edelle.

Näinä viikkoina kotona olen aikonut maalata, ommella ja neuloa. Kaikkea olen tehnyt pyykinpesun, ruoanlaiton ja siivouksen lomassa, kunnes totesin, että johonkin täytyy keskittyä, että saa valmista... Niin keskityin voikukkiin :)
Tein voikukkakapriksia, voikukkasiirappia ja voikukanlehtihakkelusta. Sitten leikkasin ruohoa 'pikku-pihastamme'. Eikä-ei, valmista ei tullut ompeluksista, ei maalauksista. Mutta yhden reissuhörsylän sain neulottua. Ja siitä tulikin aika ihana. Mohair on hankala materiaali työstää, mutta työ palkitsee tekijänsä keveydellä ja mukavuudella.

Ehkä kokeilen reisussa tulisiko hörsylää pidettyä ja toivon, että kesä selkinnyttää ajatuksia. Monia kuvioita on avoinna, kovan kevätrutistuksen jälkeen yritän löytää aivohin ajatuksia.




























keskiviikko 27. huhtikuuta 2016

Huhkimista

ja hosumista on ollut tämä huhtikuu.
Olen tässä viimemetreille asti ollut siinä uskossa, että väännän sen opparin väkisin tuli mitä tuli. Väliin on mahtunut päiviä, että kirjoittamisesta ei ole tullut vaan kertakaikkiaan mitään. Väliseminaarissa käynti helpotti tilannetta suuresti ja antoi taas näkökulmaa kirjoittamiseen. Maanantaina kirjoitin niin että näppäimistö sauhusi ja taisi sitä sauvua iltapäivästä tulla korvistakin, sen verran alkoi muori käydä kuumana. Kaks viikkoa aikaa palautukseen ja malliston viimeistelyhommat päälle. Siis MIHIN mulla on kiire?!


Tuntui kai vaan siltä, että olisi kiva olla muotoilija jo kesällä. No, eilen tuli sellainen olo, että tuun hulluksi tämä hätäilyn kanssa... lienee sama valmistunko kesäkuulla vai syyskuulla? Mukavampi kuitenki tehdä opinnäytetyö, jonka kehtaa omalla nimellään julkaista. Tärkeämpää on nyt vain keskittyä malliston huolelliseen valmistamiseen... kun siihen näytökseen on siis enää muutama hullu viikko! Vaatteet alkavat onneksi olla viimeistä silausta vaille valmiita, mutta aina tulee niitä viimehetken päähänpistoja: jos laitan tuohon pitsireunuksen, niin näyttää fiksummalta, pikku homma, ei mee ku päivä :D



Kevättulva toi meille jääkauden vähäksi aikaa. Ihmiset ovat kyselleet, että olenko pistänyt merkille sitä, että hakeeko joki rannalle jääneet jäät pois (tarkoittaa siis sateista kesää). Kyllä sanonta paikkansa pitää, eihän näitäkään koiranilmoja voi muuksi tulkita. Jäät alkaa olla haettuna meidän rannasta, mutta naapureilla on vielä muutamia röykkiöitä joten saadaan sadetta vielä jonkin aikaa. Mutta toivotaan, että joki vie kaikki jäät näillä sateilla, ettei tarvi enää myöhemmin kesällä tulla hakemaan.





Tarvitsisin pikkuisen mukavaisempaa säätä ens viikolle, että voisin kuvata tuon mallistoni. Tosin maanantain räntäsade olisi ollut ihan huippu kuvauskeli noille neuleille:  kauniita kuvia, sillä kustannuksella, että kamera olisi pilalla ja mallilla keuhkokuume.



Saapa nähdä kerkiänkös enää tähän bloggeriin päivittää ennen näytöstä. Jos vain mallistosta kuvia saan, niin yritän koneelle laitella, muuten täytyy nyt keskittyä pään pitämiseen tolkkuna (=lenkkeily) ja malliston viimeistelyhommat ajoissa, ettei tuu hengen hätä.


torstai 17. maaliskuuta 2016

Arki alkoi

tietokoneella istuen, mutta niin vain sain konseptoinnin tehtyä. Jotenkin kovasti meinasi tökkiä se homma. No sen jälkeen olen kuitenkin saanut kaikki langat mallistoon hankittua, kun tilasin mohairit  Riitalta Kotikutomosta. Nyt on sitten langat puolattuna ja siimat solmussa odottamassa selvittämistä ja tuskan hikeä.


Osa neuloksista odottaa jo kokoamista, ajattelin odotella mallini mittoja, että saisin tehdä mahdollisimmat pitkät lahket, vaikka voisihan niitä jalkoja jatkaa sellaisilla huikeen korkeilla koroilla, mitä nähtiin viimevuonna (noin 20cm) w15 näytöksessä Nosturissa.

Päiviin pitäisi saada jonkinlainen rytmi. Sisäinen kelloni kyllä herättää näin valoisaan aikaan jo seitsämän huitteilla, mutta kun tähän tietsikalle istahdan, niin kohta huomaan kellon olevan jo puolessa päivässä. Aika vierähtää moodlea ja sähköpostia selatessa, slack-viestejä lukiessa ja niihin vastaillessa... Tuntuu, niinkuin tyhjänpäiten olisi tässä istuskellut.

Parin ihanan aurinkoisen päivän jälkeen täällä tupruttelee lunta. Täytyy ottaa ilo irti siitäkin, sillä eilinen meni mökömajassa sipuliruukkuja tutkiessa: kuulkaapa tätä, siellä sipulit osoittavat elon merkkejä. Kevät, kevät...
Noh mutta nyt istahdan tuonne työhuoneeseen ja meen tappelemaan siiman kanssa. (Huokaus!) Työn iloa teillekkin!










tiistai 18. elokuuta 2015

Vaiheessa

vielä tämä kesäelo.

Kesämökkinikin on vielä vaiheessa, tänään siihen saadaan toivottavasti ovi.
Työhuone on niin kamalassa vaiheessa, ettei sinne juuri uskalla jalalla astua.


Kouluhommat on pähkäilyvaiheessa, selviänkö täältäkäsin kaikista.
Yritän kovasti.
 

Tuli niin kesä, himskatti, nyt sitten.
Liian kuuma miettiä neuleita, villasukkia, mekkoja.

Huomaan kyllä, että täällä kaivataan, mutta elän ensin tämän kesävaiheen pois huolesta.




sunnuntai 6. huhtikuuta 2014

Pää puskassa


 kirjamellisesti.

Jos totta puhutaan olisin tarvinut piilopirtin itselleni vähäksi aikaa, jossa olisin saanut itkeskellä yksin ikävääni ja hiukan levätäkkin. Hautajaisviikko kulutti kaikki voimani. Sen jälkeen olen ollut kuin unissakävelijä, jolla on kivi painona rinnassa.
Kouluhommat ovat hoituneet vähän vasemmalla kädellä, mutta hoituneet kuitenkin.
Uupumus meinasi viedä opiskelumotivaationkin, mutta järjen ääni kuiskii, että kevättä on niin vähän jäljellä, että olisi tyhmää luovuttaa.


Viime viikolla esittelin mallistoni.
Esittely meinasi (tai taisi mennäkkin) mennä farssiksi, kun kesken kaiken aloin itkeä vuolaasti. On kovin vaikea katsoa niitä töitä, joita maalasin, kun äidiltä tuli soitto, että isää lähdettiin viemään ambulanssilla.  Itkun kanssa olen kuitenkin mallistoani kokoon kerännyt. Ajattelin kuitenkin, että portfoliossa voi näkyä pysähtyneisyys, jonka malliston suunnittelu koki. Elämään kuluu sekin.


Kotona olisi juuri nyt niin paljon huolehtimista.
Haluaisin niin olla tukena äidilleni ja turvana muille läheisille. Kevät hommat omalla pihalla kutsuvat ja vaatekaapit pursuilevat talvivaatteita, jotka pitäisi pyykätä ja vaihtaa kevyempiin. Koti on koti ja se minua tarvitsee tai oikeastaan minä tarvitsisin nyt kovasti sitä. Muutama viikko jaksaa, jaksaa...

Tänään on ollut hyvä päivä leikata omenapuut ja kuuset. Iso läjä oksia odottaa rannassa pääsisäisroihuja. Pientä valoa näkyy pimeän putken päässä.
Kohta kuuluu tuoterintamallakin: pöksyt valmistuu.