Viimeisenä retkipäivänä

viiletimme tukka putkella, kuin haluten tallentaa kaiken mahdollisen näkemisen arvoisen. Mutta näkemistä olisi ollut niin paljon, että osa oli pakko jättää seuraavaan vierailuun. Koska koko perheemme täynnä on tulisieluisia urheiluihmisiä ja penkkiurheilijoita, ilman muuta meidän piti valloittaa suuri ja mahtava Camp Nou. Kun kotona sitten juttelimme käynnistä "noucampilla" ja siitä kaihosta, joka jäi kalvamaan; miten mukavaa olisi elää sellaisen pelin tunnelma paikanpäällä, jossa olisi 90 000 katsojaa, tyttäremme Viivin pohti: "mutta ajatelkaapa, että pääsisi pelaamaan!" Niin mikäs sen hienompaa, tavoitteita aina pitää olla ;)

Voi miten tuon laventelin tuoksu huumaa

Noucampilta metroilimme kohti Montjuicin kukkulaa, jossa osa seurueestamme tutustui taidemaalari, kuvanveistajä Joan Miroon ja mekin sitten kerkesimme osaan Miron huikeista töistä tutustua. Suuri oli kiusaus ottaa valokuvia, mutta tällaisissa paikoissahan yleensä on valokuvaaminen kielletty.
Koska nousimme bussista väärällä pysäkillä Montjuicille suunnatessamme, poikkesimme tsekkaamassa myös Olympiastadionin.

Seuraava tavoitteemme oli saada murua rinnan alle Kansallismuseossa. Tämä vuoden 1929 maailman näyttelyyn rakennetty kohde oli taas nähtävyys sinänsä, rahkeet eivät oikein riittäneet näyttelyyn tutustumiseen, vaikka se mieltä jäikin hiukan kaihertamaan.

Näkymä kansallismuseon portailta alas kaupunkiin

  

Viimeisenä iltana nautiskelimme porukalla illallisen Espanjalaisella kaavalla: Ensin tapaksia. Alkuruokana monin eritavoin laitettuja kaloja; pää-asiassa mustekalaa ainakin kolmessa eri muodossa. Pääruokana kala tai liha ja jälkiruokana sitruunasorbetti... tai mitä se lie.

Matkaa voi sanoa oikein inspiroivaksi muotoilijan matkaksi, sai hiukan heittää kevään painolasteja menemään.

Vierailulla

Kuva Ruusa Saarinen

Freixenetin viinitilalla saimme tutustua kuohuviini-cavan valmistuksen sailoihin. Vakoilutarkoituksessahan minä siellä tietenkin, kun minulla tuo yksi viiniköynnös niin komeasti hedelmää tekee. Aika hurjaa bisnestä tämä viininviljely; kellareissa meitä kuljetettiin "junalla" ja maan alaisia käytäviä kuultiin olevan kymmeniä kilometrejä. Viinitynnyreitä ja kuohuviinipulloja silmänkantamattomiin.
Kuohuviinimaistelun jälkeen jatkoimme matkaa Montserratin luostarille, jossa katalonialaisten hartaasti palvoma Musta Madonna-patsas tekee ihmeitä. Ihmiset jonottivat koskettamaan Madonna patsasta tuntikausia. Me päätimme suunnata ylemmäs vuorelle.

Tämä pyhiinvaelluspolku muistutti kovin muutaman vuoden takaisia Cinque Terren vaellusreittejä ja toi mieleen niin ihania muistoja siltä matkalta. Vain sisiliskot ja villisiat puuttuivat. Olisin mielelläni viettänyt loppupäivän vuorenrinteitä vaellellen, mutta retkiaikataulu ei siihen venynyt, vaan takaisin paluu hotellille alkoi klo 17. paikallista aikaa.

 Illalla kävimme Jarkon kanssa sataman tietämillä käveleskelemässä ja hiukopalaa nautiskelimme Gaudin nimikkoravintolassa.
Ehkäpä taas siirryn rippijuhlaleipomusten pariin ja muistelen kolmatta ja viimeistä vauhdikkasta päivää kuvin myöhemmin.

Matkapäiväkirjaa

Barcelonasta, taiteen ja muodon paratiisista.
Miten onkaan vaikea sanoin kuvata sitä kaikkea mitä voi muutamassa päivässä nähdä ja kokea. En lähtenyt Barcelonaan muodin tai shoppailun vuoksi, vaan tutustumaan taas yhteen kovin mielenkiintoiseen kaupunkiin euroopassa. Uusi ovi odotti avaamista.

Näkymä Montserratin luostarille

Ensimmäisenä päivänä tutustuimme katolonian suureen mieheen Antoni Gaudiin. Art Nouveuaun tien  raivaajaan, ensimmäiseen arkkitehtiin, joka halusi uudistaa ja muokata rakennustaiteen täysin. Hänestä sanotaankin, että hän on ainoita modernisteja, joka radikaaleihin muutoksiin rakennustaiteessa kykeni.
Meille kerrottiin, että hän sairasti vaikeaa reumaa jo lapsena ja joutui olemaan paljon vuoteessaan, sieltä hän ihaili luontoa, puita ja sai ensimmäiset vaikutteensa niistä. Me vakuutuimme kertomuksesta ensimmäiseen kohteeseen tutustuessamme.

Hämmästyttävää rakennustaidetta, kaarevia muotoja, joutsenkaulaviivaa ja ruoskaniskuviivaa; art nouveauta aistit täyteen.
Park Güellin puistoon voi tutustua monilla nettisivuilla, linkitettynä tässä suuri ja parjattu wikipedia.

Seuraavava "Gaudi-kohteemme" oli  Sagrada Família, kirkko jota on rakennettu melkein 150 vuotta ja toiveissa on että se valmistuisi vuonna 2026. Ennen kirkkoon tutustumista nautiskelimme katukaffit. Oppaanamme tiistaipäivän oli Radio Novastakin tuttu Hannu Arvio. Hannu ei ollut pelkästään hyvä matkaopas, vaan hän oli myös oikein miellyttävä seuramies, jonka kanssa pohdiskelimme suomalaisuuden, espanjalaisuuden ja katalonialaisuuden hyviä ja huonoja puolia. Meillä oli oikein mielenkiintoiset keskustelut, jotka jatkuivat kirkkovierailun jälkeen lounaalla.  

Moni kommentoi kuvia nähtyään, varsinkin meillä nuoriso, että on kuin tähtien sota elokuvan hahmot ja lavasteet. Eipä ihme, sillä George Lucasin kerrotaan vierailleen Sagrada Famíliassa ja saaneen vaikutteita.

Kuva Ruusa Saarinen

Muotoilja oli kaikesta näkemästään erittäin vaikuttunut: Maailmassa monta on ihmeellistä asiaa...
Barcelonan nähtävyyksiin tosin ei nelisen päivää riittänyt kuin pintaraapaisuun. Seuraavana päivänä matka jatkuin Montserratin luostarille ja Freixenetin kuohuviinitilalle, joten muistelot jatkuvat ehkä huomenna...

Voipi olla

että kesän lähestyessä päivittäminen jää vähemmälle. Ei silti tietsikalla oon viettänyt suuren osan päivistäni kirjoittaen kulttuurihistorian esseitä (huokaus!). Mielenkiintoisia, mutta työläitä. Pitäisi osata suhtautua muinaisen arkkitehtuurin tutkimiseen kriittisesti, mutta mites sitten kun aihe on uusi ja suhteellisen outo, siis siinä mielessä, etten ole arkkitehtuuriin aiemmin perehtynyt (toinen huokaus!) Noo, kolomas essee on nyt työn alla ja tulee lähiaikoina valmiiksi. Jokaisen esseen pituus piti olla vähintään kolme sivua, joten on tässä saanut konetta naputella ja niskat on melkoisen tiukkikset.
Julkaisin jo facebookissa komean kuvan Annukka Suvitien mallistosta, mutta hoksasin sitten myöhemmin, että kaikki eivät käy täällä facebookin kautta... suuri osa kyllä jo. Niimpä tässä vielä muutamia kuvia hirmuisesta projektista, jonka Annukka toteutti ja minä sitten hiukan jeesasin.

Toteutin siis slipoverin Annukan mallistoon mittojen mukaan (kuva Annukka Suvitie)

Näytöksen asukokonaisuus (kuva Kiia Saira)

Tein myös keltaisen kaulahuivin  mallistoon (kuva Kiia Saira)

Tyylikästä kaartia (kuva Annukka Suvitie)

Yhteistyössä Annukan kanssa tää Päivikki

Kyllä hiukan hirvittääkin tuo kolmannen vuoden malliston vääntäminen, nyt kun sen näki niin läheltä. Olen muka suunnitellut tekeväni hommat parissa vuodessa niin, että kotoa saisi kolmannen vuoden surffailla, mutta voipi olla, että malliston teko vaatii Hämeenlinnassa olon. Sepä jää nähtäväksi... Elleivät sitten huoli mua tuonne NAOlle ompelemaan.

Tässä alkaisi seuraavaksi projektiksi rippijuhlien valmistelut. Vaikka olen huokaillut, ettei nyt ole niin hirmuinen stressin paikka, kuin viime vuonna yo-juhlia järjestäessä, niin jopa piti viimeyönä alkaa laskemaan kanaparsakeiton litramääriä :/
Vuosi sitten tosiaan pilkoin tiistaina isän kanssa 13 kiloa lihaa keittoon ja sitten lähdin isän kyydissä Ylivieskaan ja sieltä junalla kohti Hämeenlinnaa keskiviikon pääsykokeisiin. Niin paljon pohdin silloin juhlajärjestelyitä, etten kerennyt pääsykokeissakaan jännittää ollenkaan. Tosin toisena syynä jännittämättömyyteen oli, etten uskonut pääsyyni ollenkaan.  Itsetuntoni ei tässä suhteessa ole ollut koskaan kovin hyvä.

Kyllä paljon on mahtunut asioita tähän vuoteen, mahdottoman paljon!

Niin kotona

ja iso huokaus!

Vaikka välillä mielessä käy sunnuntai ja junalipun tilaaminen. Ensi sunnuntaina en tarvitse junalippua ja sitä yritän aivoihini iskostaa.

Paitapusorosta tuli aika kiva... vaikka tietenkään ompelija itse ei siihen ole täysin tyytyväinen. Melkoisen tiukalla aikataululla sen surruuttelin. Jos olisi ollut aikaa, muutoksia olisi tullut yhden- ja toisenlaisia. Ei ollut aikaa, ei tullut muutoksia. Malli on kyllä kiva ja istuu minulle oikein hyvin, pitääkin istua, kun on omilla mitoilla ja kaavoilla tehty. Mietittiin tehdessä, että korostaako rypytys rintoja liikaa, kun ne eivät ole mitkään sievät ja pienoiset... Mielestäni näyttää kuitenkin ihan kivalta, ei korostu riipputissit, EIHÄN?! Esittelyssä opettaja meinasi että selkäpuoli istuu täydellisesti.
Kuvat ovat taas noita kännyotoksia, kun paita tosiaan jäi koululle arvioitavaksi. Nyt ei siis ollut vara valita viidenkymmenen kuvan koosteesta hyvää ilmettä :D Tämän näköinen irvistelijä siis oikiasti oon.

Viimeisenä koulupäivänä piti vielä hiukan itkeä tirauttaa psyykkisesti rankkaa kevättä. Voin kertoa olleeni fyysisesti paikalla, mutta aivot ovat olleet välillä täysin pihalla. Käsitelty on asioita, joista ei ole minkäänlaista mielikuvaa, siis totaalisia black outteja, vähän pelottavaakin huomata sellaista. Mutta ne sallittiin minulle ja luokkakaverit ovat pitäneet minusta hyvää huolta!

Hommat jatkuvat tässä kotosalla. Pukuhistorian suoritan kesällä virtuaaliopintoina ja muutakin koulujuttua on työn alla. Mm. One Day Desing-shoppiin suunnittelin tekeväni pinon villasukkia.
Jepulis! Jatketaanpas seuraavan kerran juttua jos ja kun saan hiukan kuvia Kattilahallin muotinäytöksestä.

On kai aika

uskaltaa sanoa itse ääneen se mitä olen toisten kuullut sanovan: Olen luova ihminen.

Portfolioiden palauteuksessa perjantaina oli mielenkiintoista kuunnella esitys toisensa perään: epäonnistuin, en ole tyytyväinen, tää-nyt-on-vähä-tämmönen-menttaliteetilla esitimme vuoroin.
Me muut taas näimme jokaisessa portfoliossa juuri sen työn hienouden, kehityskaaren ja omalaatuisuuden. Pohdiskelimmekin hiukan palautusten jälkeen, että mikä mättää, kun olemme niin kriittisiä itseämme kohtaan.

Minäkin sain mahtavaa kannustusta, kauniita sanoja ja kehumista. Tämä niin lämmitti mieltäni ja antoi uutta uskoa tulevaan. Tämä vaatetyö on kuitenkin sitä minkä hallitsen, missä olen omimmillani. En puhu nyt ompelusta vaan kokonaisuudesta ja ompelu on vain yksi pieni (hallitsematon) osa sitä.
Opettaja sanoi minulle, että turhaan vähättelet itseäsi ja ikääsi, kun hänen mielestään olen porukan innokkaimpia heittäytyjiä. Nämä sanat, voi että...

Juuri nyt tuntuu siltä, että tästä on hyvä jatkaa ensi vuoteen avoimin mielin ja tutun turvallisessa porukassa. Aika mieletöntä?!

Matkalla muotoilijaksi ei kuitenkaan vielä heittäydy kesälaitumille.
Paitapuseron kuvia yritän saada tänne, vaikka pusero jääkin opettajille arviointiin. Huomenna on paitojen palautuspäivä ja niin vain paitapusero tänään valmistui, siitäkin olen  ihmeissäni, viimeviikon pitkät illat tuottivat tulosta. Annukka Suvitien mallistoon kaulahuivi ja liivi,
nekin valmistuivat ajoissa. Hommat ovat hanskassa.
Aika mieletöntä sekin?!

Tämä kuva nyt vain sopii fiiliksiin: risuja ja auringon paistetta ;)

Kylmää hikeä

puskee otsalle näinä viimeisinä päivinä. Vaikka olenkin hoitanut hommani suhteellisen ajallaan, on  töitä, joita hupsahtelee lisäksi viimeisiin koulupäiviin. Ja, no joo, kaveriakin täytyy auttaa hädän hetkellä. Malliston kimpussa pakertavia kolmosia käy ihan sääliksi välillä, siksi lisääntyi hommat yhdellä neuleliivillä ja huivilla...
Mutta hei, mää oon jo steitsillä näytöksessä ;) Tai en mää vaan mun tekeleet; Annukka Suvitien suunnittelemana. Kuvia sitten, kun näytös on ohi.
Viimeviikko oli onneksi mahdottoman voimaanuttava neulomuksineen ja portfolion vääntöineen. Sekin, että lenkkeiltiin ja patikoitiin metsässä, antoi ihan uutta virtaa tähän loppupuserrukseen.

Nyt tarjoan sellaisia tärähtäneitä kännyotoksia Viimeisten viikkojen räpellyksistä:

Kaulusharjoitus meni kohtuullisen hyvin, tällähetkellä tuskailen varsinaisen tuotteen parissa ja kauluksen sulkeminen ryttyilee mulle :(
Brodeerauksessa ja pinnanmuokkauksessa on kokeiltu monenlaisia juttuja:

Brodeerauskuvatukseni

Pinnanmuokkausta silkkinauhakirjonnalla ja huopaompelulla

Huovutettu koru, pinnanmuokkauksella

Vaikka typyköitten kanssa pakerretaan kellonympäryksiä ja välillä on ilmassa päänsärkyä, buranaa ja pinnojen kiristelyä (=purkutyömaat) niin mukavassa huumorihengessä yhdessä touhutaan. Tämmöinen pikapäivitys, työntäyteisistä viimeisistä koulupäivistä.
Huomenna esittelen ensimmäisen portfolioni!