Otin vastaan

Sadun haasteen.

Minun tämänhetkisen elämäni juhlakattaukseen kuuluu hyvä ystävä.
Millään muulla ei ole väliä... kupissa saa olla teetä tai kahvia, yhtä juhlavalta tuntuu, kun sen saa jakaa naamatusten ystävän kanssa. Mukava lisä tietysti on, kun kattauksessa on tuoretta mustikkapiirakkaa Omenamintun reseptillä.
Vaikka olenkin tuolla opinahjossa saanut noista nuorista mukavia kamuja, niin silti kaipaan ystäviä kotomaisemista. Ei tahdo virtuaaliyhteydenpito riittää, vaikka lohduttaa sekin.

Mun punapääni nyt kyllä kalpenee tuon Ärrän punapään rinnalla ;)

Viime viikko oli tiukka puserrus.
Opinto-ohjelmaan sisällytettiin sellaista, mitä en ollut hoksannut ottaa huomioon.

Tänäaamuna yritettiin yhden ystävän kanssa saada olkapää kuntoon, hiukset ovat siis hierojan muotoilemat ;) Hartiat ovat olleet lysyssä ja ryntyssä, ehkä opintaakan alla, jospa saisin niihin nyt ryhtiä.  Olen siis saanut moninkertaisen annoksen höpöttelyä kamujen kanssa, tällä taas jaksaa.

Käsitöistä pitäisi pitää nyt hiukan lomaa ja antaa olkapään huilia. Yritän tämän viikon antaa noiden virkattujen tilkkujen olla rauhassa.
Siis harrastelukäsitöiden.
Kouluhommat täytyy hoitaa; hameen helman liimaus, power point ja esseen kirjoittaminen, niistä ei oikein voi luistaa.

Muotitietoinen

alkoi haukkoa henkeään Eurokankaassa pitsilaatikkoa lonittuaan.
Jos mitään neulosten rakenteista ymmärrän ;) niin tämä Missonin neulos on jäljittelemätöntä.

Neuleen rakenne on sen verran erikoinen, että sen kyllä tunnistaa Eurokankaankin loovasta, varsinkin jos kyseistä palaa on vain yksi. Myyjä meinäsi, että silloin tälloin laatikoissa on löytöjä.
Toinen hyvä löytö oli Versuksen viskoosinen vuorikangas vihreään nahkahameeseen, joka sekin alkaa olla piakoin valmis. Toin hameen kotiin helman liimaukseen.

Koska lauantai-illaksi oli pitkästä aikaa menoa tiedossa, piti pistää töpinäksi.

Olen kovasti tykännyt tuosta "Seppälän Missonista" eli laatikkomallisesta sik-sak-kuvioidusta paidasta, joka on nahkahamepostauskuvissa. Siis homma oli nopea ja helppo, leikkasin kankaan neliöksi ja saumuri hyrskytti kappaleet kokoon. Kapeat hiat sivuun ja kuminauha helmaan.

Tällainen tuli minun Missonistani.

Saaralle terveisiä, että hiukset on nyt hennattu, tuli kirkkaampi sävy... eikö vain ;)

Koti-ikävä

on salakavala kaveri.
Se saattaa odottaa kulman takana jo maanantaina
ja hyökkää kimppuun aivan arvaamatta.
Siinä sitten pyristelet,
kun se puristaa sydänalassa ja kuristaa kurkussa.

Olen yrittänyt hukuttaa sen herkkuihin; jäätelöön, suklaaseen, kaakaoon... hetkellinen mielihyvä
ja kuristusote jatkuu.

Joku käskisi nauttia, ottaa ilon irti vapaudesta ja omasta ajasta.
Helpommin sanottu kuin tehty, suosittelen kokeilemaan.

Kurkussa kuristuksen tunne kostuttaa silmänurkat,
eikä mikään lohduta, ei mikään.
Koti on kaukana

ja vasta perjantaina

Mikä mielikuva

sinulla on nahkahameesta?

Syksyllä varsinkin, kun kerroin yleisesti, että tulemme valmistamaan kangashameen jälkeen nahkahameen, ihmisten reaktiot olivat erikoisia: kulmakarvat kohosivat, sieraimet laajenivat, silmät pyörivät päässä ja suusta pääsi OOO! Tämä sai minut pohtimaan mitä he sillä halusivat viestittää? Ilmeisesti sana-assosiaatio nahkahame, mielletään ruoska toiseen käteen ja käsiraudat toiseen. Vai mitä lie, en tiiä?

Ette tule näkemään ruoskaa, ettekä muutakaan kovin eroottista, sori vaan ;)

Vain vanhan nahkatakkini, joka on silputtu palasiksi ja koottu uudelleen hameeksi.
Ensimmäisessä kuvassa on jo palasia ommeltuna yhteen ja kaavoja on alettu piirtää hopeakynällä. Tässä työvaiheessa säästin kallista aikaani, enkä tehnyt pahvikaavoja, mutta varsinaiseen työhöni, kellotettuun, vihreään sikamokkahameeseen pahvikaavat ovat jo työn alla.

Kyllä tämän nahkan työstäminen vaatii harjoittelua. Saumojen liimaus, vasarointi tai vetskan ompelu, missään kohtaa ei ole vara mokailla. Kun tinttaat vasaralla liimasauman kiinni, niin se on siinä, ja jos sauma on rynkyssä, niin voi voi ;)

Kaiken tämän mokailun sain kokeilla tähän harjoitushameeseen, myös maalarinteipillä teipatun sauman, josta teippi vetäisi pintanahan pois pitkältä matkalta. Kaikki eivät näitä asioita hameesta näkisi, ellen kertoisi... että tihrustelkaa nyt vapaasti kaikki mokat näistä kuvista!

Kun vanha sauma puretaan ja uusi ommellaan päälle, niin jokaisen neulanpiston on osuttava kohdalleen, juu ei osunut ihan.

Vyötärökaitalessa on käytetty hyväksi takin nappilistaa, jossa oli tukikangas liimattuna, joten yksi napinläpi jäi "koristukseksi", laittaisinko siihen napin... en vielä tiedä. Oih, kotikouluaikana Kalajoella mulle opetettiin, että ruskeaa ja sinistä ei saa yhdistää... vaatteen vaihtoon HEP! ;) 

 Ihan hirveää saada mukavia kuvia itsestään esille, mutta terveellistä
 tämäkin: Olet just se mikä olet, etkä kummemmaksi muutu.

Istuu oikein hyvin, on mukavan tuntuinen, erittäin lämmin ja ihan sievänenkin. Luulen siis, että tästä harjoittelutyöstä tulee koululaiselle hyvä pitovaate joka tuntuu muokkautuvan kivasti vartalon malliseksi pikkuhiljaa.

Anteeksi maalaisuuteni

pohdiskelin tässä, kun en aina julkkista tunnista kun sellaiseen törmään...

Saatan pitää jopa ihan inhimillisenä ihimisenä. Täällähän tällaisiin nuoriin muodinluojiin törmää harva se päivä, enkä tosiaankaan aina välttämättä ole osannut suureksi taiteilijaksi tunnistaa :/

Juup, koska en ole osannut vierastaa , olen kommunikoinut ihan normisti omana itsenäni. Toisaalta sitten minuunkin suhtaudutaan luontevasti.

Männä viikolla sain nahkan käsittelyn opastusta Vilma Riitijoelta ja olin iloinen, että asiaan vihkiytynyt neuvoi kokematonta. Hyvät neuvot olisivat tarpeen jatkossakin, kun yksin joudun selviämään tuosta harjoitushameen ompelusta.

Punaposkinen koululainen tässä taivaltaa kouluun parinkymmenen asteen pakkasessa viimeviikolla. Onneksi valmistui tämä oma kaulahuivi parahiksi leukaa lämmittämään. On se lämmittänyt kyllä hartioilla sisätiloissakin, kun meinaa olla niin vilpoista esim. auditoriossa.

Olin tohkeissani syöttänyt Grafis-kaavaohjelmaan mahdottomasti kasvunvaraa housun liitinkiin. Huomattiin tänä aamuna, kun alettiin kaavasovitteita pukea päälle. Tieten alitajuisesti annoin itselleni luvan herkutella täällä Hämeenlinnassa, kun meinaa välillä iskeä ankara koti-ikävä. Tylysti otatti kaavoituksen ope mun housunvyötäröltä 20 sentin kasvunvarat pois, joten kuosissa on pysyttävä tämänkin opiskelijan :D

Pähee kuosi oli näissä kaavasovitepöksyissä, jotka tässä magneetti ohjaimen kanssa koneella menossa.Uudet sovitteet täytyy ens maanantaiksi varmaan tehdä viikonloppuna kotona.

Kovasti

mieluinen tuli tästä omalle vartalolle kaavoitetusta hameesta.
Kun mallista tein peruskaavasta poikkeavan, jouduin opettelemaan enemmän juuri kaavan muodistamista. Sain kiitettävän arvion hameen valmistuksesta, vaikkei kaikki ompelujälki vielä oikein täydellistä ollutkaan.
Mallinerittelyä onkin tuolla aiemmin kuvattu, jos olette sen huomanneet eli laskettu vyötärö (3cm), leveä vyötärökaitale (7 cm), kellotettu helma, pituus polven yläpuolelle, tasku saumassa oikealla puolella, piilovetoketju vasemmassa sivussa, täysvinoon leikattu.
Tuo täysvino leikkaus saa vaatteen laskeutumaan niin mukavasti.
Ja kangas on 100% pellavaa Palasta ja langasta, kuinkas muuten ;)

Minun vartalolle niin sopevainen malli, joten uskoisin, että jos vain vihreä sikamokkahamonen onnistuu, niin mieluinen tulee siitäkin.
Mutta ei mennä asioiden edelle, eilettäin sain nahkatakista tarvittavat hameenpalaset leikeltyä ja saumojakin liimailtua, joten seuraavaksi alkaa kokoaminen.

Välillä kuitenkin pääsin käväisemään kotona, eilen illalla tulin ja huomenna matkustan takaisin Hämeenlinnaan... onneksi ensiviikolla pääsen viettämään hiukan pidempää kotoviikonloppua!

Haalin

täällä lisää projekteja itselleni ja pian käy niinkuin joulun alla; vedän itseni aivan piippuun.
Mutta kun olis niin mukava tehdä ja oppia kaikeinlaista.
Olemme nyt siis nahkan ompeluvaiheessa ja haaliminen tarkoittaa sitä, että päätin tehdä harjoitteluhameen siitä omasta vanhasta vuonna 90 Turkista ostetusta nahkatakista.
Koin jotenkin nahan ompelun haasteelliseksi, jotena ajattelin, että olisi mukava harjoitella, ettei sitten varsinainen ostonahasta ommeltava hame menisi piloille kokemattomuuttani. Aikomus siis hurauttaa kaksi hamosta siinä ajassa missä toiset tekevät yhden. Se varmasti sujuisi suit-sait sukkelaan, ellei se ensimmäisen hameen materiaali olisi aikaavievän haastavaa. Olen nyt purkanut takin sauma saumalta osiin ja joitain venyneitä takapuolikappaleita on kostutettuna ja pingotettuna.
Kuvissa kyllä muidenkin pingotuksia.

No maanantaina opiskeltiin kaavaoppia ja housun kaavaa käsin ja tietsikalla (kaavaohjelma Grafis). Tietsikalla kaavan teko oli ainakin nyt alkuun mukavan helpon tuntuista: mitat vaan koneelle ja kaavat tulostumaan. Huomenna pitäisi samaisesta tulosteesta tehdä kaavasovitteet, että päästään muokkaamaan sellaiset ihanteelliset, meitsin vartalon mitoille sopevat pöksyt!
Paljon on tullut uutta asiaa ihan muutamassa päivässä, on tässä vanhalle päälle käsittelemistä ;)

Pohdiskelin nyt vain, että mitenkähän nämä mun jorinat kiinostavat... kun tykkäyksiä facebookkiin irtosi vasta makrolla otetuista timanttikuvista.... Tällaista päiväkirjatyyppistä lätinäähän tämä. Mutta ei voi oikein tehdä muuten, kuin siten miten luonnostaan jutut syntyvät. Kai?
Mutta hei mulla tulee kiire joutua tyttöjen kanssa steppiin ja zumbaan!

Koulumatkan kauneutta