Se saattaa odottaa kulman takana jo maanantaina
ja hyökkää kimppuun aivan arvaamatta.
Siinä sitten pyristelet,
kun se puristaa sydänalassa ja kuristaa kurkussa.
Olen yrittänyt hukuttaa sen herkkuihin; jäätelöön, suklaaseen, kaakaoon... hetkellinen mielihyvä
ja kuristusote jatkuu.
Joku käskisi nauttia, ottaa ilon irti vapaudesta ja omasta ajasta.
Helpommin sanottu kuin tehty, suosittelen kokeilemaan.
Kurkussa kuristuksen tunne kostuttaa silmänurkat,
eikä mikään lohduta, ei mikään.
Koti on kaukana
ja vasta perjantaina
Kauniisti kirjoitit.
VastaaPoistaKiitos, toivottavasti ei tuntunut pahalta.
PoistaKirjoittaja on poistanut tämän kommentin.
VastaaPoistaTuon tunteesi niin
VastaaPoistatodelliseksi elin
ja ikävänkin
tunsin viikon mittaisen
ja aina samanlaisen.
Kiitos Hannu, tänään nämä tunteet vähän tällaisia synkänpuoleisia...
PoistaKaunis runo, voin eläytyä siihen. Iloa kuitenkin arkeen, perjantai on ylihuomisen ylihuomenna!
VastaaPoistaTuula
Kiitos Tuula, pieni itkuntiraus puhdistaa ja liikkeelle lähtö helpottaa, kyllä tämä tästä!
PoistaTuttu juttu!
VastaaPoistaMutta mamma kestää, kun on leikkiin ryhtynyt...;-)
Se on sellainen epämääräinen levoton läplätys, kaivertava olo sielussa ja sydämessä, syyllinenkin, itsekäskin, innokaskin, mutta vahva.
Kuinka tärkeitä voi olla oma sauna, oma sänky, omat ihmiset, oma reviiri, oman kodin tunnelma ja tuoksut, oma imuri ja omat kaapit kaaoksineen ja jemmoineen...
Mutta monta asiaa tajuaa ja aistii entistä selkeämmin, kun ottaa hieman etäisyyttä.
Ainakin itselle etäisyyksien myötä on moni seikka "kirkastunut" ja oppii tuntemaan itsensäkin paremmin, kun on pakko kohdata ja kärvistellä, siinä koti-ikävässä....
T pyörremyrksy ;-)
Valitettavasti oot oikiassa pyörrmyrsky! Kyllä tää mamma kestää, kun on tänne itsensä touhunnut. Välillä vaan miettii, että kaikkeen sitä päänsä pistää :)
Poista,,,,voimahallauksia....
VastaaPoistaPipsa
Niitä tarvitaan, kiitos!
Poistano, voi sentään. Lohduttaudu kuitenkin sillä, että saat tehdä joka päivä jotain uutta ja opit joka päivä lisää.
VastaaPoistaKestää,kestää ja kevät häämöttää.
Tunteet ne ailahtelevat, toiset viikot on helpompia ja toiset tosi hankalia.
PoistaVoi Päivikki, tunnen tuon tunteen..se on aivan kaamea kun se iskee päälle ja minuutitkin on silloin niin kovin pitkiä..Tsemppiä! T: Elisa
VastaaPoistaNyt mä osasin kommentoida!! Jippii :-) t: Elisa
VastaaPoistaKiitos KOMMENTISTA Elisa :) Kyllä tämä viikko tästä taas etenee...
PoistaKokemuksesta tiedän myös, että se kotiin jäävän roolikaan ei ole kovin ruusuista.Tippa tulee silmään täälläkin sekä sympatioista sinua kohtaan, että omankin tilanteen loputtomuuden ajatuksista. Tässä Tommy Tabermanin ajatukset niihin jälleennäkemisen tunteisiin;
VastaaPoistaKun istun sinun vierellesi en kysy,
enkä vastaa, sillä tiedät jo,
että pisaraakaan ei puutu.
Olen kotona, riisun saappaani,
olen pilven painoinen.
Kehvatsu vieköön Pirkko,osui ja upposi... ja taas kostui silmänurkat
Poista