maanantai 3. helmikuuta 2014

Koti-ikävä

on salakavala kaveri.
Se saattaa odottaa kulman takana jo maanantaina
ja hyökkää kimppuun aivan arvaamatta.
Siinä sitten pyristelet,
kun se puristaa sydänalassa ja kuristaa kurkussa.

Olen yrittänyt hukuttaa sen herkkuihin; jäätelöön, suklaaseen, kaakaoon... hetkellinen mielihyvä
ja kuristusote jatkuu.

Joku käskisi nauttia, ottaa ilon irti vapaudesta ja omasta ajasta.
Helpommin sanottu kuin tehty, suosittelen kokeilemaan.

Kurkussa kuristuksen tunne kostuttaa silmänurkat,
eikä mikään lohduta, ei mikään.
Koti on kaukana

ja vasta perjantaina


18 kommenttia:

  1. Kauniisti kirjoitit.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, toivottavasti ei tuntunut pahalta.

      Poista
  2. Kirjoittaja on poistanut tämän kommentin.

    VastaaPoista
  3. Tuon tunteesi niin
    todelliseksi elin
    ja ikävänkin
    tunsin viikon mittaisen
    ja aina samanlaisen.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Hannu, tänään nämä tunteet vähän tällaisia synkänpuoleisia...

      Poista
  4. Anonyymi2/03/2014

    Kaunis runo, voin eläytyä siihen. Iloa kuitenkin arkeen, perjantai on ylihuomisen ylihuomenna!

    Tuula

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Tuula, pieni itkuntiraus puhdistaa ja liikkeelle lähtö helpottaa, kyllä tämä tästä!

      Poista
  5. Tuttu juttu!

    Mutta mamma kestää, kun on leikkiin ryhtynyt...;-)

    Se on sellainen epämääräinen levoton läplätys, kaivertava olo sielussa ja sydämessä, syyllinenkin, itsekäskin, innokaskin, mutta vahva.
    Kuinka tärkeitä voi olla oma sauna, oma sänky, omat ihmiset, oma reviiri, oman kodin tunnelma ja tuoksut, oma imuri ja omat kaapit kaaoksineen ja jemmoineen...
    Mutta monta asiaa tajuaa ja aistii entistä selkeämmin, kun ottaa hieman etäisyyttä.

    Ainakin itselle etäisyyksien myötä on moni seikka "kirkastunut" ja oppii tuntemaan itsensäkin paremmin, kun on pakko kohdata ja kärvistellä, siinä koti-ikävässä....

    T pyörremyrksy ;-)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Valitettavasti oot oikiassa pyörrmyrsky! Kyllä tää mamma kestää, kun on tänne itsensä touhunnut. Välillä vaan miettii, että kaikkeen sitä päänsä pistää :)

      Poista
  6. Anonyymi2/03/2014

    ,,,,voimahallauksia....

    Pipsa


    VastaaPoista
  7. no, voi sentään. Lohduttaudu kuitenkin sillä, että saat tehdä joka päivä jotain uutta ja opit joka päivä lisää.
    Kestää,kestää ja kevät häämöttää.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tunteet ne ailahtelevat, toiset viikot on helpompia ja toiset tosi hankalia.

      Poista
  8. Anonyymi2/04/2014

    Voi Päivikki, tunnen tuon tunteen..se on aivan kaamea kun se iskee päälle ja minuutitkin on silloin niin kovin pitkiä..Tsemppiä! T: Elisa

    VastaaPoista
  9. Anonyymi2/04/2014

    Nyt mä osasin kommentoida!! Jippii :-) t: Elisa

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos KOMMENTISTA Elisa :) Kyllä tämä viikko tästä taas etenee...

      Poista
  10. Kokemuksesta tiedän myös, että se kotiin jäävän roolikaan ei ole kovin ruusuista.Tippa tulee silmään täälläkin sekä sympatioista sinua kohtaan, että omankin tilanteen loputtomuuden ajatuksista. Tässä Tommy Tabermanin ajatukset niihin jälleennäkemisen tunteisiin;
    Kun istun sinun vierellesi en kysy,
    enkä vastaa, sillä tiedät jo,
    että pisaraakaan ei puutu.
    Olen kotona, riisun saappaani,
    olen pilven painoinen.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kehvatsu vieköön Pirkko,osui ja upposi... ja taas kostui silmänurkat

      Poista