Otin vastaan

Sadun haasteen.

Minun tämänhetkisen elämäni juhlakattaukseen kuuluu hyvä ystävä.
Millään muulla ei ole väliä... kupissa saa olla teetä tai kahvia, yhtä juhlavalta tuntuu, kun sen saa jakaa naamatusten ystävän kanssa. Mukava lisä tietysti on, kun kattauksessa on tuoretta mustikkapiirakkaa Omenamintun reseptillä.
Vaikka olenkin tuolla opinahjossa saanut noista nuorista mukavia kamuja, niin silti kaipaan ystäviä kotomaisemista. Ei tahdo virtuaaliyhteydenpito riittää, vaikka lohduttaa sekin.

Mun punapääni nyt kyllä kalpenee tuon Ärrän punapään rinnalla ;)

Viime viikko oli tiukka puserrus.
Opinto-ohjelmaan sisällytettiin sellaista, mitä en ollut hoksannut ottaa huomioon.

Tänäaamuna yritettiin yhden ystävän kanssa saada olkapää kuntoon, hiukset ovat siis hierojan muotoilemat ;) Hartiat ovat olleet lysyssä ja ryntyssä, ehkä opintaakan alla, jospa saisin niihin nyt ryhtiä.  Olen siis saanut moninkertaisen annoksen höpöttelyä kamujen kanssa, tällä taas jaksaa.

Käsitöistä pitäisi pitää nyt hiukan lomaa ja antaa olkapään huilia. Yritän tämän viikon antaa noiden virkattujen tilkkujen olla rauhassa.
Siis harrastelukäsitöiden.
Kouluhommat täytyy hoitaa; hameen helman liimaus, power point ja esseen kirjoittaminen, niistä ei oikein voi luistaa.