lauantai 10. tammikuuta 2015

Kiitollisuuden

kanssa törmäyskurssillä.

Ehkä on aika pysähtyä ja

miettiä kiitollisuutta


Äitini nostatti minulla enkelikortin tänään.
Siinä muistutettiin vahvuudestani, luomisvoimastani
Kehotettiin olemaan kiitollinen



Olen ihmetellyt ystävääni Tiinaa, joka kirjoittaa kiitollisuudesta
Vaikka murehtimista riittää

Sisäistän sen mistä kaikesta voin olla kiitollinen

Nyt yhden asian voisin kirjoittaa muistutukseksi itselleni:
Kiitos opiskelupaikasta

2 kommenttia:

  1. Oih Ystäväni, kiitos sanoistasi!
    Hämmentää, mikäli kiitollisuus on se asia, joka teksteistäni jää päällimmäiseksi... Hyvä niin.
    Koska välillä tunnen todellakin olevani vaikka ja mitä muuta, kuulemma myös ulkokullattu hirmu, joka esittää muille...
    Toisaalta minulle on useamminkin todettu, että minulla on kyky kääntää vaikeudetkin positiivisiksi asioiksi. Mutta kyllähän se teettää työtä, aivan kauheasti.
    Negatiiviset asiat myös pyörittävät, vievät mennessään, vaativat työtä, kampitusta ja pureskelua, jotta niistä jotain positiivista löytäisi. Ja ainahan ei löydy... Joten sitä varten minulla on ihan oma "pöytälaatikko", johon kuonat turskautan ja suljen.

    Kyllä se kiitollisuus sinussakin on, mutta se tahtoo arjen rytinöissä ja etäisyyksissä unohtua. Sinulla on moni asia hirmuisen hyvin. Hyvä kun se enkelikortin äitisi nostatti, pisti tajuamaan ;-) Vahvuus ja luovuus on ominta sinua, senhän tiedät itsekin.

    Halaus, tiinalta

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Vai ulukokullattu hirmu siellä mulle vastailee HOHHOIJAA
      Kyllä me varmasti ollaan sitten yhtä ärsyttäviä ;) Ihana Tiina pitkän tietsikalla istumispäivän jälkeen saat mut nauramaan.
      Voi meitä hörhöjä onneks meitä on kaks!

      Poista