lauantai 28. maaliskuuta 2015

Huomaan nyt

että uusi työ ja uudet ympyrät ovat vieneet aika tehokkaasti mehut tästä naisesta.
Vaikka alkuviikosta iloitsin kovasti siitä, että opiskelijat pyytävät minua avukseen. Niin toisaalta viikon edetessä homma meni päälaelleen. Piti auttaa ketlauksessä ja Jbolla resorien teossa, toki lisäksi autoin jatkuvasti pulaan joutuneita neulojia, kun itse olisi samalla pitänyt keskittyä tosi hankalan mohair-neuleen neulomiseen... Ei tullut lasta eikä p.... niinkuin fiksusti sanonta sanoo. Alkoi ahdistaa, kun en meinannut saada neulosta valmiiksi. Torstaina piti istua koneella ja keskittyä vain neulomiseen. En korvaa lopsauttanut mihinkään muuhun suuntaan.

Kuitenkin Aalto tarjoaa niin paljon muutakin kuin vain omassa työpajassa ähräämistä. Torstai-aamuna kävimme kuulemassa Marjaana Tantun opinnäytetyön palautuksen, joka sisälsi mm. tutkimusta uudesta koivukuidusta ja sen kehitystyöstä. (Jos klikkaatte linkkiä, niin Marjaana käyttää juuri studiomme ketlaajaa kuvassa... Sirpakos se kyseli, että mitä se ketlaus on, se on neuleen saumojen yhdistämistä ja viimeistelyä.) Tosi mielenkiintoinen opinnäytetyö Tantulla.


Kuva lainattu Critical Costumen sivuilta

Sitten perjantaina Critical Costume 2015 conference
Minä en osallistunut konferenssiin, mutta kävin katsomassa näyttelyn, joka vaikutti niin monella tavalla, että sitä on vaikea sanoin kuvailla.
Ahdistusta, hämmästystä, riemastusta ja ihme oivalluksia... Nämä muutamat kuvat kertovat vain murto-osan siitä mitä siellä sai kokea.
Osa vaikuttavimmista teoksista oli videoita, joten niitä on hankala tähän liittää.


Mutta täytyy ihmetellä, kuinka paljon inspiraatiota ihminen saa näin lyhyessä ajassa. Ei ole ihme, että pieni pää meinaa olla hämmästyksestä poksahtamaisillaan.
 

Aallon kirjakauppa on myös yksi onneton houkutus köyhälle opiskelijalle, mutta onneksi on myös oma kirjasto, sen tarjontaan tutustun paremmin sitten pääsiäisen jälkeen. Nyt on onneksi pään nollausta pääsiäisen ajan ja sitten jatketaan pakerrusta. No,  tosin etänä tietenkin yritän toteuttaa neulekurssin perustehtävät, joille kotona on aikaa toivottavasti paremmin, kuin työmaalla.


maanantai 23. maaliskuuta 2015

Kiirettä pittää


varsinkin niinä päivinä, kun pyöritän studiota yksikseni.
Yksi tilaa nauhaa neljä metriä, toinen ihan vaan sinkkuneulosta ja kolmas vaatiikin sitten jo pyörittämään lointa tukille.

Oh-hoh!
Hei, väärä laji, ei suinkaan...sillä kutoja-artesaaniksi valmistuin vuonna pipo ja villisukka. Siis ammattilainen!


Töihin vaan, kun kerran käsketään.
Kuvat ovat siis neulestudion vierestä kankureiden studiosta. Villejä kankaita tulee sielläkin. Kaverina mulla on studiomestariharjoittelija Niina, joka ossaa puhua sammaa kieltä kö mää... eli on naapurikunnasta lähtöisin. Niina on kudonta-alan opiskelija.
 

Ja yhteistyö meillä pelaa niin hyvin, että meinaa harmittaa, kun Niinan harjoittelu on päättymässä.


Ja niin vain osasin vielä... muutaman vuosikymmenen tauon jälkeenkin, pyörittää neljäkymmentä metriä villalointa tukille. Kova oli homma, hiki tuli.


Viimeviikolla retkeiltiin Lahden ja Heinolan tienoilla neulomo Blueshopissa. Sieltä tuli jo hamstrailtua lankoja, jotka riittänevät pitkälti malliston toteutukseen, kun ehtisi vaan mallistotilkkuja värkkäämään. Olisi jo paljon ajatuksia, kun saisi istahtaa omien töiden äärelle.

keskiviikko 18. maaliskuuta 2015

Yhteistyö

Aallon opiskelijoiden kanssa on ollut jo nyt erittäin antoisaa.
Olen opetellut käyttämään taas uutta neulekonetta JBO:ta, johon olen ehkä hiukan rakastunutkin. Voi miten vaivatonta sillä on ribbien teko. Nyt olen yrittänyt googlailla löytyisikö tuollaista vanhaa konetta mulle jostakin... Ei ainakaan vielä oo tärpännyt.

Jotenkin vieläkin hämmästelen sitä suurta heittäytymistä, mihin tässä oppilaitoksessa kannustetaan... Kehittämään omaa juttua. Miksi se puuttuu meidän omasta opinahjostamme? Nyt julkaisen muutamia kuvia jotka olen napannut Hesarin sivuilta viimevuotisesta näytöksestä, että saatte hiukan näkökulmaa siihen mitä oon tekemässä. Toivon, että katsotte niitä ennakkoluulottomasti ja pohtien mitä odotuksia teillä on muodin luojista.

Minä alan osata jo katsoa näitä "teoksia" uusin silmin, juurikin muodinluojan näkökulmasta. Ei sillä, että minusta enää mitään maailman valloittajaa tulisi, mutta näistä nuorista taiteilijoista tulee. On jo tullutkin:



Kuvan asukokonaisuus on Sophie Sälekarin, yhteistyössä Elina Äärelä ja Heini-Maria Hynynen (kuvat alla) valittiin Hyères Fashion Festivalin kymmenen finalistin joukkoon. 

Aika huikeiden suunnittelijoiden kanssa täällä siis työskennellään.




 Jatkan nyt pohdintoja omasta tulevaisuudestani, sillä KYLLÄ minä aion uskaltaa heittäytyä vuoden päästä omassa mallistossani. Vain ja ainoastaan siksi, että nyt minulla on siihen ainutlaatuinen mahdollisuus. Yritän ajatella vaatteita (taide)teoksina joissa tuo esille oman näkökulmani. En ajattele kaupallisuutta tai trendejä, vaan niiden luomista. Joten pyrin kaivelemaan itsestäni uusia ulottuvuuksia luomisen saralla. Voi kamaluus mitä lupauksia tänne kirjoittelen, toivottavasti pystyn vastaamaan omaan huutooni.
Vaativaa se tulee olemaan, mutta lupaan yrittää.

Hiffasitteko yhtään ajatuksiani?


tiistai 10. maaliskuuta 2015

Sopeuminen

suureen kaupunkiin on ollut aika mutkatonta.

Avoimin silmin ja mielin eteenpäin vaan porskutetaan. Konkreettisesti tarkoittaa sitä, että tänään pyöräilin töihin Juhan kanssa ja oletus tietenkin oli, että osaisin itse pyöräillä takaisin. Kuuden kilometrin matkalla ei ole turhia mutkia ja bussista olen jo maamerkkejä osannut tsekkailla, joten kaikki sujui hyvin... en eksynyt :D
Niin hyvillä mielin perille pääsystä, että läksin suorilta juoksulenkillekkin tuonne Pakilan lenkkipoluille.
Juoksulenkin jälkeen tuntui, että jees, kyllä tämä tästä!


Työhommissakin pääsin hyvään alkuun eli muutaman opiskelijan kanssa palaveerattiin neuletoteutuksista ja asioista mitä olisi hyvä testata; 1/1, 2/2 ribbejä, jättösilmukkaa ja hian istutusta ym. Hiukan on koukuttava tuo Designknit-tietsikka ohjelma suoraan neulekonelle. Muotoon neulominen on mielettömän mukavaa ja heleppua.


Nauhakoneen käytön opettelin jo eka viikolla ja puolaaminen sujjuu. Jotta ei kai tässä muuta kuin mallistoneuleita neulomaan. No kas, määhän oon siis tänäkin keväänä steitsillä! Ajatelkaa... ihan parasta tällainen yhteistyö.
Koen itse, että mua vaivaa jo melkoinen putkinäkö neuletoteutusten suhteen ja sitä tottavieköön on hyvä hiukan ravistella! Nuoret suunnittelijat neulovat materiaalia kuin materiaalia järkähtämättä, kun tää vanhus katsoo ettäää voi hyvänen aika.


Tämmöistä tälläkertaa.
Mitäpä kuuluu teijän muitten arkeen?


perjantai 6. maaliskuuta 2015

Innoissani

ja päästä pyörällään ensimmäisen Helsinkiviikon jälkeen.
Ensimmäisenä päivänä tutustuin hirveään määrään henkilöitä, jotka työskentelevät samalla tekstiilin osastolla. Vaikutelma joka jäi päällimmäiseksi oli, että halutaan edistää ja kehittää kaikkea tekemistä; neulettakin. (Tämä huomio siksi, että olen ollut niin pettynyt pienempiin ja suurempiin oppilaitoksiin, jotka poistavat neuleosaamisen koulutusohjelmistaan) Aallossa halutaan ja osataan.
Työskentelen siis pajamestariharjoittelijana neuleessa.

Pelkopeikkoja oli niin paljon, että vietin monta unetonta yötä ja revin ihoni aika surkeaan kuntoon, kun miettin miten osaan Helsingissä kulkea ja joudunko workshopin lankahyllyjen järjestäjäksi... Maalaisvihamielinen bussikortti kiukutteli heti ensimmäisenä aamuna ja sai minut kammoamaan busseilla kulkemista, mutta Helsingissä ei pääse mihinkään ilman julkisia :( tai jos haluaa kävellä, niin joutuu kävelemään kymmeniä kilometrejä. Ensi viikolle kyllä lupailivat jo pyöräkelejä: peukut sille!

Jännitin kovasti sitäkin, että löytyykö minulle muuta työtä, kuin sitä lankahyllyjen jörjestämistä. Tämä pelko taisi olla ihan turha, sillä jo torstaina alkoi kevään kestävä neuleworkshop ja opiskelijat aloittivat neulekonekokeilut: minusta oli hyötyä ihan oikeasti. Ainoa hankaluus oli, että olen tottunut työskentelemään eri merkkisellä neulekoneella ja asetukset eri merkeissä ovat aina hiukan erilaiset. Mutta opiskelijat olivat ihan vasta-alkajia, joten neulekonetyöskentely siinä mielessä minulla on hyvin hallussa. Yksi asia mihin en ollut osannut varautua, että suurin osa oppilaista ei ymmärtänyt suomenkielestä  sanakaan. ÄÄKS! Kielitaito, joka minullakin on vähän hakusessa, se nyt vetreytyy ihan pakostakin. Alakohtainen sanasto on onneksi hyvin tuttua, kun kaikki ohjekirjat neulekoneisiin ovat yleensä englanniksi. Jospa tämä tästä lähtisi.

Muotoilun laitos

Laitoksella on 850 opiskelijaa, joista yli 70 tohtorikoulutettavaa, ja henkilöstömme on omien alojensa erityisasiantuntijoita. Opetuksemme ja tutkimuksemme on kansainvälisesti tunnustettua. Toimintamme perustuu laaja-alaiseen ja uutta luovaan kansainvälisyyteen. Arvojamme ovat ihmiskeskeisyys, kestävä kehitys, parempi asuin- ja elinympäristö sekä yhteiskunnallinen vaikuttavuus.


Lisää juttua kannattaa vilkaista vaikka täältä.

Kuva on yhdestä portfoliokokeilustani
 Kuvia sitten Aallosta kun uskallan valokuvata työmaallani :)