torstai 31. maaliskuuta 2016

Vaistoni

joutui hukkaan, onko kukkaan nähäny?

Jos tekisin oman mieleni mukaan, niin lanka- ja värivalinnat olisivat "selevä kö pläkki." Olen ollutkin täysin varma valinnoissani tähän asti: kun osa ihmisistä ihastelee ja osa kauhistelee, tietää olevansa oikeilla jäljillä. En halua miellyttää valinnoillani sellaisia, jotka ovat tottuneet tekemään varmanpäälle-juttua 30 vuotta. Jos pysytään aina samassa miellyttävässä, eikä lähdetä omalta mukavuusalueelta, niin siinä ollaan ja jämähdetään sitten. Sitä samaa Kettuset-kirjoneuletta olisi minunkin sama suoltaa tulemaan koneella aina vaan. Eikös niin?



Juu, ei!
Mun täytyy osata haistella tuulia, tehdä vähän radikaalia. Olkoon  sitten niin, että näillä leveysasteilla se on erikoista.
Tunnustan nyt tässä, että kaipaan juuri nyt sitä Aallon riehakasta meininkiä, kun tehdään, eikä pohdita tulevia. Irrotellaan luvan kanssa, eikä murehdita, jos kankaan ihokosketus ei ole miellyttävä... Eri aaltopituudella meillä ollaan Hamkissa tässä kohtaa, jotenkin olen tulkinnut, että meidän pitää olla mallistomme kanssa enemmän tosissaan, vakavissaan. Se pistää pohtimaan ja murehtimaan...


Nyt mietin, että jos tekisin näytökseen eri neuleen kuin showroomiin. Näytöksen neulosmateriaali voisi olla hirveänkin tuntoinen, kunhan on näyttävä. Showroom-neule voisi olla sitten paremmin iholle istuva, eikä herättäisi niin voimakkaita reaktioita. Mullahan on tässä todellakin aikaa tehdä versio jos toinenkin. APUAAA!


Hei kamut, nyt tarvitsisin tsemppiä ja tukea, että uskaltaisin olla se rämäpää, joka mää oon aina ollutkin. Se joka paukuttaa päätään seinään ja mennä porskuttaa, välittämättä mielipiteistä.

Luomisen tuska on se kun on liian pieni lapio... vai miten se meni...



torstai 17. maaliskuuta 2016

Arki alkoi

tietokoneella istuen, mutta niin vain sain konseptoinnin tehtyä. Jotenkin kovasti meinasi tökkiä se homma. No sen jälkeen olen kuitenkin saanut kaikki langat mallistoon hankittua, kun tilasin mohairit  Riitalta Kotikutomosta. Nyt on sitten langat puolattuna ja siimat solmussa odottamassa selvittämistä ja tuskan hikeä.


Osa neuloksista odottaa jo kokoamista, ajattelin odotella mallini mittoja, että saisin tehdä mahdollisimmat pitkät lahket, vaikka voisihan niitä jalkoja jatkaa sellaisilla huikeen korkeilla koroilla, mitä nähtiin viimevuonna (noin 20cm) w15 näytöksessä Nosturissa.

Päiviin pitäisi saada jonkinlainen rytmi. Sisäinen kelloni kyllä herättää näin valoisaan aikaan jo seitsämän huitteilla, mutta kun tähän tietsikalle istahdan, niin kohta huomaan kellon olevan jo puolessa päivässä. Aika vierähtää moodlea ja sähköpostia selatessa, slack-viestejä lukiessa ja niihin vastaillessa... Tuntuu, niinkuin tyhjänpäiten olisi tässä istuskellut.

Parin ihanan aurinkoisen päivän jälkeen täällä tupruttelee lunta. Täytyy ottaa ilo irti siitäkin, sillä eilinen meni mökömajassa sipuliruukkuja tutkiessa: kuulkaapa tätä, siellä sipulit osoittavat elon merkkejä. Kevät, kevät...
Noh mutta nyt istahdan tuonne työhuoneeseen ja meen tappelemaan siiman kanssa. (Huokaus!) Työn iloa teillekkin!










lauantai 12. maaliskuuta 2016

Pääsin vauhtiin

viime viikonloppuna noissa näpertelyissä. Täytyy vaan toivoa, että vauhti loppuu tähän hiihtoloman loppuun... Jospa olis voimia palata taas siihen konseptointiin, joka ei nyt juuri nostata suuria intohimoja :( Neulekone huutelee paljon kutsuvammin kuin tämä tietsikka, mutta olen päättänyt, että muotoilun menetelmät ensin valmiiksi. Hoh-hoi!


Hiihtolomaviikko on siis kulunut hiidellessä, reissatessa ja askarrellessa. Minulla on ollut vuosia säilössä laatikollinen olkia ja nyt oli sopiva hetki kaivaa aarteet kätköistä. Jotenkin olin saanut päähäni, että tuollaiselle maalatulle munalle pitäisi tehdä arvoisensa ripustuspaikka. Kun kirjastosta löytyi Eija Kosken Himmeli-kirja, alkoi päässäni raksuttaa omanlainen Himmelimalli. Vielä kirjasta luin, että ennen himmelin koristeena on käytetty marjoista munankuoriin, kaikkea mahdollista, ajattelin, että oikealla tiellä ollaan pääsiäishimmelin suhteen. Jos ette ole ennen kuulleet pääsiäishimmelistä, niin nyt kuulitte!
Tuumasta toimeen.



Hirmuisen mukavaa ja vaarallisen koukuttavaa hommaa. Tämä olis sellaista "kokoonnutaan porukalla pöydänympärille, rupatellaan ja näperrellään"- juttu. Pisankamunien maalaaminen oli enemmän hiljentymistä omiin sisäisiin mietteissiin.
Tuo muna, joka pääsi näin hienolle paikalle on Sirpan tekemä, halusin tuon hepan itselleni, kun olen sitä hevosta hiukan voimaeläimekseni tulkinnut.



Oljet olivat aika hauraita käsitellä vaikka niitä liottelinkin, mutta mielestäni sain ihan onnistuneen työn aikaiseksi. Mielessä olisi aika paljon ideoita  tälle tekniikalle, mutta nyt täytyy malttaa ja keskittyä loppukevät kouluhommiin.



sunnuntai 6. maaliskuuta 2016

Välillä

on todellakin terveellistä tehdä ja ajatella jotain aivan muuta, kuin mallistoa tai konseptointia tai opinnäytetyötä. Yhtäkkiä, hokkuspokkus ilmaantui mahdollisuus osallistua vanhan käsityöläistuttavani Sirpa Hasan pisankamunien maalauskurssille. Olin pitkään tiennyt tästä Sirpan jutusta, mutta liikkuvaisen elämänluonteeni takia ei ole ollut mahdollisuutta päästä lähemmin tekniikkaan tutustumaan. Nyt vähän salakavalasti takavasemmalta huomasin kurssin ja innosta pinkiänä osallistumaan, kun vihdoinkin sattui päivä jolloin ei ollut mitään muuta ohjelmaa varattuna.


Periaatteessa vahabatiikkitekniikkaa käytetään alkuperältään Ukrainalaisessa munanmaalauksessa, mutta tämä työskentely vaatii aivan oman välineistön tuikkukynttilöineen ja vahan lämmityslusikkoineen. Niin ja puhtoiset kananmunat ilman leimaa! Kananmunat värjätään ehjinä ja sisältö tyhjennetään vasta loppuvaiheessa. Sirpalta voi tietenkin kysyä kursseista ja tekniikasta lisää, minä en aio tähän perusteellista tekniikkaraporttia kirjoitella... vaan tämmöisiä kuvafiiliksiä laittelen.


Olin valmiiksi pinnannut pinterestiin hienon hienoja maalattuja munia ja katsellut Sirpan malleja, joten näin kuvitelmissani jo ne mahtavat kuvat, mitä vahaisin ja värjäisin... Noh, kuvitelkaapa käteenne liukas kananmuna, sen kuvioiminen ja vahaaminen nuppineulella ;) Ei niin helppoa ollutkaan. Mutta onnistuin silti saamaan jotakin aikaiseksi, ehkä laitan niitä pääsiäisenä tänne esille.
Pääsiäinen sehän on ihan kohta!

Vahataan

Värjätään


Ja vahataan
Lopuksi munat tyhjennetään ja lämmitetään uunissa

ja pyyhitään vaha pois hellävaraisesti rievulla
 


Olipa mielenkiintoinen maalaustekniikka ja mukava päivä. Toivon niin, että joskus olisi mahdollista kokeilla uudestaan. Päivän kokeilu oli vähän niinkuin pintasilausta, syventymistä tarvitsisi, nyt kun ymmärtää mistä on kyse. Kiitos järjestäjille, tämä pieni meditaatiohetki oli kovasti tarpeen.