tiistai 16. kesäkuuta 2015

Tekaisin

suomen vähälumiseen kesään sopevaisen mekon.
Pirkkavilloilla maalailu se on ihan parasta terapiaa ja niitä Pirkkalankoja riittää aina vaan. No tosin enää ei varmaan ihan kymmentä kiloa oo varastossa. Löysin rantein, sillä fiiliksellä tein, että takakappale ensin ja etukappaleeseen voi tehdä värikorjailuja... ja niitähän hiukan tuli, mutta kyllä se juhannusmekkona menee.


Niin siitä eilisestä. Kun olin etu-ja takakappaleen tehnyt, päätin lähteä Pyssymäkeen lenkkeileen. Juoksu kulki ja ajattelin, että ei haittaa vaikka sää on satteinen ja kylymä, tulipa tehtyä mekko ja lähettyä lenkille. Elämä tuntui hyvältä just niin.

Tultiin kottiin ja katottiin posti.
Oli kaks kirjettä: toinen Suomen löytötavaratoimistosta... teille on omaisuutta noudettavissa ja toinen kirje pankilta... vahinkonne korvataan. Melkein pääsi itku. Voi hitsi, miten oli hirvittävä koettelemus.
Olisin tosi mielelläni ollut elämättä tätä episodia, mutta elämä on...

Tällaisella juhannuksenviettofiiliksellä nyt mennään: Tulkoon sitten taivaalta vaikka isoja mummuja, nii minä tarkenen ja iloitsen elämästä. Tehkää tekin niin.

Hyvvää juhannusta!

perjantai 12. kesäkuuta 2015

Tarvitaan

kai pimeääkin pimeämpiä päiviä, että oppii ymmärtämään valon merkityksen.
Viime viikko taisi olla melkein täysin musta. Oli vaikea nähdä valoisuutta elämässä.


Kun mieli on matala, ei onnistu neulominen tai mikään muukaan luomistyö.
Valokuvausta olen kaivannut tai aikaa valokuvaukseen, mutta silloin kun tympii, ei löydy edes valokuvattavaa. Ainoa asia mihin kykenin oli lenkkeily, sekin hirmuisilla sykkeillä äherrystä, mutta silti tärkeää pään tyhjennystä.


Tämä viikko on harrastettu taikinaterapiaa ja se on ollut ilmeisen tehokasta, sillä tänään luulen jo nähneeni auringon pilkahduksen.


Ehkä vielä tulee kesä ja huolet väistyvät.


Hei ystävät! Synkästä tekstistä huolimatta nähkää kuvien kauneus.

maanantai 1. kesäkuuta 2015

Suosikkimallistoni

tulevat tässä:
Havina Jäntin malliston sävymaailma on jotenkin niin kiehtova. Tämän malliston kudotuista kankaista vastaa Lotta Paananen, joka  Lodetex awards-palkittiin ansiokkaasti. Lotan puolesta oli niin moni onnellinen (minä mukaanluettuna), vastoinkäymisistä voittoon!
Aallossahan systeeminä on pitkälti mallisto-yhteistyö. Ensimmäisinä vuosina toimitaan assarina toisen vuoden opiskelijoille. Toisena vuonna mallistot toteutetaan ryhmätyönä ja myöhemmin vasta sitten yksin ja silloinkin on assareita alemmilta luokilta käytössä. Systeemi on oikein hyvä, koska toisten mallistoa tehdessään oppii näkemään koko malliston kehityskaaren ja työskentely ryhmässä opettaa joustavuutta yhteistyöhön.

Kuva:Guillaume Roujas

Kuva:Guillaume Roujas


Kuva:Guillaume Roujas

Kuva:Guillaume Roujas

Kuva:Guillaume Roujas

Kuva:Guillaume Roujas

Kuva:Guillaume Roujas

Aallon näytöksessä panostetaan kankaisiin ja materiaaleihin. Niinkuin päivityksistäni olette huomanneet resorit (ribit) tehdään itse. Jos kangasta ei ole itse kudottu se käsitellään värjäys-, kankaanpaino-, tai muulla pintakäsittelymenetelmällä. Neulokset tehdään elektronisilla käsineulekoneilla tai teollisella neulekoneella (cms). Malliston asumäärästä en tiedä varmuutta, mutta viisi asukokonaisuutta kuuluu yleensä joka mallistoon. Tässä seuraava suosikki Marianne El-Khoury:


Kuva:Guillaume Roujas

Kuva:Guillaume Roujas

Kuva:Guillaume Roujas

Kuva:Guillaume Roujas

Kuva:Guillaume Roujas
Kuva:Guillaume Roujas
Olen väri-ihminen siksi kai näin voimakkaat sävymaailmat mieluisia.  Jätetään seuraaviin päiviin mallistoja jotka miellyttävät muuten kuin värimaailmaltaan.