Viimeisenä retkipäivänä

viiletimme tukka putkella, kuin haluten tallentaa kaiken mahdollisen näkemisen arvoisen. Mutta näkemistä olisi ollut niin paljon, että osa oli pakko jättää seuraavaan vierailuun. Koska koko perheemme täynnä on tulisieluisia urheiluihmisiä ja penkkiurheilijoita, ilman muuta meidän piti valloittaa suuri ja mahtava Camp Nou. Kun kotona sitten juttelimme käynnistä "noucampilla" ja siitä kaihosta, joka jäi kalvamaan; miten mukavaa olisi elää sellaisen pelin tunnelma paikanpäällä, jossa olisi 90 000 katsojaa, tyttäremme Viivin pohti: "mutta ajatelkaapa, että pääsisi pelaamaan!" Niin mikäs sen hienompaa, tavoitteita aina pitää olla ;)

Voi miten tuon laventelin tuoksu huumaa

Noucampilta metroilimme kohti Montjuicin kukkulaa, jossa osa seurueestamme tutustui taidemaalari, kuvanveistajä Joan Miroon ja mekin sitten kerkesimme osaan Miron huikeista töistä tutustua. Suuri oli kiusaus ottaa valokuvia, mutta tällaisissa paikoissahan yleensä on valokuvaaminen kielletty.
Koska nousimme bussista väärällä pysäkillä Montjuicille suunnatessamme, poikkesimme tsekkaamassa myös Olympiastadionin.

Seuraava tavoitteemme oli saada murua rinnan alle Kansallismuseossa. Tämä vuoden 1929 maailman näyttelyyn rakennetty kohde oli taas nähtävyys sinänsä, rahkeet eivät oikein riittäneet näyttelyyn tutustumiseen, vaikka se mieltä jäikin hiukan kaihertamaan.

Näkymä kansallismuseon portailta alas kaupunkiin

  

Viimeisenä iltana nautiskelimme porukalla illallisen Espanjalaisella kaavalla: Ensin tapaksia. Alkuruokana monin eritavoin laitettuja kaloja; pää-asiassa mustekalaa ainakin kolmessa eri muodossa. Pääruokana kala tai liha ja jälkiruokana sitruunasorbetti... tai mitä se lie.

Matkaa voi sanoa oikein inspiroivaksi muotoilijan matkaksi, sai hiukan heittää kevään painolasteja menemään.

Vierailulla

Kuva Ruusa Saarinen

Freixenetin viinitilalla saimme tutustua kuohuviini-cavan valmistuksen sailoihin. Vakoilutarkoituksessahan minä siellä tietenkin, kun minulla tuo yksi viiniköynnös niin komeasti hedelmää tekee. Aika hurjaa bisnestä tämä viininviljely; kellareissa meitä kuljetettiin "junalla" ja maan alaisia käytäviä kuultiin olevan kymmeniä kilometrejä. Viinitynnyreitä ja kuohuviinipulloja silmänkantamattomiin.
Kuohuviinimaistelun jälkeen jatkoimme matkaa Montserratin luostarille, jossa katalonialaisten hartaasti palvoma Musta Madonna-patsas tekee ihmeitä. Ihmiset jonottivat koskettamaan Madonna patsasta tuntikausia. Me päätimme suunnata ylemmäs vuorelle.

Tämä pyhiinvaelluspolku muistutti kovin muutaman vuoden takaisia Cinque Terren vaellusreittejä ja toi mieleen niin ihania muistoja siltä matkalta. Vain sisiliskot ja villisiat puuttuivat. Olisin mielelläni viettänyt loppupäivän vuorenrinteitä vaellellen, mutta retkiaikataulu ei siihen venynyt, vaan takaisin paluu hotellille alkoi klo 17. paikallista aikaa.

 Illalla kävimme Jarkon kanssa sataman tietämillä käveleskelemässä ja hiukopalaa nautiskelimme Gaudin nimikkoravintolassa.
Ehkäpä taas siirryn rippijuhlaleipomusten pariin ja muistelen kolmatta ja viimeistä vauhdikkasta päivää kuvin myöhemmin.

Matkapäiväkirjaa

Barcelonasta, taiteen ja muodon paratiisista.
Miten onkaan vaikea sanoin kuvata sitä kaikkea mitä voi muutamassa päivässä nähdä ja kokea. En lähtenyt Barcelonaan muodin tai shoppailun vuoksi, vaan tutustumaan taas yhteen kovin mielenkiintoiseen kaupunkiin euroopassa. Uusi ovi odotti avaamista.

Näkymä Montserratin luostarille

Ensimmäisenä päivänä tutustuimme katolonian suureen mieheen Antoni Gaudiin. Art Nouveuaun tien  raivaajaan, ensimmäiseen arkkitehtiin, joka halusi uudistaa ja muokata rakennustaiteen täysin. Hänestä sanotaankin, että hän on ainoita modernisteja, joka radikaaleihin muutoksiin rakennustaiteessa kykeni.
Meille kerrottiin, että hän sairasti vaikeaa reumaa jo lapsena ja joutui olemaan paljon vuoteessaan, sieltä hän ihaili luontoa, puita ja sai ensimmäiset vaikutteensa niistä. Me vakuutuimme kertomuksesta ensimmäiseen kohteeseen tutustuessamme.

Hämmästyttävää rakennustaidetta, kaarevia muotoja, joutsenkaulaviivaa ja ruoskaniskuviivaa; art nouveauta aistit täyteen.
Park Güellin puistoon voi tutustua monilla nettisivuilla, linkitettynä tässä suuri ja parjattu wikipedia.

Seuraavava "Gaudi-kohteemme" oli  Sagrada Família, kirkko jota on rakennettu melkein 150 vuotta ja toiveissa on että se valmistuisi vuonna 2026. Ennen kirkkoon tutustumista nautiskelimme katukaffit. Oppaanamme tiistaipäivän oli Radio Novastakin tuttu Hannu Arvio. Hannu ei ollut pelkästään hyvä matkaopas, vaan hän oli myös oikein miellyttävä seuramies, jonka kanssa pohdiskelimme suomalaisuuden, espanjalaisuuden ja katalonialaisuuden hyviä ja huonoja puolia. Meillä oli oikein mielenkiintoiset keskustelut, jotka jatkuivat kirkkovierailun jälkeen lounaalla.  

Moni kommentoi kuvia nähtyään, varsinkin meillä nuoriso, että on kuin tähtien sota elokuvan hahmot ja lavasteet. Eipä ihme, sillä George Lucasin kerrotaan vierailleen Sagrada Famíliassa ja saaneen vaikutteita.

Kuva Ruusa Saarinen

Muotoilja oli kaikesta näkemästään erittäin vaikuttunut: Maailmassa monta on ihmeellistä asiaa...
Barcelonan nähtävyyksiin tosin ei nelisen päivää riittänyt kuin pintaraapaisuun. Seuraavana päivänä matka jatkuin Montserratin luostarille ja Freixenetin kuohuviinitilalle, joten muistelot jatkuvat ehkä huomenna...