torstai 30. huhtikuuta 2015

Hurahtanut

olen aivan noihin kokeiluihin.
Sirstelen silmiä ja etsin korennon siipien välkettä.





Löytyyhän se välke.
Minulla on loistava opettaja neuleessa; oikeastaan kaksi. Toiselta saan oppia toteutuksiin ja toiselta oppia teollisen neuleen maailmaan.




Tilkkuja tutkiessamme opettajani ymmärsi intoni suomuihin ja puhalsi tuulta purjeisiin... Nyt suomut eivät jätä rauhaan, vaikka en ole varma miten ne liittyvät korentoihin.


Tämä suomu voisi muistuttaa korennon siipien välkettä.

Tämä suomu tuo mieleen sammalen... Tykkäävätköhän korennot sammalesta?






Opettajani heitti ilmaan myös ajatuksen pellavasuomukokeiluista


Niin monesti kysytään sitä, mistä inspiroidut. Tällä kertaa korennoista.
Miten paljon olisi kokeiltavaa, mutta aikaa niin himskatin vähän.

Päivät Aallossa lentävät siivillä, siellä ei ole aikaa keskittyä kokeiluihin. On paiskittava hartiavoimin töitä. Linkitin töiden paiskimisesta videoita instagramiin käykää kurkkaamassa.
Viime viikot ovat olleet jo melko tiiviitä, ei ole jäänyt juuri ylimääräistä aikaa päivittää tekemisiään tai jos ylimääräistä aikaa on hiukan ollut, niin olen lähtenyt tuulettamaan päätäni lenkkipoluille.

Kun kotiin tulee perjantai iltana ja kokonaisen lauantaipäivän saan olla kotona, niin viikonloppu on surkean lyhyt. Reissunaisen elämää  eletään enää muutama viikko. Vaikka on ollut niin antoisaa ja mielenkiintoista, niin voimanrippeet ovat aika vähissä. Reissaaminen syö naista.
Hyvin kuitenkin Sirpa ja Juha ovat adoptiotätiä kestäneet, siitä iso kiitos! Ilman tällaista asumusjärjestelyä Helsingin keikkani olisi jäänyt haaveeksi.

Muutama pitempi kotoviikonloppu auttaa jaksamaan tämän lopun ja myös ne hirmuisen kiitolliset ihmiset joita auttelen loppurutistuksessa kohti suurta näytöstä.

keskiviikko 15. huhtikuuta 2015

Lisää kylttyyriä



nimittäin Ateneumissa oli tänään keskiviikkona Taidetta meille tapahtuma opiskelijoille ja sisäänpääsy oli ilmainen. Olin kyllä päättänyt, että Ateneumissa käyn tänä aikana, joten tätä ei passannut missata. Osasin tälläkertaa jopa kohteliaasti kieltäytyä opiskelijan tarjoamista iltatöistä... Olisin saanut taas jäädä illaksi neulomista opettamaan. No yleensä mielelläni jään jos ei ole muuta.


Museo oli täynnä innokkaita opiskelijoita.
Kiertelin näyttelyt ensin. Taidekoekoelmissa löytyivät ne rakastetuimmat kansallisaarteet. Niiden siveltimenvetoja olisin ihastellut pitempäänkin. Eedefeltin valon kuvaaminen on jotenkin ihmeellistä, mykistävää. Kyllä maalaukset aitona ja livenä ovat sykähdyttävä elämys.

Myös Ismo Höltön valokuvanäyttely oli mielenkiintoinen katsaus 60-70-luvun suomeen.
Jotenkin niin aitoa henkilökuvaamista. Valokuvia taisi olla esillä peräti 160 kpl.



Kierroksen jälkeen minut kalastettiin lainaamaan äänikirjaa, joka käytännössä tarkoitti, että sain valita kolmesta museon työtekijästä yhden, joka esittelisi minulle museosta mitä vain halusinkaan nähdä. Olin hämmästyksestä melkein sanatonna. Sen verran ymmärsin, että valitsin museon johtajan esittelemään minulle työhuoneensa!


Tässä siis museonjohtaja Susanna Pettersson työhuoneessaan, josta oli hieno näkymä asema-aukiolle.
Minulle kerrottiin, että Aaltoyliopisto on aluksi toiminut tässä rekennuksessa ja kietelimme vanhoja luokkatiloja, jotka ovat nykyisin työtiloja. Myös tutkijoille on omat tilat ja opiskelijatkin pääsevät arkistoihin halutessaan tutustumaan.


Olipas hieno elämys kaikenkaikkiaan.
Ilmeisesti Ateneum on saanut uuden innovatiivisen johtajan.
Minä olin myyty!

keskiviikko 8. huhtikuuta 2015

Taidenäyttelyn

avaijaisiin sai kutsun hän ja moni muu.

Innosta soikeana tietenkin lähätin tiistaisen työpäivän jälkeen Lasipalatsin galleriaan. Kaunis vanha ja onneksi suojeltu funkkisrakennus, jota ilmeisesti bisneksen tekijät ovat yrittäneet saada purettavaksi. Onneksi suojelijat ovat voittaneet!


Taiteilija  oli jostakin hirviän kaukaa pohojammaalta... Nivalasta?






No justiinsa se on ihanainen ja iloinen Riitta, joka on vähän rakaskin ystäväni sieltä meidän kotoNivalasta. Väkeä avaijaisiin oli tullut muutama muukin ;) Välillä oli havaittavissa ihan tilan ahtautta. Mutta tunnelma oli lämmin ja hersyvä, niinkuin taiteilija itsekkin. Näyttelystä enemmän täällä. Lähinnä metalligrafiikkaa ja muutamia akryylimaalauksia.

Jos liikutte huudeilla, niin suosittelen poikkeamaan, Lasipalatsin Galleriaan.




lauantai 4. huhtikuuta 2015

Fiiliksissä

siitä, että näin vanha neuloja oppii uusia juttuja neulekoneen käytössä.
Olen tosiaan ollut aika rajoittunut sekä langan, että pinnan suhteen, koska pitkän kokemuksen jäljiltä esimerkiksi pörröiset lankalaadut (mohair) ovat olleet hirmuisen hankalia neulottavia. Mutta pitääkin ymmärtää neuloa hiukan eri tekniikalla!


Nyt kun olen saanut vähän kokeilla ja miettiä, niin kyllä tekisi mieleni alkaa tehdä jotain valmiimpaa.


Mutta hiljaa hyvää tulee, mietiskellään ja tehdään lisää tilkkuja. Italialaisesta mohairista ja ranskalaisista efektilangoista.


Alkuviikosta meinasi stressata huoli äidistä ja hänen polvileikkuustaan, mutta toipuminen on lähtenyt hyvin alkuun ja äiti liikkuu jo ketterästi uudella polvellaan.


Kerto- ja jättösilmukkaa, kirjoneuletta ja tämä viehättävä suomupinta on lankapitsiä. Alempana kuvaa kudekuviollisesta neuloksesta. Mitä laitetaan? ;)


Näistä pitäisi alkaa tehdä jonkinlaista koostetta opettajalleni. Henkilöhahmosta kootaan storyboard. Henkilöhahmoni on herkkä ja samalla vahva. Olemukseltaa kuin keijukainen, Helinäkeiju tulee mieleen ja korento. Olisin halunnut koota näistä valikoituneet tilkut, joko vanhaan satukirjaan tai jonkinlaiseen korento/hyönteiskirjaan, mutta itseltäni ei sellaista oikein löydy...
Löytyisikö sinulta? Kirja voisi olla vanha ja hyvin luettu, eikä sen tarvitse olla "kaunis" :)


Näissä mukavaisissa mietteissä toivottelen teille iloista pääsiäistä!