Sirstelen silmiä ja etsin korennon siipien välkettä.
Löytyyhän se välke.
Minulla on loistava opettaja neuleessa; oikeastaan kaksi. Toiselta saan oppia toteutuksiin ja toiselta oppia teollisen neuleen maailmaan.
Tilkkuja tutkiessamme opettajani ymmärsi intoni suomuihin ja puhalsi tuulta purjeisiin... Nyt suomut eivät jätä rauhaan, vaikka en ole varma miten ne liittyvät korentoihin.
Tämä suomu voisi muistuttaa korennon siipien välkettä. |
Tämä suomu tuo mieleen sammalen... Tykkäävätköhän korennot sammalesta? |
Opettajani heitti ilmaan myös ajatuksen pellavasuomukokeiluista |
Niin monesti kysytään sitä, mistä inspiroidut. Tällä kertaa korennoista.
Miten paljon olisi kokeiltavaa, mutta aikaa niin himskatin vähän.
Päivät Aallossa lentävät siivillä, siellä ei ole aikaa keskittyä kokeiluihin. On paiskittava hartiavoimin töitä. Linkitin töiden paiskimisesta videoita instagramiin käykää kurkkaamassa.
Viime viikot ovat olleet jo melko tiiviitä, ei ole jäänyt juuri ylimääräistä aikaa päivittää tekemisiään tai jos ylimääräistä aikaa on hiukan ollut, niin olen lähtenyt tuulettamaan päätäni lenkkipoluille.
Kun kotiin tulee perjantai iltana ja kokonaisen lauantaipäivän saan olla kotona, niin viikonloppu on surkean lyhyt. Reissunaisen elämää eletään enää muutama viikko. Vaikka on ollut niin antoisaa ja mielenkiintoista, niin voimanrippeet ovat aika vähissä. Reissaaminen syö naista.
Hyvin kuitenkin Sirpa ja Juha ovat adoptiotätiä kestäneet, siitä iso kiitos! Ilman tällaista asumusjärjestelyä Helsingin keikkani olisi jäänyt haaveeksi.
Muutama pitempi kotoviikonloppu auttaa jaksamaan tämän lopun ja myös ne hirmuisen kiitolliset ihmiset joita auttelen loppurutistuksessa kohti suurta näytöstä.