on ollut työalla.
Ja meinasin jo luovuttaa, himskatti!
Pää savuaa ja kohta varmaan tietsikkakin...
Mutta kyllä siitä nyt jonnii moinen tuli, klikkailkaa:
Päivikin portfolio
torstai 27. elokuuta 2015
tiistai 18. elokuuta 2015
Vaiheessa
vielä tämä kesäelo.
Kesämökkinikin on vielä vaiheessa, tänään siihen saadaan toivottavasti ovi.
Työhuone on niin kamalassa vaiheessa, ettei sinne juuri uskalla jalalla astua.
Kouluhommat on pähkäilyvaiheessa, selviänkö täältäkäsin kaikista.
Yritän kovasti.
Tuli niin kesä, himskatti, nyt sitten.
Liian kuuma miettiä neuleita, villasukkia, mekkoja.
Huomaan kyllä, että täällä kaivataan, mutta elän ensin tämän kesävaiheen pois huolesta.
Kesämökkinikin on vielä vaiheessa, tänään siihen saadaan toivottavasti ovi.
Työhuone on niin kamalassa vaiheessa, ettei sinne juuri uskalla jalalla astua.
Kouluhommat on pähkäilyvaiheessa, selviänkö täältäkäsin kaikista.
Yritän kovasti.
Tuli niin kesä, himskatti, nyt sitten.
Liian kuuma miettiä neuleita, villasukkia, mekkoja.
Huomaan kyllä, että täällä kaivataan, mutta elän ensin tämän kesävaiheen pois huolesta.
tiistai 16. kesäkuuta 2015
Tekaisin
suomen vähälumiseen kesään sopevaisen mekon.
Pirkkavilloilla maalailu se on ihan parasta terapiaa ja niitä Pirkkalankoja riittää aina vaan. No tosin enää ei varmaan ihan kymmentä kiloa oo varastossa. Löysin rantein, sillä fiiliksellä tein, että takakappale ensin ja etukappaleeseen voi tehdä värikorjailuja... ja niitähän hiukan tuli, mutta kyllä se juhannusmekkona menee.
Niin siitä eilisestä. Kun olin etu-ja takakappaleen tehnyt, päätin lähteä Pyssymäkeen lenkkeileen. Juoksu kulki ja ajattelin, että ei haittaa vaikka sää on satteinen ja kylymä, tulipa tehtyä mekko ja lähettyä lenkille. Elämä tuntui hyvältä just niin.
Tultiin kottiin ja katottiin posti.
Oli kaks kirjettä: toinen Suomen löytötavaratoimistosta... teille on omaisuutta noudettavissa ja toinen kirje pankilta... vahinkonne korvataan. Melkein pääsi itku. Voi hitsi, miten oli hirvittävä koettelemus.
Olisin tosi mielelläni ollut elämättä tätä episodia, mutta elämä on...
Tällaisella juhannuksenviettofiiliksellä nyt mennään: Tulkoon sitten taivaalta vaikka isoja mummuja, nii minä tarkenen ja iloitsen elämästä. Tehkää tekin niin.
Hyvvää juhannusta!
Pirkkavilloilla maalailu se on ihan parasta terapiaa ja niitä Pirkkalankoja riittää aina vaan. No tosin enää ei varmaan ihan kymmentä kiloa oo varastossa. Löysin rantein, sillä fiiliksellä tein, että takakappale ensin ja etukappaleeseen voi tehdä värikorjailuja... ja niitähän hiukan tuli, mutta kyllä se juhannusmekkona menee.
Niin siitä eilisestä. Kun olin etu-ja takakappaleen tehnyt, päätin lähteä Pyssymäkeen lenkkeileen. Juoksu kulki ja ajattelin, että ei haittaa vaikka sää on satteinen ja kylymä, tulipa tehtyä mekko ja lähettyä lenkille. Elämä tuntui hyvältä just niin.
Tultiin kottiin ja katottiin posti.
Oli kaks kirjettä: toinen Suomen löytötavaratoimistosta... teille on omaisuutta noudettavissa ja toinen kirje pankilta... vahinkonne korvataan. Melkein pääsi itku. Voi hitsi, miten oli hirvittävä koettelemus.
Olisin tosi mielelläni ollut elämättä tätä episodia, mutta elämä on...
Tällaisella juhannuksenviettofiiliksellä nyt mennään: Tulkoon sitten taivaalta vaikka isoja mummuja, nii minä tarkenen ja iloitsen elämästä. Tehkää tekin niin.
Hyvvää juhannusta!
perjantai 12. kesäkuuta 2015
Tarvitaan
kai pimeääkin pimeämpiä päiviä, että oppii ymmärtämään valon merkityksen.
Viime viikko taisi olla melkein täysin musta. Oli vaikea nähdä valoisuutta elämässä.
Kun mieli on matala, ei onnistu neulominen tai mikään muukaan luomistyö.
Valokuvausta olen kaivannut tai aikaa valokuvaukseen, mutta silloin kun tympii, ei löydy edes valokuvattavaa. Ainoa asia mihin kykenin oli lenkkeily, sekin hirmuisilla sykkeillä äherrystä, mutta silti tärkeää pään tyhjennystä.
Tämä viikko on harrastettu taikinaterapiaa ja se on ollut ilmeisen tehokasta, sillä tänään luulen jo nähneeni auringon pilkahduksen.
Ehkä vielä tulee kesä ja huolet väistyvät.
Hei ystävät! Synkästä tekstistä huolimatta nähkää kuvien kauneus.
Viime viikko taisi olla melkein täysin musta. Oli vaikea nähdä valoisuutta elämässä.
Kun mieli on matala, ei onnistu neulominen tai mikään muukaan luomistyö.
Valokuvausta olen kaivannut tai aikaa valokuvaukseen, mutta silloin kun tympii, ei löydy edes valokuvattavaa. Ainoa asia mihin kykenin oli lenkkeily, sekin hirmuisilla sykkeillä äherrystä, mutta silti tärkeää pään tyhjennystä.
Tämä viikko on harrastettu taikinaterapiaa ja se on ollut ilmeisen tehokasta, sillä tänään luulen jo nähneeni auringon pilkahduksen.
Ehkä vielä tulee kesä ja huolet väistyvät.
Hei ystävät! Synkästä tekstistä huolimatta nähkää kuvien kauneus.
maanantai 1. kesäkuuta 2015
Suosikkimallistoni
tulevat tässä:
Havina Jäntin malliston sävymaailma on jotenkin niin kiehtova. Tämän malliston kudotuista kankaista vastaa Lotta Paananen, joka Lodetex awards-palkittiin ansiokkaasti. Lotan puolesta oli niin moni onnellinen (minä mukaanluettuna), vastoinkäymisistä voittoon!
Aallossahan systeeminä on pitkälti mallisto-yhteistyö. Ensimmäisinä vuosina toimitaan assarina toisen vuoden opiskelijoille. Toisena vuonna mallistot toteutetaan ryhmätyönä ja myöhemmin vasta sitten yksin ja silloinkin on assareita alemmilta luokilta käytössä. Systeemi on oikein hyvä, koska toisten mallistoa tehdessään oppii näkemään koko malliston kehityskaaren ja työskentely ryhmässä opettaa joustavuutta yhteistyöhön.
Aallon näytöksessä panostetaan kankaisiin ja materiaaleihin. Niinkuin päivityksistäni olette huomanneet resorit (ribit) tehdään itse. Jos kangasta ei ole itse kudottu se käsitellään värjäys-, kankaanpaino-, tai muulla pintakäsittelymenetelmällä. Neulokset tehdään elektronisilla käsineulekoneilla tai teollisella neulekoneella (cms). Malliston asumäärästä en tiedä varmuutta, mutta viisi asukokonaisuutta kuuluu yleensä joka mallistoon. Tässä seuraava suosikki Marianne El-Khoury:
Olen väri-ihminen siksi kai näin voimakkaat sävymaailmat mieluisia. Jätetään seuraaviin päiviin mallistoja jotka miellyttävät muuten kuin värimaailmaltaan.
Havina Jäntin malliston sävymaailma on jotenkin niin kiehtova. Tämän malliston kudotuista kankaista vastaa Lotta Paananen, joka Lodetex awards-palkittiin ansiokkaasti. Lotan puolesta oli niin moni onnellinen (minä mukaanluettuna), vastoinkäymisistä voittoon!
Aallossahan systeeminä on pitkälti mallisto-yhteistyö. Ensimmäisinä vuosina toimitaan assarina toisen vuoden opiskelijoille. Toisena vuonna mallistot toteutetaan ryhmätyönä ja myöhemmin vasta sitten yksin ja silloinkin on assareita alemmilta luokilta käytössä. Systeemi on oikein hyvä, koska toisten mallistoa tehdessään oppii näkemään koko malliston kehityskaaren ja työskentely ryhmässä opettaa joustavuutta yhteistyöhön.
 |
| Kuva:Guillaume Roujas |
 |
| Kuva:Guillaume Roujas |
 |
| Kuva:Guillaume Roujas |
 |
| Kuva:Guillaume Roujas |
 |
| Kuva:Guillaume Roujas |
 |
| Kuva:Guillaume Roujas |
 |
| Kuva:Guillaume Roujas |
Aallon näytöksessä panostetaan kankaisiin ja materiaaleihin. Niinkuin päivityksistäni olette huomanneet resorit (ribit) tehdään itse. Jos kangasta ei ole itse kudottu se käsitellään värjäys-, kankaanpaino-, tai muulla pintakäsittelymenetelmällä. Neulokset tehdään elektronisilla käsineulekoneilla tai teollisella neulekoneella (cms). Malliston asumäärästä en tiedä varmuutta, mutta viisi asukokonaisuutta kuuluu yleensä joka mallistoon. Tässä seuraava suosikki Marianne El-Khoury:
 |
| Kuva:Guillaume Roujas |
 |
| Kuva:Guillaume Roujas |
 |
| Kuva:Guillaume Roujas |
 |
| Kuva:Guillaume Roujas |
 |
| Kuva:Guillaume Roujas |
 |
| Kuva:Guillaume Roujas |
sunnuntai 31. toukokuuta 2015
Kotona
olo sujjuu pers'aukisenakin.
Alun paniikin jälkeen olen rauhoittunut... yrittänyt suhteuttaa asioita, yksi joutuu maksamaan takuuvelkoja, toinen menettää rahansa kodin homevaurioihin... menetyksiä on monenlaisia. Elämä jatkuu rahattomanakin.
Mieltä lämmittää tämä näytöksen ohjelma, missä on kiitokset meille, jotka olimme jollainlailla työskentelyä helpottamassa. Siinä mää oon melko kovassa joukossa ;) Tässäpä kuvia näytöksestä lähinnä niiden töistä joissa mullakin oli sormeni pelissä. Kuvat on Aallon facebook-sivulta Näytös.
Kuvaajana Guillaume Roujas.
Saatanpa laittaa lisääkin kuvia, mutta tälläkertaa ei enempää niin saatte hiukan makustella.
Alun paniikin jälkeen olen rauhoittunut... yrittänyt suhteuttaa asioita, yksi joutuu maksamaan takuuvelkoja, toinen menettää rahansa kodin homevaurioihin... menetyksiä on monenlaisia. Elämä jatkuu rahattomanakin.
Mieltä lämmittää tämä näytöksen ohjelma, missä on kiitokset meille, jotka olimme jollainlailla työskentelyä helpottamassa. Siinä mää oon melko kovassa joukossa ;) Tässäpä kuvia näytöksestä lähinnä niiden töistä joissa mullakin oli sormeni pelissä. Kuvat on Aallon facebook-sivulta Näytös.
Kuvaajana Guillaume Roujas.
Saatanpa laittaa lisääkin kuvia, mutta tälläkertaa ei enempää niin saatte hiukan makustella.
 |
| Carolina Forss |
 |
| Carolina Forss |
 |
| Ines Kalliala |
 |
| Ines Kalliala |
 |
| Natalie Ahonen, Luyi Liu |
 |
| Natalie Ahonen, Luyi Liu |
 |
| Maija Mero, Pauliina Salmela |
 |
| Maija Mero, Pauliina Salmela |
 |
| Amina Saada (Näissä neuleissa opettelin ohjelmointia cms:llä... tärkeitä hirviötä) |
 |
| Amina Saada |
sunnuntai 24. toukokuuta 2015
Kevätretkipäivä
aurinkoiseen ja kesäiseen Porvooseen perjantaina. Kyllä Porvoo on kaunis kesäkaupunki.
Läksin tutustumaan opettajani Päivin neulepajaan, joka sijaitsee Porvoon vanhalla asemalla. Päivi on hankkinut neulekoneiston vanhalta neuleyrittäjältä. Stollin koneet vuosimallia 1944 moottoroituna toimivat unelmaisen kevyesti.
Mistähän minä tällaisen laitteiston hankkisin itselleni?
Etsinnässä on, sillä näitä suhteellisen pienia neulepajoja on toiminut jonkin verran 1950 luvulla ja siitä eteenpäin. Rautaiset koneet ovat kestäviä ja hyvin huollettuna toimivia, ei vielä minusta mitään museokapistuksia!
Kertakaikkiaan hieno ja ihana retkipäivä, mistä tulikin kiire joutumaan treffeille Niina kanssa kutsuvieraana näytökseen.
Koko Helsingin reissu sai vain niin surkean päätöksen, ettei hirveämmästä väliä.
Mietin, kirjoitanko tästä, mutta toisaalta teidän on hyvä kuulla ja tietää... Osaatte olla varuillanne ja toisaalta tiedätte paremmin mun fiilikset.
Sörnaisissä matkalla Kattilahalliin nostin käteistä rahaa automaatista. Tämän jälkeen jatkoimme matkaa porukan vanavedessä. Väkeä oli liikkeellä paljon ja katu oli ruuhkainen. Kattilahallissa tunnelma oli odottavainen ja jännittynyt. Minä halusin jättää jäähyväiset kaikille ihanille yhteistyökumppaneille ja toivottaa heille onnea ja menestystä. Ilta oli hieno ja näytös upea. Kokeneemmat totesivat, että vuosi vuodelta paranee. Kun näytös oli nähty ja viimeiset onnittelut toivoteltu, päätin lähteä. Kun olin kävellyt muutaman sata metriä, aloin kaivella bussikorttia laukustani ja silloin huomasin, että minulta puuttuu lompakko. Hädissäni palasin Kattilahalliin sitä etsimään. Eihän sitä etsinnöistä huolimatta löytynyt ja typertyneenä soitin kortin sulkupalveluun.
Liian myöhään...
noin kolmessa tunnissa varas oli tyhjentänyt tilini.
Sitä miten se on tehty, en ymmärrä, saatan vain arvailla. Niina kökötti vierelläni ja näki kuinka peitin lompakolla tunnuslukuni, muita lähettyvillä oleskelevia emme rekisteröineet. Kaikki nostot on tehty juuri samaisesta automaatista, mistä kakskymppisen nostin. Liikkeellä ilmeisen taitavat ammattilaiset. Ensi viikko alkaa nyt minulla sitten poliisi- ja pankkiasioiden selvittämisellä. Nyt olen puilla paljailla, mutta onneksi kotona. Koska aikuisopintorahakauteni päättyy olin elänyt erittäin niukasti säästellen rahaa kesään. Olo on vieläkin kuin olisin saanut iskun palleaan, ilmat pihalla.
Helsinki näytti minulle kasvonsa, tylytti takasin, siitäs sait maalainen.
Läksin tutustumaan opettajani Päivin neulepajaan, joka sijaitsee Porvoon vanhalla asemalla. Päivi on hankkinut neulekoneiston vanhalta neuleyrittäjältä. Stollin koneet vuosimallia 1944 moottoroituna toimivat unelmaisen kevyesti.
Mistähän minä tällaisen laitteiston hankkisin itselleni?
Etsinnässä on, sillä näitä suhteellisen pienia neulepajoja on toiminut jonkin verran 1950 luvulla ja siitä eteenpäin. Rautaiset koneet ovat kestäviä ja hyvin huollettuna toimivia, ei vielä minusta mitään museokapistuksia!
Kertakaikkiaan hieno ja ihana retkipäivä, mistä tulikin kiire joutumaan treffeille Niina kanssa kutsuvieraana näytökseen.
Koko Helsingin reissu sai vain niin surkean päätöksen, ettei hirveämmästä väliä.
Mietin, kirjoitanko tästä, mutta toisaalta teidän on hyvä kuulla ja tietää... Osaatte olla varuillanne ja toisaalta tiedätte paremmin mun fiilikset.
Sörnaisissä matkalla Kattilahalliin nostin käteistä rahaa automaatista. Tämän jälkeen jatkoimme matkaa porukan vanavedessä. Väkeä oli liikkeellä paljon ja katu oli ruuhkainen. Kattilahallissa tunnelma oli odottavainen ja jännittynyt. Minä halusin jättää jäähyväiset kaikille ihanille yhteistyökumppaneille ja toivottaa heille onnea ja menestystä. Ilta oli hieno ja näytös upea. Kokeneemmat totesivat, että vuosi vuodelta paranee. Kun näytös oli nähty ja viimeiset onnittelut toivoteltu, päätin lähteä. Kun olin kävellyt muutaman sata metriä, aloin kaivella bussikorttia laukustani ja silloin huomasin, että minulta puuttuu lompakko. Hädissäni palasin Kattilahalliin sitä etsimään. Eihän sitä etsinnöistä huolimatta löytynyt ja typertyneenä soitin kortin sulkupalveluun.
Liian myöhään...
noin kolmessa tunnissa varas oli tyhjentänyt tilini.
Sitä miten se on tehty, en ymmärrä, saatan vain arvailla. Niina kökötti vierelläni ja näki kuinka peitin lompakolla tunnuslukuni, muita lähettyvillä oleskelevia emme rekisteröineet. Kaikki nostot on tehty juuri samaisesta automaatista, mistä kakskymppisen nostin. Liikkeellä ilmeisen taitavat ammattilaiset. Ensi viikko alkaa nyt minulla sitten poliisi- ja pankkiasioiden selvittämisellä. Nyt olen puilla paljailla, mutta onneksi kotona. Koska aikuisopintorahakauteni päättyy olin elänyt erittäin niukasti säästellen rahaa kesään. Olo on vieläkin kuin olisin saanut iskun palleaan, ilmat pihalla.
Helsinki näytti minulle kasvonsa, tylytti takasin, siitäs sait maalainen.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)