Tekaisin

suomen vähälumiseen kesään sopevaisen mekon.
Pirkkavilloilla maalailu se on ihan parasta terapiaa ja niitä Pirkkalankoja riittää aina vaan. No tosin enää ei varmaan ihan kymmentä kiloa oo varastossa. Löysin rantein, sillä fiiliksellä tein, että takakappale ensin ja etukappaleeseen voi tehdä värikorjailuja... ja niitähän hiukan tuli, mutta kyllä se juhannusmekkona menee.

Niin siitä eilisestä. Kun olin etu-ja takakappaleen tehnyt, päätin lähteä Pyssymäkeen lenkkeileen. Juoksu kulki ja ajattelin, että ei haittaa vaikka sää on satteinen ja kylymä, tulipa tehtyä mekko ja lähettyä lenkille. Elämä tuntui hyvältä just niin.

Tultiin kottiin ja katottiin posti.
Oli kaks kirjettä: toinen Suomen löytötavaratoimistosta... teille on omaisuutta noudettavissa ja toinen kirje pankilta... vahinkonne korvataan. Melkein pääsi itku. Voi hitsi, miten oli hirvittävä koettelemus.
Olisin tosi mielelläni ollut elämättä tätä episodia, mutta elämä on...

Tällaisella juhannuksenviettofiiliksellä nyt mennään: Tulkoon sitten taivaalta vaikka isoja mummuja, nii minä tarkenen ja iloitsen elämästä. Tehkää tekin niin.

Hyvvää juhannusta!