lauantai 12. maaliskuuta 2016

Pääsin vauhtiin

viime viikonloppuna noissa näpertelyissä. Täytyy vaan toivoa, että vauhti loppuu tähän hiihtoloman loppuun... Jospa olis voimia palata taas siihen konseptointiin, joka ei nyt juuri nostata suuria intohimoja :( Neulekone huutelee paljon kutsuvammin kuin tämä tietsikka, mutta olen päättänyt, että muotoilun menetelmät ensin valmiiksi. Hoh-hoi!


Hiihtolomaviikko on siis kulunut hiidellessä, reissatessa ja askarrellessa. Minulla on ollut vuosia säilössä laatikollinen olkia ja nyt oli sopiva hetki kaivaa aarteet kätköistä. Jotenkin olin saanut päähäni, että tuollaiselle maalatulle munalle pitäisi tehdä arvoisensa ripustuspaikka. Kun kirjastosta löytyi Eija Kosken Himmeli-kirja, alkoi päässäni raksuttaa omanlainen Himmelimalli. Vielä kirjasta luin, että ennen himmelin koristeena on käytetty marjoista munankuoriin, kaikkea mahdollista, ajattelin, että oikealla tiellä ollaan pääsiäishimmelin suhteen. Jos ette ole ennen kuulleet pääsiäishimmelistä, niin nyt kuulitte!
Tuumasta toimeen.



Hirmuisen mukavaa ja vaarallisen koukuttavaa hommaa. Tämä olis sellaista "kokoonnutaan porukalla pöydänympärille, rupatellaan ja näperrellään"- juttu. Pisankamunien maalaaminen oli enemmän hiljentymistä omiin sisäisiin mietteissiin.
Tuo muna, joka pääsi näin hienolle paikalle on Sirpan tekemä, halusin tuon hepan itselleni, kun olen sitä hevosta hiukan voimaeläimekseni tulkinnut.



Oljet olivat aika hauraita käsitellä vaikka niitä liottelinkin, mutta mielestäni sain ihan onnistuneen työn aikaiseksi. Mielessä olisi aika paljon ideoita  tälle tekniikalle, mutta nyt täytyy malttaa ja keskittyä loppukevät kouluhommiin.



sunnuntai 6. maaliskuuta 2016

Välillä

on todellakin terveellistä tehdä ja ajatella jotain aivan muuta, kuin mallistoa tai konseptointia tai opinnäytetyötä. Yhtäkkiä, hokkuspokkus ilmaantui mahdollisuus osallistua vanhan käsityöläistuttavani Sirpa Hasan pisankamunien maalauskurssille. Olin pitkään tiennyt tästä Sirpan jutusta, mutta liikkuvaisen elämänluonteeni takia ei ole ollut mahdollisuutta päästä lähemmin tekniikkaan tutustumaan. Nyt vähän salakavalasti takavasemmalta huomasin kurssin ja innosta pinkiänä osallistumaan, kun vihdoinkin sattui päivä jolloin ei ollut mitään muuta ohjelmaa varattuna.


Periaatteessa vahabatiikkitekniikkaa käytetään alkuperältään Ukrainalaisessa munanmaalauksessa, mutta tämä työskentely vaatii aivan oman välineistön tuikkukynttilöineen ja vahan lämmityslusikkoineen. Niin ja puhtoiset kananmunat ilman leimaa! Kananmunat värjätään ehjinä ja sisältö tyhjennetään vasta loppuvaiheessa. Sirpalta voi tietenkin kysyä kursseista ja tekniikasta lisää, minä en aio tähän perusteellista tekniikkaraporttia kirjoitella... vaan tämmöisiä kuvafiiliksiä laittelen.


Olin valmiiksi pinnannut pinterestiin hienon hienoja maalattuja munia ja katsellut Sirpan malleja, joten näin kuvitelmissani jo ne mahtavat kuvat, mitä vahaisin ja värjäisin... Noh, kuvitelkaapa käteenne liukas kananmuna, sen kuvioiminen ja vahaaminen nuppineulella ;) Ei niin helppoa ollutkaan. Mutta onnistuin silti saamaan jotakin aikaiseksi, ehkä laitan niitä pääsiäisenä tänne esille.
Pääsiäinen sehän on ihan kohta!

Vahataan

Värjätään


Ja vahataan
Lopuksi munat tyhjennetään ja lämmitetään uunissa

ja pyyhitään vaha pois hellävaraisesti rievulla
 


Olipa mielenkiintoinen maalaustekniikka ja mukava päivä. Toivon niin, että joskus olisi mahdollista kokeilla uudestaan. Päivän kokeilu oli vähän niinkuin pintasilausta, syventymistä tarvitsisi, nyt kun ymmärtää mistä on kyse. Kiitos järjestäjille, tämä pieni meditaatiohetki oli kovasti tarpeen.





maanantai 22. helmikuuta 2016

Reissunainen

mennä porskuttaa vaan. Käy välillä vähän sijaistamassa (lue tienaamassa) ja vaihtaa junakyydin  viikonloppuna linja-autoon. Tällä kertaa kohteena netin kautta tuttu lankakauppa Titityy. Mikäs sen parempaa, kuin päästä hypistelemään lankoja paikanpäälle.
Jyväskylä on kaunis kaupunki, kuitenkin viikonloppuna se oli yhtä solskeinen, harmaa ja räntäinen, kuin muutkin Suomen kaupungit. Mutta voi ihime: Titityyssä paistoi aurinko, häikäistyin ja luulin olevani taivaassa. Ehkä olinkin lankataivaassa. Niin pyörällä päästä olin, että meinasi tulla valinnanvaikeus. Louhittaren luolan käsinvärjättyjä menin hakemaan mallistoon, mutta mukaan tarttui muitakin ihania koneneulontalankoja. Luonnotar-lanka kekäleen värisenä tuntui sopivan kuin nenä päähän. Ai-jai-jai!

Päivänpaistetta olkaa hyvät!





keskiviikko 10. helmikuuta 2016

Fiilikset


tuppaa niin äkkiä muuttumaan, tiedättehän.
Elämä oli niin ihanata viimeviikolla, neuloshurmassa elin pitkälle viikonlopun, mutta nyt multa vietiin hiihtokelit. Vesi ropisee yöt läpensä peltikattoon, joen jäät nousevat veden paljoudesta ja kaikki tämä saa oloni levottomaksi. Öisin näen painajaisia mallistokankaista ja synnyttelen perheeseen uusia vauvoja... pikkuisen voisi kuvitella jonkinlaista stressinpoikasta.


Vaikka mallistohommat ovat hyvässä vauhdissa ja aikataulussa, niin ilmeisesti joku asia kiristää takaraivossa... sellainen tiedostamaton. Tiedostettu kiristäjä on tuo oppari, jonka vuoksi meinaa tulla harmaita hiuksia, kun osaisin rentoutua ja ajatella, että se tulee ohessa tai sitten ei.
Muistilappu poikinensa on kirjoiteltu ja aina se jota etsin on hukassa.

Ja pitäisi rentoutua.
Iliman hiihtua...




Muuten, näytösprojektin blogi ja sivut ovat nyt avautuneet, käykää kurkistelemassa W16KAJO





perjantai 5. helmikuuta 2016

Näillä kuvilla

ja tunnelmilla wiikonlopun viettoon.
Olo on niinkuin lapsella, joka on saanut herkkuja mahan täydeltä: pökerryksissä.
Huokailen, silittelen kankaita kädellä, huokaan uudelleen.
Carpe diem.
Siihen hetkeen täytyy tarttua juuri silloin, kun se on.

Minulle tärkeä on tuo kotimme vierellä virtaava joki ja sen monimuotoisuus, sen elämä. Inspiraation lähteenä se on huikea aarreaitta. Joen äänet, värit, liike ja voima.
Kun tätä matkaa kanssani käytte, voimme yhdessä pohtia lopuksi onnistuinko kuvaamaan vaatteissani virtaavan veden ja sen äärellä asuvan korennon.
Talvinen joki on yhtä tärkeä ellei vielä tärkeämpi. Se on tie joka vie kauas Rimpinevalle, suolle, kauas hiljaisuuteen.
Aina vaan kysytään mistä saat inspiraatiosi.
Annan teille viikonlopulle tehtävän, menkää luontoon! Menkää hiihtelemään hiljaa tai vain kävelemään polkuja. Katsotaan avautuuko aistit... jään odottamaan...




keskiviikko 3. helmikuuta 2016

Protot

ovat täällä työn alla ja niihin hiukan vielä materiaalikokeiluita.
Huomenna menen sitten Neverbackaan varsinaisia näytösmateriaaleja kokeilemaan, voi jehna! Olisihan tässä ollut kotonakin hommaa, mutta ei malta oottaa ei, on niin poltellut viimeviikosta lähtien, kun soitettiin, että lurexit ovat tulleet...


Proto tarkoittaa siis lähinnä kaavasovitetta, materiaali ja väri voi olla jotain aivan erikoista. Minä olen pyrkinyt samantuntoisiin materiaaleihin tai lähes samalla tavoin käyttäytyviin. Värityksistä ei nyt siis piitata.
Noista kuvista pitäisi koostaa photarilla jotain, että saisi sen liitettyä W16 KAJOn esittelyyn, semmoisia mukavia hommia kaiken kirjoittelun jälkeen.
Kuuletteko havinaa?