Välillä

on todellakin terveellistä tehdä ja ajatella jotain aivan muuta, kuin mallistoa tai konseptointia tai opinnäytetyötä. Yhtäkkiä, hokkuspokkus ilmaantui mahdollisuus osallistua vanhan käsityöläistuttavani Sirpa Hasan pisankamunien maalauskurssille. Olin pitkään tiennyt tästä Sirpan jutusta, mutta liikkuvaisen elämänluonteeni takia ei ole ollut mahdollisuutta päästä lähemmin tekniikkaan tutustumaan. Nyt vähän salakavalasti takavasemmalta huomasin kurssin ja innosta pinkiänä osallistumaan, kun vihdoinkin sattui päivä jolloin ei ollut mitään muuta ohjelmaa varattuna.

Periaatteessa vahabatiikkitekniikkaa käytetään alkuperältään Ukrainalaisessa munanmaalauksessa, mutta tämä työskentely vaatii aivan oman välineistön tuikkukynttilöineen ja vahan lämmityslusikkoineen. Niin ja puhtoiset kananmunat ilman leimaa! Kananmunat värjätään ehjinä ja sisältö tyhjennetään vasta loppuvaiheessa. Sirpalta voi tietenkin kysyä kursseista ja tekniikasta lisää, minä en aio tähän perusteellista tekniikkaraporttia kirjoitella... vaan tämmöisiä kuvafiiliksiä laittelen.

Olin valmiiksi pinnannut pinterestiin hienon hienoja maalattuja munia ja katsellut Sirpan malleja, joten näin kuvitelmissani jo ne mahtavat kuvat, mitä vahaisin ja värjäisin... Noh, kuvitelkaapa käteenne liukas kananmuna, sen kuvioiminen ja vahaaminen nuppineulella ;) Ei niin helppoa ollutkaan. Mutta onnistuin silti saamaan jotakin aikaiseksi, ehkä laitan niitä pääsiäisenä tänne esille.
Pääsiäinen sehän on ihan kohta!

Vahataan

Värjätään

Ja vahataan

Lopuksi munat tyhjennetään ja lämmitetään uunissa

ja pyyhitään vaha pois hellävaraisesti rievulla

 


Olipa mielenkiintoinen maalaustekniikka ja mukava päivä. Toivon niin, että joskus olisi mahdollista kokeilla uudestaan. Päivän kokeilu oli vähän niinkuin pintasilausta, syventymistä tarvitsisi, nyt kun ymmärtää mistä on kyse. Kiitos järjestäjille, tämä pieni meditaatiohetki oli kovasti tarpeen.