Yrittäjyydessä on vieläkin minulle vanha, kirjoneuleinen kaiku... Ummehtunut ansiottomuus, rahattomuus. Pakko työstää asiakkaiden outoja visioita. Anteeksi. Yrittäjyyden arki oli tuota 15 vuotta sitten. Siihen ei voi palata. Ei siihenkään, että asuu työnsä kanssa, se on mahdoton yhtälö. Äitinä pyykit, ruoanlaitto, järjestely ja siivous menevät aina työn edelle.
Näinä viikkoina kotona olen aikonut maalata, ommella ja neuloa. Kaikkea olen tehnyt pyykinpesun, ruoanlaiton ja siivouksen lomassa, kunnes totesin, että johonkin täytyy keskittyä, että saa valmista... Niin keskityin voikukkiin :)
Tein voikukkakapriksia, voikukkasiirappia ja voikukanlehtihakkelusta. Sitten leikkasin ruohoa 'pikku-pihastamme'. Eikä-ei, valmista ei tullut ompeluksista, ei maalauksista. Mutta yhden reissuhörsylän sain neulottua. Ja siitä tulikin aika ihana. Mohair on hankala materiaali työstää, mutta työ palkitsee tekijänsä keveydellä ja mukavuudella.
Ehkä kokeilen reisussa tulisiko hörsylää pidettyä ja toivon, että kesä selkinnyttää ajatuksia. Monia kuvioita on avoinna, kovan kevätrutistuksen jälkeen yritän löytää aivohin ajatuksia.
Hui hai!
VastaaPoistaMinäkin hiukan nyt nollilla.... reissuista ja ajatuksista, hyvistä asioista. Haeskelen arkikuvioita, hiukan eri perspektiivistä tosin.
Mutta tuommosen reissuhörsylän voisit mullekki kutaista, näyttää ihanalta.
Nyt elbaamaan...
Tiina
Kiitos Tiina! Reissuhörsylä oli kovasti sopiva kietaista Dublinissa iltapäivästä lämmittämään hartijoita, vaikka lämpimämpää olikin kuin täällä viime viikolla.
PoistaHei Päivikki!
VastaaPoistaPidän tosi paljon töistäsi, erityisesti sukista ja ylipäänsä kirjoneuleista! Menisivät varmaan kuin kuumille kiville myös ulkomaille ja Suomessa turisteille ja myös muille. Minulle ainakin iski heti sukkahinku kun katselin Instagram kuviasi vaikka itse en kyllä Instassa ole. Kannattaa jatkaa kutomista!
Kiitos kommentista Paula! Varmasti neuleet kaupaksi menisivätkin, mutta olen yrittäjänä käsityön kivisen tien nähnyt. Parhaimmillani pystyn tekemään 20 paitaa kuukaudessa (ja silloin ajallisesti tehdään noin. 14 vuorokaudessa)mutta ne 20 paitaa kuukaudessa (villasukkia paaaljon enemmän) pitäisi pystyä myös myymään samaan aikaan, että siitä saisi elinkeinon. Mahdoton yhtälö ainakin minulle. Ja niitä kirjoneuleita neulekoneella tehneenä voin kertoa, että nautin suunnattomasti ensimmäisten kappalaiden teosta, mutta kun samaa mallia on työstämässä kolmattakymmentä kertaa, puhutaan samaistumisesta tehdastyöskentelijään. Hmm. niin idealismi on karissut jonnekkin kokemuksen varrella.
Poista