maanantai 18. tammikuuta 2016

Napakka pakkanen

muuttaa suunnitelmia ja pitää minut kotosalla.
Olo on vähän levoton, olisin halunnut saada hommia eteenpäin, henkilökohtaista palautetta naamatusten. Kummallista miten epävarmaksi itsensä välillä tuntee, vaikka toisaalta tietää itse mitä haluaa ja miten homma toimii. Kirjallisessa palautteessa luki "Olet taitava." Ehkä kirjoitan palautteen jollekkin voimakirjan sivuista, jolloin sanat jäisivät elämään, eivätkä katoaisi roskapostien kuiluun.

Äitini kanssa käytiin lauantaina keskustelua mallistostani. Äiti käytönnon vaatettajana ei oikein ymmärtänyt, että tehdä nyt näytille vaatteita, joita ei voi edes pestä. Kelle niistä on iloa.
Minua nauratti äidin ajatukset, enhän itsekkään ole ollut koskaan turhamainen ja nyt mitä tuotan: voi turhuuksien turhuus...




Mutkainen polku, niinkuin kuvan kulkijalla. Päämäärä on jossain tavoittamattomissa.

Tämä on nyt projekti, joka on oikeastaan vain minua varten. Saan tehdä juuri niin tuskaisen luomistyon, kun vain haluan. Synnytys on käynnistetty ja kipiää tullee käymään, erittäin haasteelliset materiaalit hidastanevat kevään projektia.
Mallisto vapauttaa minut synnyttämään uutta.
Toukasta kuoriutuu korento.

Voi elämän kevät!













Ei kommentteja:

Lähetä kommentti