lauantai 18. tammikuuta 2014

Innostuin

virkkauksesta kesällä satunnaisen blogisurffauksen seurauksena, kun eksyin Virpi Siiran blogiin. Siellä oikein selkein kuvin näytetään isoäidin neliön virkkaaminen ja muita virkkausidoita pilvin pimein. En ole juuri virkkaillut, muuta kuin villapaitojen ja sukkien saumoja.

Ensin näin sieluni silmillä muhevan punaisesta Tempo-langasta virkatun pontson... Tempoa mulla oli kaapissa mielestäni sopevainen määrä. Mutta ei tarpeeksi... sitten huomasin kun pino lappusia oli jo kasassa. Öööh.


No en siitä masentunut, jäivät odottamaan päivää parempaa. Ja aloitin junavirkkuut Rowanin ohuesta tweedistä, lappusia kertyi ja ajatus liehuvista etukappaleista innosti.
Mutta töks, en tiedä mikä tökkäs... varmaan syksyn kouluhommat ja kotihommat  ja juoksuhommat ja hiihtohommat ja kaikki muut hommat meni eelle.


 Nyt tartuin itseäni niskasta kiinni ja pingotin lippuset ja lappuset.


 Ens viikonloppuun mennessä ne ovat taatusti kuivia. Ei enää tekosyitä!



Mietin silti, että ehkä tää virkkaus ei oo mun juttu?

3 kommenttia:

  1. Itellä tuo virkkaus on enemmän kesälaji. On kiva istuskennella pihalla, paistatella päivää ja virkata jotain pientä. Ja talvella sitten kudotaan sukkaa ja säärystimiä.
    Huomasin tuossa, että ollaan näköjään molemmat matkalla... sinä muotoilijaksi ja minä maaliin. Et jos et oo viel eksynyt mun blogiin niin se löytyy matkallamaaliin ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi Mervi, en tosiaankaan ole huomannut! mulla kun tämä elämä pyörii niin oman navan ympärillä etten huomaa muiden tekemisiä ollenkaan. Kiitti linkistä ja vinkistä... taidan linkittää sinut tuonne toiserlle puolen, jos soppii? ;)

      Poista