keskiviikko 22. kesäkuuta 2016

Maan päällä

paikka onneksi on, missä ajatukset lepäävät.
Olen ollut yllättävän väsynyt ja saamaton. Harmittaa ihan. Ainoa asia mihin saan itseni koottua on puutarhatyöt ja leipominen. Taikinaterapiaa, sitä on nyt harrastettu viikko tolkulla ja se näkyy, eh-heh! Rippijuhlat pitäisi touhuta ja minä vaan istuskelen mökömökissä ja huokailen. Ihmiset eivät lakkaa kyselemästä, että mitkäs ovat nyt suunnitelmat... Enkä jaksaisi yhtään nyt suunnitella suurempia, kuin että valmistuisin syksyllä. Ja teen töitä.
Palaan vanhaan hommaan eli kuvismaikan pestiin osittain, osittain voin sitten alkaa suunnitella suurta ja ihmeellista tulevaisuutta, josta kerron heti jos sellainen koittaa!
Fiilistellään vähän ja katsellaan tätä ihmeellistä kasvua, eiko niin? Oikein hyvää ja rentoa keskikesän juhannusjuhlaa teille kaikille!









lauantai 18. kesäkuuta 2016

Ihanat punaiset kenkäni

herättivät huomiota ja suurta ihastusta reissun aikana.
Nämä kotimaiset Janitan kengät hankin W16Kajon näytöstä varten, mutta koska minä olen yleensä kameran takana eivät kengätkään päässeet kuviin reissulla. Tässä kuitenkin kotimaan kamaralla reissun jälkeen kuvaan löytäneet kenkäni, joista eräs Kilmanham Gaol- museon työntekijä, nuori nainen, huokasi: "I love your shoes." Tuntuipa mukavalta! En ole mikään korkkari-ihminen, mutta nämä Janitan kengät ovat jalassa mielettömän mukavat ja niillä sujui pidemmätkin seikkailut Dublinin kaduilla.

Mun punaiset kengät ja systeri veti pisteet kotiin Turku-mekollaan


Trinity college on protestanttinen yliopisto, josta oppaamme kertoi, että 1970-luvulle asti katolisten käynti tuomittiin ankarasti, jopa kuolemansynniksi. Opastetun kierroksen halusimme, että pääsimme tutustumaan 1700-luvulla rakennettuun kirjastoon. Ja kas! tällä reissulla, kuten aikanaan Barcelonassakin törmäsimme Tähtien sota -elokuvan lavasteisiin... Kuulemma tämä 65 metriä pitkä kirjastosali muistuttaa erehdyttävästi Jedi-temppelin arkistoa. Lukas kävi täällä(kin) inspiroitumassa, kertoi oppaamme. Niin tai näin, kirjasto on listattu maailmaan kauneimpiin kirjastoihin, enkä halua väittää vastaan ollenkaan. Kirjaston tunnelma oli ainutlaatuinen. Kovasti kutkutteli ajatus kiivetä tikapuita pitkin ylös kurkistelemaan, mitä kirjoja löytyisi ylähyllyltä... Korkean paikan kammoisena se ajatus täytyi nopeasti haudata.




Dublin, hiukan rosoinen, nuhruinen kaupunki,
yllätti pienillä hienoilla yksityiskohdilla.
Nuo kirkkaanväriset ovet ja istutukset ikkunalaudoilla antoivat säväykseen perusharmauteen.


Ja hienostoruokaakin sai jos sitä kovasti halusi. Eräs rohkelikko tilasi ostereita elämänsä ensimmäisen kerran ja luultavasti viimeisen :D



Löysimme myös viimeisenä päivänä mielestäni maailman kauneimpaan ostoskeskukseen Powerscourt Townhouse centreen, joka on ollut varakreivi Richard Wingfieldin koti. Kamera pakattuna ja tuliaisostokset kassissa intoa ei enää rittänyt, kuin lankakaupan valikoiman tutkimiseen. Taitaa kuitenkin Aranin villapaidat mennä käsintekemisen edelle, niin pienet lankavalikoimat olivat hyllyssä. Monen matkalaisen mukaan Aran-saarten laadukas palmikkopusero taisi lähteä. 




Mukavaista oli taas porukalla matkustaa. Irlannista olisi ollut kiva nähdä muutakin kuin Dublin. Maisemien näkemisen esti foggy, mutta kaupunkilomaseksihan tämä oli kaavailtu ja hyvä niin, toisella kertaa sitten.




tiistai 14. kesäkuuta 2016

Kaupunkilomanen

Dublinissa kiihkeän ja kiireisen kevään jälkeen oli oikein mukava ja leppoisa kesän aloitus. En oikein voi sanoa kesäloman aloitukseksi, kun oppari on saatava kesällä työstettyä.
Dublinia ei voi kyllä millään ilveellä kehua muotoilijan kaupungiksi, mutta inspiroiva, omaleimainen ja kiinnostava pikkukaupunki kylläkin. Hotellimme sijaitsi erittäin keskeisellä paikalla, mistä oli helppo lähteä kävellen melkein joka kohteeseen, noh, ainakin pubikohteeseen ;) Siihen tulokseen tultiin, että pubit ovat kuin suuri olohuone, johon kaikki ihmiset, niin paikalliset, kuin turistitkin menevät iltaa istuskelemaan. Guinness-olut maistuu todellakin paremmalta paikanpäällä hanasta tuoppiin laskettuna. Mutta voisinko yhtyä mielipiteeseen, että kaikista pubeista saa hyvää ruokaa? Sanotaanko näin, että kaikista pubeista saa ruokaa..




Reissun aikana tutustuimme Teelingin viskitislaamoon. Viskihän on juoma, jonka sanotaan olevan Irlannista tai Skotlannista lähtöisin ja tietysti kissanhännän vetoa käydään kovasti siitä, kumpi on parempaa Irlantilainen vai Skotlantilainen viski. Viskin ystävänä oli mielenkiintoista päästä opettelemaan maistelu- ja haistelutekniikkaa ja huomata eri viskilaatujen erot.



Irlannin historia on traaginen ja itsenäistyminen verinen. Tutustuimme historiaan Kilmanham Gaol-museossa. Irlannin historiasta onkin menossa tv ykkösellä Aku Louhimiehen ohjaama sarja Rebellion-verellä ja sydämellä, jonka katselu pitäisi aloittaa, että näkisi tuttuja maisemia ja saisi syventää matkakertomusta.



Irlantia ovat hallinneet niin keltit kuin viikingitkin, jonka uskon vaikuttaneen siihen, että Irlanti on haltijoiden ja myyttien maa. Kummituksiin emme törmänneet muuten kuin tarinoissa Malahiden linnassa, jonka Talbotin mahtisuku on omistanut. Vihreähattuisia maahisia taas oli kaikki turistikaupat pullollaan. Onko alla olevassa kuvassa osunut kuviin linnan kummitus, kenties.








Linnanneidot eivät osaa käyttäytyä, sen kai tiesittekin ;)




Säät suosivat matkaamme. Olimme varustautuneet matkalle lämpimin ja kosteuttakestävin vaateparsin, joita ei sitten matkan kuluessa tarvinut ollenkaan. Ainoa päivittäinen pitovaate oli tuo lämmin matkahörsyläni, jonka laukusta nappasin aina vilpoisen tuulenhenkäyksen yllättäessä. Sade kasteli minut vasta viimeisenä päivänä kaupasta hotellille kipittäessäni.
Foggy saattoi seurata meitä parina aamupäivän tuntina, mutta hälveni sitten pian iltapäivän kuluessa.


Nyt kuitenkin taidan mennä pihahommiin ja jatkaa kuvakertomusta myöhemmin tälläviikolla.






perjantai 3. kesäkuuta 2016

Rohkeutta

astua uuteen, mistä sitä saisi?
Yrittäjyydessä on vieläkin minulle vanha, kirjoneuleinen kaiku... Ummehtunut ansiottomuus, rahattomuus. Pakko työstää asiakkaiden outoja visioita. Anteeksi. Yrittäjyyden arki oli tuota 15 vuotta sitten. Siihen ei voi palata. Ei siihenkään, että asuu työnsä kanssa, se on mahdoton yhtälö. Äitinä pyykit, ruoanlaitto, järjestely ja siivous menevät aina työn edelle.

Näinä viikkoina kotona olen aikonut maalata, ommella ja neuloa. Kaikkea olen tehnyt pyykinpesun, ruoanlaiton ja siivouksen lomassa, kunnes totesin, että johonkin täytyy keskittyä, että saa valmista... Niin keskityin voikukkiin :)
Tein voikukkakapriksia, voikukkasiirappia ja voikukanlehtihakkelusta. Sitten leikkasin ruohoa 'pikku-pihastamme'. Eikä-ei, valmista ei tullut ompeluksista, ei maalauksista. Mutta yhden reissuhörsylän sain neulottua. Ja siitä tulikin aika ihana. Mohair on hankala materiaali työstää, mutta työ palkitsee tekijänsä keveydellä ja mukavuudella.

Ehkä kokeilen reisussa tulisiko hörsylää pidettyä ja toivon, että kesä selkinnyttää ajatuksia. Monia kuvioita on avoinna, kovan kevätrutistuksen jälkeen yritän löytää aivohin ajatuksia.




























sunnuntai 22. toukokuuta 2016

Tunnelmat

Aamu valkenee ja auringon KAJO siivilöityy ikkunoiden läpi. (Kuva StudioC3 Tomi Neuvonen)

nousevan auringon kajosta ovat hiukan tasoittuneet, kuitenkin ihmettelen sitä kuinka koville kierroksille minäkin kiihdyin tässä ruletissa. Hämmästyttää se, että luulee kokeneensa ja jännittäneensä niin paljon tässä elämässä, ettei tällaista enää tarvitsisi. Luulo ei ole tiedon väärti!

Tästä kaikki alkaa (Kuva StudioC3 Tomi Neuvonen)
En ollut onnistunut tukkimaan itseäni yhteenkään kuvaan kunnolla, mikä harmitti siksi, että sievä ja värikäs  näytösasuni olisi ansainnut päästä edes yhteen kuvaan. Ilmeisesti nuoriso oli kuvauksellisempaa kuin tämä muori. Kyllä tuolla muutamassa kuvassa mun punapää hiukan heilahtaa, mutta niissä kuvissa vielä raksakamppeet päällä.

Meidän pukeutumistila, bagstage (Kuva StudioC3 Tomi Neuvonen)

Minä kuuluin koko projektin ajan asuste-ryhmään. Tehtävämme oli hommata täyteasut, mikä tarkoittaa asusteisiin kenkiä ja kenkiin asusteita. Kenkien täyteasut olivat joko musta body tai musta hihaton mekko, myös Kappahl sponsoroi miesten täyteasuja kenkiin. Ziolta saimme täytekengät. Sukkahousut ja sukat tulivat Nansolta. Pukeutumiseen käytettävät suojahuput ja muu hilpetööri olivat vanhojen näytösten varastoista.

Zion kenkiin tehtiin paperista pohjalliset suojaksi  ja kengänpohjat teipattiin maalarinteipillä(Kuva StudioC3 Tomi Neuvonen)
Minun varsinaiseen vastuualueeseeni kuului pukijoiden värvääminen, mikä on osoittautunut joka vuosi työlääksi projektiksi: pukijoita ei vaan kasva puiden oksilla poimittaviksi. Kymmenkunta pukijaa sain värvättyä, joista lopulta seitsämän jaksoi herätä/vaivautua paikanpäälle. Onneksi nämä seitsämän olivatkin erittäin työteliäitä, tunnollisia ja luotettavia.

Ahkerat pukijamme työssään (Kuva StudioC3 Tomi Neuvonen)
Mitenkähän muistaisin muiden ryhmien työkuvia? Lavaryhmälle kuului lavan ja katsomon hommaaminen, myös ääni, valo ja tekniikka yleensä kuuluivat heille. Malliryhmälle kuului mallien casting ja koreografiat liittyen niihin juttuihin, kävelyjärjestys ym. paljon sellaista jota shown nähnyt ihminen ei osaa kuvitellakkaan. Taisi muuten tälle ryhmälle kuulua myös meikit ja kampaukset. Markkinointi tiimi loi upean ulkoasun koko näytöksellemme ja some tiimi mainosti ahkerasti näytöstä kaikissa mahdollisissa kanavissa. International group eli vaihtarit kokosivat näyttelytilan tuotteille, jotka eivät mahtuneet näytökseen.

Näyttelytilassa oli lookbookkeja ja moodbookkeja, myös valokuvia ja meidän tuottamia asuja ja asusteita (Kuva StudioC3 Atso Arat)
Puolessa vuodessa on paiskittu hirveän paljon muutakin, kuin vain suunniteltu ja toteutettu omaa mallistoa. Sitä työmäärää ei tavallaan muut pysty näkemään. Raha sanelee pitkälle sen mitä voi ja mitä ei voi toteuttaa. Tähän työmäärään toivoisi, että meillä olisi opettajistossamme sellaista intoa käyttää suhteita ja kontakteja hyväksi, että vaatteemme huomattaisiin näytöksen jälkeenkin. Polhemin showroom on toivottavasti oikein hyvä paikka näytöksen jälkeiseen elämään, mutta tosi on se, että näen itse kovin vaikeana edustaa vaatteitani ja varsinkin niiden tekotapaa täältä Nivalasta. Täytyy yrittää usko työhönsä ja vaatteiden erottumiseen siellä rekissä.

Paljon kiitoksia kaikille onnittelijoille.
Hurjan määrän olen saanut tsemppausta tämän rutistuksen aikana.


Annukka Mäntysen paperinaruvaatteita (kuva StudioC3 Atso Arat)

Annukka Mäntysen paperinaruvaatteita, myös kengät ovat Annukan käsialaa (kuva StudioC3 Atso Arat)

Suvi Lepolan sirkusmallistoa (Kuva StudioC3 Atso Arat)

Suvin ja Sorin sirkuksen yhteistyötä (Kuva StudioC3 Atso Arat)


Laura Niemisen malliston omaperäinen mateeriaalin työstö vaatisi täysin oman tekstinsä. Esim. musta osa puvusta on jätesäkistä muokattua! (Kuva StudioC3 Atso Arat)

Tiina Varrion pukujen tiimalasi muodot luovat korsetit (Kuva StudioC3 Atso Arat)

Tiinan printtikuosi on luotu yhteistyössä taiteilija Aino Suonion kanssa (Kuva StudioC3 Atso Arat)

Tomi Haapojan saappaiden pohjat on valmistettu auton renkaasta (Kuva StudioC3 Atso Arat)

(Kuva StudioC3 Atso Arat)

Päivikki Turusen pliseerineulos ja säärystimet (Kuva StudioC3 Atso Arat)

(Kuva StudioC3 Atso Arat)

Pliseerihousut soljuivat lavalla kuin virta (mukaellen toimittaja Satu Kangas-Viljamäkeä) Yläosan suomuneuloksesta oli vaikea saada näkemystä lavalta, parempi päästä hypistelyetäisyydelle (Kuva StudioC3 Atso Arat)

Mohairneule liikkui mielettömän kauniisti lavalla, kuvaili ihan korennon lentoa ;) (Kuva StudioC3 Atso Arat)