Kaupunkilomanen

Dublinissa kiihkeän ja kiireisen kevään jälkeen oli oikein mukava ja leppoisa kesän aloitus. En oikein voi sanoa kesäloman aloitukseksi, kun oppari on saatava kesällä työstettyä.
Dublinia ei voi kyllä millään ilveellä kehua muotoilijan kaupungiksi, mutta inspiroiva, omaleimainen ja kiinnostava pikkukaupunki kylläkin. Hotellimme sijaitsi erittäin keskeisellä paikalla, mistä oli helppo lähteä kävellen melkein joka kohteeseen, noh, ainakin pubikohteeseen ;) Siihen tulokseen tultiin, että pubit ovat kuin suuri olohuone, johon kaikki ihmiset, niin paikalliset, kuin turistitkin menevät iltaa istuskelemaan. Guinness-olut maistuu todellakin paremmalta paikanpäällä hanasta tuoppiin laskettuna. Mutta voisinko yhtyä mielipiteeseen, että kaikista pubeista saa hyvää ruokaa? Sanotaanko näin, että kaikista pubeista saa ruokaa..

Reissun aikana tutustuimme Teelingin viskitislaamoon. Viskihän on juoma, jonka sanotaan olevan Irlannista tai Skotlannista lähtöisin ja tietysti kissanhännän vetoa käydään kovasti siitä, kumpi on parempaa Irlantilainen vai Skotlantilainen viski. Viskin ystävänä oli mielenkiintoista päästä opettelemaan maistelu- ja haistelutekniikkaa ja huomata eri viskilaatujen erot.

Irlannin historia on traaginen ja itsenäistyminen verinen. Tutustuimme historiaan Kilmanham Gaol-museossa. Irlannin historiasta onkin menossa tv ykkösellä Aku Louhimiehen ohjaama sarja Rebellion-verellä ja sydämellä, jonka katselu pitäisi aloittaa, että näkisi tuttuja maisemia ja saisi syventää matkakertomusta.

Irlantia ovat hallinneet niin keltit kuin viikingitkin, jonka uskon vaikuttaneen siihen, että Irlanti on haltijoiden ja myyttien maa. Kummituksiin emme törmänneet muuten kuin tarinoissa Malahiden linnassa, jonka Talbotin mahtisuku on omistanut. Vihreähattuisia maahisia taas oli kaikki turistikaupat pullollaan. Onko alla olevassa kuvassa osunut kuviin linnan kummitus, kenties.

Linnanneidot eivät osaa käyttäytyä, sen kai tiesittekin ;)

Säät suosivat matkaamme. Olimme varustautuneet matkalle lämpimin ja kosteuttakestävin vaateparsin, joita ei sitten matkan kuluessa tarvinut ollenkaan. Ainoa päivittäinen pitovaate oli tuo lämmin matkahörsyläni, jonka laukusta nappasin aina vilpoisen tuulenhenkäyksen yllättäessä. Sade kasteli minut vasta viimeisenä päivänä kaupasta hotellille kipittäessäni.
Foggy saattoi seurata meitä parina aamupäivän tuntina, mutta hälveni sitten pian iltapäivän kuluessa.

Nyt kuitenkin taidan mennä pihahommiin ja jatkaa kuvakertomusta myöhemmin tälläviikolla.