Niin mielelläni

kertoisin syksyn projekteista, mutta en kuitenkaan voi.
Toivottavasti kuitenkin ymmärrätte, että töitä täällä on paiskittu enemmän ja vähemmän. Alkusyksyn projekti oli brodeerauskuvion käsittely ja valmistus.
Tehtiin kokeiluja ja muokattiin brodekuviota ryhmissä ja saatiin lopen ihan mukava kuviokin syntymään.

Ompeluhommat on minulta jääneet vähiin ihan noiden neulejuttujenkin takia, kun ei ole ollut sellaista ompeluvapaa-aikaa... vain neulomisaikaa.
Hiukan olen muiden ryhmien ompelu-urakoissa autellut.
Tänään opettelin kravatin teon ja siitä tuli ihan siisti. Jos jonkun yhtyeen bongaatte laulavan tällaisissa Wetterhoff-kankaisissa kuoseissa joululauluja, niin saatatte yhdistää asioita...

Sukkia syntyy: sanoinkin tänään, että onneksi on tämä terapiatyö.

Tässä on yhdet valmiit ilolintuset ;)

Katsotaan miellyttävätkö ne tilajaansa.

  

Ja kuvat ovat taas AH! Niin kännylaatua, sori.

Ailahtelevainen

ja kovin herkkä on ollut mielenlaatu isäinpäivän alla.

Pettymykset ovat tuntuneet hirvittävän suurilta. Muotoilijan työssä risahduksilta ei voi välttyä.
Suunnittelijat muotoilevat suuria ja toteutus ei aina olekkaan sitä mitä on kuviteltu. Palaute ei välttämättä mene oikeaan osoitteeseen ja niin edespäin. Maltoin kuitenkin viikolla olla kirjoittamatta näistä. Silloin kun harmistus ja mielipaha on syvimmillään, niin harkintakin meinaa pettää.
Sain kameralla maalattua niin osuvan mielenmaiseman:

Kun tulen kotiin pää nollaantuu ja elämä helpottuu.
Jos minulla ei olisi nyt ylimääräisenä teolliseen neulekoneeseen tutustumista, niin motivaatio olisi aika vähissä. Taitaa olla sellainen aika vuodesta, että tarvitsisin tsemppausta kotoa lähtemiseen...

Meidän iskä sai omat pitkät sukat isänpäivälahjaksi.
Miksi ei miehille? Tälle vilukissalle ovat ainakin mieluiset.

Huokaisen

nyt, kun kämpän putkiremppa on kohta voitonpuolella.
Huokaisen sitäkin, että olen taas kämpässä omillani, itsekseni.
Onnistuuko nyt enkun lukeminen paremmin, sitä en uskalla huokaista.

Sen kuitenkin olen päättänyt, että yhtä piippuun en itseäni äherrä, kuin viime syksynä, jolloin valvoin öitä ja mietin millä ajalla saan kaiken uuden tiedon mahtumaan kallooni. Se mikä suosiolla ei sinne mene ei mene valvomallakaan.

Kotoa lähtö on mulle stressitekijä... auttaisikohan kukkatipat... unohtui Kirsiltä kysyä.
Eilen illalla kyselin Jarkolta saisinko jäädä kotirouvaksi... ei huolinut :(
Lähdettävä siis on, ei auta.

Olen hurahtanut päälekkäisvalotuksiin, huomaatekos? Filmikameralla vain on vaikea saada kuvasta sommitelmallisesti hyvä. Tulos on täysin arpapeliä.

Kamerakuume piinaa, jos keksisin jonkin palkkiosysteemin...
Olisinko ansainnut kameran, keksisikö joku mulle hyvän tekosyyn?

Mielenkiintoista

oli jatkaa tutustumista teolliseen neulekoneeseen.
Päivä tuntuu lentävän siivillä.
Neulostyyppejä
Ohjelmointia
Uutta englanninkielistä sanastoa
Jännitystä

Mikä mukavinta, pääsi kokeilemaan itse, eikä tuntunut lainkaan mahdottomalta!

Vaikka saattaa näyttää hiukan heprealta...

Hyvin herkkäluonteinen ja hiukan käsiteltävä tämä vanha herra on, ei suvaitse mitään äkillisiä uusia kotkotuksia. Mutta sievästi suostuttelemalla hyväksyy meidän vaatimuksemme.

Ja kas sieltä se tulla hupsahti

Ensimmäinen oma LUOMUKSENI... sinkkuneulos kahdeltapäältä...

Voi ilon päivä!

Saatatte muistaa

Posliinikukka-ajoilta tämän vanhan palvelijan:

Filmijärkkäri, joka filmeineen on ollut hiukan unohdettuna taas vuosikausia.

Tämän syksyn Strömsö-ohjelmassa oli mielenkiintoinen vieras valokuvaaja Cristoffer Relander, joka kuvaa päällekkäisvalotuksia.  Minun järkkärivanhuksella ei sellaisia temppuja tehdä, mutta filmikamerassahan sellainen tekniikka toimii. Olen innokas kameroiden räplääjä, mutta koulutuksen myötä olen tullut hirmuisen kriittiseksi omia (ja valitettavasti muidenkin) kuvia kohtaan.
Kliseinen on sana, joka hyökkää kuvasta silmiini valitettavan usein.

Olisi hienoa löytää kuvaamiseen joku juttu: mites Satu joskus mulle kirjoittikaan "en kuvaa taidolla, vaan tunteella. Tunteella kuvaamiseen kun löytyisi joskus oma tie.

Tässä muutama mielenkiintoinen päällekkäisvalotuskokeilu. Tämä olisi kyllä digillä helpompaa, mutta pitäis olla Nikon...

Oman tien etsijän otoksia:

Syksyn ja talven kohtaaminen

Äiti ja tytär

Täytyy tänne loppuun vielä lisätä, että kyllä nykyihminen on kärsimätön, kun kuvauksen lopputulosta ei jaksa muutamaa päivää odottaa, ollaan opittu sellaiseen heti näkyvillä ja saavutettavissa kulttuuriin.

Olen iloinen

siitä, että neulomuksiini luotetaan.

Jatkuvasti saan palautetta neuleistani, niiden käytännöllisyydestä ja pitkäikäisyydestä.
Kiitos teille luottoasiakkaani. Jotkut monien kymmenien vuosien takaa.

Uusia juttuja on kyllä kehitteillä, mutta täytyy vielä hiukan prosessoida.

Tässäpä yksi mieluinen pipo/baskerimalli, joka kehittyy kerta kerralla neulottaessa ja nyt malli alkaa olla aika täydellinen. Mikäli ollenkaan itseäni tunnen, koska mallissa ei ole enää haastetta, taisi tämä toteutus olla viimeinen. Jollei nyt joku halua juuri tällaista mallia itselleen.

Tänä syksynä olen harrastanyt käsinneulontaa ja virkkausta vain vähän, oikeastaan vain tarvittaessa. Viimekeväinen olkapään sijoiltaanmeno on ollut muistissa, vaikkei kipuna, niin tuntumana. Treenaus on saanut lihakset kuntoon, joten kyllä kait olka alkaa kestää, luotetaan siihen.

Olen lupautunut pariin myyntitapahtumaan Hämeenseudulla, joten jotakin valmista olisi kiva saada näytille. Hassua, että ajattelen asiakkaitteni olevan täällä. Ei ne siellä Hämeessä tiedä mitä omat Päivikit tarkoittaa ;)

Vihdoinkin

pääsin tapaamaan päiväunelmieni kohteen ;)

Tässä hän nyt on koko komeudessaan, teollinen neulekone.

Vietin päivän koulumme neulestudiossa ihmetellen ja hämmästellen hienoutta.
Innostuksesta soikeana.

Käynnisteltiin ja kokeiltiin, mitäs hän meistä tuumailisi, josko yhteistyötä kokeiltaisiiin.
Alkuun yhteinen kieli oli hiukan hukassa, mutta apujoukkojen voimilla toimintanuotit alkoivat hiljalleen soimaan.

Salaisuudeksi vielä jäi, hyväksyneekö hän minut uudeksi tuttavuudekseen.
Olenko hänelle sopiva yhteistyökumppani?
Kummastako lie kiinni minusta vai hänestä?

 Kauan se on minulla kestänyt, päästä unelman äärelle.