Huokaisen

nyt, kun kämpän putkiremppa on kohta voitonpuolella.
Huokaisen sitäkin, että olen taas kämpässä omillani, itsekseni.
Onnistuuko nyt enkun lukeminen paremmin, sitä en uskalla huokaista.

Sen kuitenkin olen päättänyt, että yhtä piippuun en itseäni äherrä, kuin viime syksynä, jolloin valvoin öitä ja mietin millä ajalla saan kaiken uuden tiedon mahtumaan kallooni. Se mikä suosiolla ei sinne mene ei mene valvomallakaan.

Kotoa lähtö on mulle stressitekijä... auttaisikohan kukkatipat... unohtui Kirsiltä kysyä.
Eilen illalla kyselin Jarkolta saisinko jäädä kotirouvaksi... ei huolinut :(
Lähdettävä siis on, ei auta.

Olen hurahtanut päälekkäisvalotuksiin, huomaatekos? Filmikameralla vain on vaikea saada kuvasta sommitelmallisesti hyvä. Tulos on täysin arpapeliä.

Kamerakuume piinaa, jos keksisin jonkin palkkiosysteemin...
Olisinko ansainnut kameran, keksisikö joku mulle hyvän tekosyyn?