sunnuntai 24. toukokuuta 2015

Kevätretkipäivä

aurinkoiseen ja kesäiseen Porvooseen perjantaina. Kyllä Porvoo on kaunis kesäkaupunki.

 
Läksin tutustumaan opettajani Päivin neulepajaan, joka sijaitsee Porvoon vanhalla asemalla. Päivi on hankkinut neulekoneiston vanhalta neuleyrittäjältä. Stollin koneet vuosimallia 1944 moottoroituna toimivat unelmaisen kevyesti.
Mistähän minä tällaisen laitteiston hankkisin itselleni?
Etsinnässä on, sillä näitä suhteellisen pienia neulepajoja on toiminut jonkin verran 1950 luvulla ja siitä eteenpäin. Rautaiset koneet ovat kestäviä ja hyvin huollettuna toimivia, ei vielä minusta mitään museokapistuksia!




Kertakaikkiaan hieno ja ihana retkipäivä, mistä tulikin kiire joutumaan treffeille Niina kanssa kutsuvieraana näytökseen.

Koko Helsingin reissu sai vain niin surkean päätöksen, ettei hirveämmästä väliä.
Mietin, kirjoitanko tästä, mutta toisaalta teidän on hyvä kuulla ja tietää... Osaatte olla varuillanne ja toisaalta tiedätte paremmin mun fiilikset.
Sörnaisissä matkalla Kattilahalliin nostin käteistä rahaa automaatista. Tämän jälkeen jatkoimme matkaa porukan vanavedessä. Väkeä oli liikkeellä paljon ja katu oli ruuhkainen. Kattilahallissa tunnelma oli odottavainen ja jännittynyt. Minä halusin jättää jäähyväiset kaikille ihanille yhteistyökumppaneille ja toivottaa heille onnea ja menestystä. Ilta oli hieno ja näytös upea. Kokeneemmat totesivat, että vuosi vuodelta paranee. Kun näytös oli nähty ja viimeiset onnittelut toivoteltu, päätin lähteä. Kun olin kävellyt muutaman sata metriä, aloin kaivella bussikorttia laukustani ja silloin huomasin, että minulta puuttuu lompakko. Hädissäni palasin Kattilahalliin sitä etsimään. Eihän sitä etsinnöistä huolimatta löytynyt ja typertyneenä soitin kortin sulkupalveluun.

Liian myöhään...
noin kolmessa tunnissa varas oli tyhjentänyt tilini.
Sitä miten se on tehty, en ymmärrä, saatan vain arvailla. Niina kökötti vierelläni ja näki kuinka peitin lompakolla tunnuslukuni, muita lähettyvillä oleskelevia emme rekisteröineet. Kaikki nostot on tehty juuri samaisesta automaatista, mistä kakskymppisen nostin. Liikkeellä ilmeisen taitavat ammattilaiset. Ensi viikko alkaa nyt minulla sitten poliisi- ja pankkiasioiden selvittämisellä. Nyt olen puilla paljailla, mutta onneksi kotona. Koska aikuisopintorahakauteni päättyy olin elänyt erittäin niukasti säästellen rahaa kesään. Olo on vieläkin kuin olisin saanut iskun palleaan, ilmat pihalla.

Helsinki näytti minulle kasvonsa, tylytti takasin, siitäs sait maalainen.

6 kommenttia:

  1. Anonyymi5/24/2015

    No voi paska mikä tsäkä, mulla on kortissa nostokatto eli sillä ei voi saman päivän aikana nostaa tiettyä summaa enempää ilman että olet pankkiin yhteydessä. ihan tuli paha mieli lukiessani tuota sun juttua...mutta henki kulta on tallella. Lissu

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Vahingosta viisastuu... toivottavasti. Jälkiviisaus on vaikeaa.

      Poista
  2. Anonyymi5/24/2015

    Voi itku! Empatiahallaus meiltä molemmilta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos vaan teille... keitä nyt ikinä oottekin :)

      Poista
  3. Voihan räkäkökkö!

    Inhottava asia, kun olit kaikesta niin nosteessa ja hyvillä mielin.
    Tuollaisessa se oma luottamus ja maalaisuus kääntyy itseä vastaan. Koskaan ei tiedä mikä rikollinen, tyrmääjä tai pedofiili on vieressäsi.

    Hyi, mutta tärkeä kun kerroit.

    T. ovet auki elelevä ja luottavainen maalainen, Tiina

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hei sinä toinen luottavainen maalainen, aamulla kymmenen aikaan olin neljäs, joka Ylivieskassa teki samanlaisen rikosilmoituksen. Minä olin ainoa, jolle tapaus sattui Helsingissä, muilla tässä meidän seudulla. Silmät auki, ei ole enää luottamista kehenkään!

      Poista