tiistai 12. toukokuuta 2015

Kalana vedessä

uiskentelen Aallossa ja viihdyn mainiosti.
Viimeiset viikot ovat olleet hirmuista kiirusta, mutta sellaiset hermoja raastavat ylilyönnit ovat jääneet kuitenkin aika vähäisiksi. Ehkä odotin jotain myrskyisämpää. Tällähetkellä osa opiskelijoista on niin väsyneitä, että puolivaloilla kulkiessaan eivät kai jaksa edes räyhätä... Noo pieniä juttuja on tietenkin ollut, mutta ne kuuluvat asiaan.
Työt kasaantuvat viimeisiin päiviin, sitä on vaikea välttää. Eilen, kun tulin töihin, niin väki kävi siekailematta kimppuun; pitäis saada ribbiä, ompelisitko pääntien neuleeseen, pitäis koota neulepaitoja ketlaamaalla jne. Meinasi ahdistaa... Minä niin mielelläni autan, aina ja kaikkia. Mutta nyt oli liian vähän käsiä, vain kaksi kättä mulla.
Hauskinta eilen oli eräs japanilainen tyttö, joka pyysi kaiken kiireen keskellä, että opettaisin häntä neulomaan käsin. Auuts... Sorry I'm too busy, yritin änkyttää hänelle mahdollisimman ystävällisesti. Juu-juu tottakai hän ymmärtää, maybe tomorrow? Syvä huokaus we'll see... No kuitenkin tässä minä nyt istun jo ennen kuutta skriivailemassa blogiin ja hommat koululla on pulkassa. On tehty ribbiä ainakin kilometri, viimeistelty paidat, ommeltu ja opetettu käsineulontaa! Piti vaan pistää töpinäksi.

jbo

Tiedän oikein hyvn, että olen iso apu, melkein korvaamaton. Ovat ihan hirmuisen kiitollisia, muistavat kiitellä joka käänteessä ja mainita, että on ihanaa, kun joku auttaa.
Tänään eräs nuorimies tuli hakemaan ribbiänsä ja tutki sitä ensin tarkkaan, kuin arvostellen, ja sanoi sitten: "tää on varmaan niinku maailman täydellisintä ribbii." Myös se, että helpotan neulekoneella kiroilevan työskentelyä pelkästään korjaamalla virheet ja vaihtamalla muutaman neulan, saa aikaan molemmille hyvän mielen.

houkuttelevat lankavailkoimat

Ja näin kun juttelen kotosalla, kuinka viihdyn ja maineeni on kiirinyt pomonkin korviin, niin mun ukko-kultaseni on alkanut pelätä, että aalto nielaisee häneltä vaimon kokonaan. Hölömöläinen ;)
Koto Nivalassa on maailman paras paikka elää ja asua, vaikka tätä työtä en siellä voi tehdäkkään. Tällainen käytännön neulomistyö; neulominen ja ohjaaminen (väittäisin kyllä opettamiseksikin, vaikka niin ei saa sanoa) olis tietenkin unelmatyö, mutta ei kaikkea voi vaatia samaan pakettiin. Mulle riittää koti maalla ja työ kun työ... Pientä unelmaa elättelen omasta neulepajasta, mutta olkoon sellainen pienen pieni haave, että jaksaa porskuttaa.
Näin alkaa olla stadin keikka selvitettynä, viimeisiä viikoja huidellaan. 22. päivä on huipennus eli näytös ja sitten se on siinä.

luonnoskirjoja joka lähtöön



6 kommenttia:

  1. Anonyymi5/12/2015

    Ei muutakuin teet vaan ittes tärkeäksi siellä niin mikä estää sua heittämästä keikkaa sinne Aaltoon. t. Lissu

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Nyt on sellainen fiils, että kun tää reissuelämä saadaan päätökseen, niin toivottavasti keksin sellaista tekemistä, ettei tarttis junassa viettää kovin montaa päivää viikosta ;)

      Poista
  2. Mukava lukea kivoja kuulumisia :)

    VastaaPoista
  3. Hei, juolahti tuossa mieleeni moinen... Josko ukko-kultasesi ottaisi itse irtioton muutamaksi vuodeksi Nivalasta loppujen lapsien kanssa, niin akka-kulta saisi pistää neulemaailman mallilleen isossa maailmassa...
    Nivala varmasti odottaa ja pysyy paikallaan. Jos sinä olet uskaltanut loikata suureen maailmaan, niin jospa muukin perhe perässä loikkisivat mamman unelmaa pönkittäen.
    Onhan noita kouluja ja jääkiekkokaukaloita lenkkipolkuineen varmasti isomassakin maailmassa.

    Oishan se huikea seikkailu, kaikille...

    Tosin nyt haluaisin olla kärpäsenä niin katossa, niin katossa, kun moisen idean lanseeraat perheellesi!
    Varmaan olet jo lanseerannutkin, mutta kerro, että nyt se on jo selkeä visio, toteutusta vaille. Monia asia hyvin suunniteltuna on jo puoleksi tehty...

    Voit vastapalveluksena heittää minulle ja klaanillemme muutaman vision kuinka jatkaa, jaksaa ja mitä tehdä, varsinkin sitten jos joskus on iso ja kaikki mahdollista... On aika helppo mennä toista neuvomaan, vaikka omassa elämässä kupruilee yksi jos toinenkin kupru ;-)


    Tiina

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ei-ei, Tiinaseni, Helsinki ei ole ihmisen paikka elää. Minäpä yritän kirjoittaa sinulle seuraavaksi postauksen.

      Poista