perjantai 6. maaliskuuta 2015

Innoissani

ja päästä pyörällään ensimmäisen Helsinkiviikon jälkeen.
Ensimmäisenä päivänä tutustuin hirveään määrään henkilöitä, jotka työskentelevät samalla tekstiilin osastolla. Vaikutelma joka jäi päällimmäiseksi oli, että halutaan edistää ja kehittää kaikkea tekemistä; neulettakin. (Tämä huomio siksi, että olen ollut niin pettynyt pienempiin ja suurempiin oppilaitoksiin, jotka poistavat neuleosaamisen koulutusohjelmistaan) Aallossa halutaan ja osataan.
Työskentelen siis pajamestariharjoittelijana neuleessa.

Pelkopeikkoja oli niin paljon, että vietin monta unetonta yötä ja revin ihoni aika surkeaan kuntoon, kun miettin miten osaan Helsingissä kulkea ja joudunko workshopin lankahyllyjen järjestäjäksi... Maalaisvihamielinen bussikortti kiukutteli heti ensimmäisenä aamuna ja sai minut kammoamaan busseilla kulkemista, mutta Helsingissä ei pääse mihinkään ilman julkisia :( tai jos haluaa kävellä, niin joutuu kävelemään kymmeniä kilometrejä. Ensi viikolle kyllä lupailivat jo pyöräkelejä: peukut sille!

Jännitin kovasti sitäkin, että löytyykö minulle muuta työtä, kuin sitä lankahyllyjen jörjestämistä. Tämä pelko taisi olla ihan turha, sillä jo torstaina alkoi kevään kestävä neuleworkshop ja opiskelijat aloittivat neulekonekokeilut: minusta oli hyötyä ihan oikeasti. Ainoa hankaluus oli, että olen tottunut työskentelemään eri merkkisellä neulekoneella ja asetukset eri merkeissä ovat aina hiukan erilaiset. Mutta opiskelijat olivat ihan vasta-alkajia, joten neulekonetyöskentely siinä mielessä minulla on hyvin hallussa. Yksi asia mihin en ollut osannut varautua, että suurin osa oppilaista ei ymmärtänyt suomenkielestä  sanakaan. ÄÄKS! Kielitaito, joka minullakin on vähän hakusessa, se nyt vetreytyy ihan pakostakin. Alakohtainen sanasto on onneksi hyvin tuttua, kun kaikki ohjekirjat neulekoneisiin ovat yleensä englanniksi. Jospa tämä tästä lähtisi.

Muotoilun laitos

Laitoksella on 850 opiskelijaa, joista yli 70 tohtorikoulutettavaa, ja henkilöstömme on omien alojensa erityisasiantuntijoita. Opetuksemme ja tutkimuksemme on kansainvälisesti tunnustettua. Toimintamme perustuu laaja-alaiseen ja uutta luovaan kansainvälisyyteen. Arvojamme ovat ihmiskeskeisyys, kestävä kehitys, parempi asuin- ja elinympäristö sekä yhteiskunnallinen vaikuttavuus.


Lisää juttua kannattaa vilkaista vaikka täältä.

Kuva on yhdestä portfoliokokeilustani
 Kuvia sitten Aallosta kun uskallan valokuvata työmaallani :)

4 kommenttia:

  1. Peukutusta matkaan!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Leena, peukkuja tarvitaan... varsinkin bussimatkaan :D

      Poista
  2. Hyvältä kuulostaa!!! Odotinkin jo kuulumisia.

    Maalaistyttö ja bussikortit, hmmm, saattaa muutama muukin kommervenkki vielä ilimaantua.
    Mutta pohojalainen ossaa kyllä kysyä!
    Ainahan voit heittää kehiin avuton nainen version, ja moni asiahan selviää kysymällä ja nauramalla.
    Muutenhan yhteiskuntamme on suhteellisen hiljainen, napit korvissa, kännykkää räpläävä ja omassa tilassa oleva.
    Ainakin itsestä siltä on tuntunut suuressa maailmassa. Toki siitä on se etu, ettei tunne ketään, ei tarvitse olla skarppina ja huomioida.
    Voi olla möllöttää omassa kuplassaan, vaikka nyt niitä englanninkielisiä neulejuttuja funtsaillen ;-)

    Kyllä sää pärjäät...
    Tiina

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kuinkahan se multa onnistuu, tuo omassa kuplassa möllöttäminen :D taidan olla vähän kehno sellaisessa. Mutta ei sitä tiedä jos tuolla stadissa opin... Kiitos Tiina tsemppauksesta, kyllä minä ainakin huomisaamuna työmaalle osaan jo suunnata.

      Poista