Huomaan nyt

että uusi työ ja uudet ympyrät ovat vieneet aika tehokkaasti mehut tästä naisesta.
Vaikka alkuviikosta iloitsin kovasti siitä, että opiskelijat pyytävät minua avukseen. Niin toisaalta viikon edetessä homma meni päälaelleen. Piti auttaa ketlauksessä ja Jbolla resorien teossa, toki lisäksi autoin jatkuvasti pulaan joutuneita neulojia, kun itse olisi samalla pitänyt keskittyä tosi hankalan mohair-neuleen neulomiseen... Ei tullut lasta eikä p.... niinkuin fiksusti sanonta sanoo. Alkoi ahdistaa, kun en meinannut saada neulosta valmiiksi. Torstaina piti istua koneella ja keskittyä vain neulomiseen. En korvaa lopsauttanut mihinkään muuhun suuntaan.

Kuitenkin Aalto tarjoaa niin paljon muutakin kuin vain omassa työpajassa ähräämistä. Torstai-aamuna kävimme kuulemassa Marjaana Tantun opinnäytetyön palautuksen, joka sisälsi mm. tutkimusta uudesta koivukuidusta ja sen kehitystyöstä. (Jos klikkaatte linkkiä, niin Marjaana käyttää juuri studiomme ketlaajaa kuvassa... Sirpakos se kyseli, että mitä se ketlaus on, se on neuleen saumojen yhdistämistä ja viimeistelyä.) Tosi mielenkiintoinen opinnäytetyö Tantulla.

Kuva lainattu Critical Costumen sivuilta

Sitten perjantaina Critical Costume 2015 conference
Minä en osallistunut konferenssiin, mutta kävin katsomassa näyttelyn, joka vaikutti niin monella tavalla, että sitä on vaikea sanoin kuvailla.
Ahdistusta, hämmästystä, riemastusta ja ihme oivalluksia... Nämä muutamat kuvat kertovat vain murto-osan siitä mitä siellä sai kokea.
Osa vaikuttavimmista teoksista oli videoita, joten niitä on hankala tähän liittää.

Mutta täytyy ihmetellä, kuinka paljon inspiraatiota ihminen saa näin lyhyessä ajassa. Ei ole ihme, että pieni pää meinaa olla hämmästyksestä poksahtamaisillaan.
 

Aallon kirjakauppa on myös yksi onneton houkutus köyhälle opiskelijalle, mutta onneksi on myös oma kirjasto, sen tarjontaan tutustun paremmin sitten pääsiäisen jälkeen. Nyt on onneksi pään nollausta pääsiäisen ajan ja sitten jatketaan pakerrusta. No,  tosin etänä tietenkin yritän toteuttaa neulekurssin perustehtävät, joille kotona on aikaa toivottavasti paremmin, kuin työmaalla.