Aika katoaa

ja muistot jäävät.
Tuntuu hiukan karultakin, mutta kun tätä kotimme siunaus- ja Viljan kastekuvaa katselen, niin mielen valtaa haikeus ja hämmästys... melkein kuusitoista vuotta sitten.

Kuvan etsin käsiini tuon Jarkon puvun takia. Aiemmin projektista kerroinkin täällä.
Miesten pukuja jää paljon käyttämättömäksi muutamien pitokertojen jälkeen, koon tai muodin muuttumisen vuoksi. Laadukas materiaali menee lopulta hukkaan, jos käyttö on muutamissa juhlatilaisuuksissa. Tämä harmaa puku oli mieluinen aikansa ja sillä juhlittiin useammat häät, ristiäiset ja ylioppilasjuhlat, mutta luultavasti Viivin ristiäisissä on ollut jo päällä jotain muuta. Eli kuutisentoista vuotta on puku vaatehuoneessa lojunut... puvun miehustassa vielä ilmeisesti Viljan pukluja. Siis tämän nuoren naisen tässä:

Tehtävänä oli luoda vanhasta uutta. Minulla jäi viimekeväästä varastoon vihreää sikamokkaa, josta värkkäsin silloin hamosen. Vihreä mokka jotenkin sopi vanhan puvuntakin henkeen, joten päätin suikaloida ja yhdistää. Eikä tullut yhtään hassumpi liivi. 

 

Viljalle liivi ei istu yhtä hyvin, kuin minulle, varsinkaan selästä ja todennäköisesti tulen pitämään liiviä auki. Minulle liivi istuu ihan täydellisesti. Tylsät harmaat napit vaihdoin, tosin vanhoihin nämä uudetkin. Ne ovat Pörrön lahjoittamat (Pörrökin on tieten taasen löytänyt tänne kurkistelemaan) muistatkos nämä napit?
Opettavainen ja mielenkiintoinen projekti kokonaisuudessaan... Pistää kovasti miettimään materiaalien käyttöä jatkossa. Voi miten olisi tärkeää oppia hyödyntämään vanha materiaali.

Edit. Liian monta vuotta näköjään kulunut, kun muisti pätkiin. Tuo ylin kuva on nimittäin Viivin ristiäisistä 13 vuotta sitten. Papista sitten hoksasin :)

Kestävää kehitystä

vaatetuotannossa
olemme joutuneet viime syksyn pohtimaan.
Tosin luokkakaverieni kanssa ajatuksemme siinä suhteessa käy yksiin: vaatteiden massatuotanto halvan työn maissa ei voi jatkua.
Yhteistyöprojektina saimme tilaisuuden suunnitella Tex Vexille tuotteita käytetyistä miesten puvuista.
Tuotteista tuli upeita.
Kun eilen kuvausolosuhteet kuvisluokassa eivät olleet kovin hulppeat... opettelin tässä aamulla hiukan photoshoppausta. Mutta koska on taas pakko siirtyä perjantain viikkosiivoukseen, laitan osan kuvista muokattuna ja osa luokkaolosuhteissa. Tähän samaiseen projektiin kuuluivat nuo Tiinan ja Minnan kietaisuliivistä otetut studiokuvat edellisessä postauksessa.

Itse olin ryhmässä, joka kokeili ja kehitti pinnanmuokkauksia ja niiden tulosta on esimerkiksi tuo huppuhuiviyhdistelmän salmiakkiruudut ja kietaisuhameen laskoksen ompelu.

Projekti, jota oli vaikea työstää, koska vanha materiaali täytyy käyttää millintarkasti, eikä sitä ollut haaskioon. Vanhaa materiaalia kuitenkin on ja sitä niin soisi käytettävän. Ongelmaksi tietenkin muodostuu tuotteen hinta, koska työmäärä on hirmuinen.

Oma liivi on vielä piirun verran vaihessa, tulette näkemään sen piakoin valmiina.

Haikein mielin lähdin hiihtolomalle Hämeenlinnasta, nimittäin reilun viikon päästä palaan sinne vain muuttaakseni kamppeet Helsinkiin.
Kouluaika Hämeenlinnassa on ohi ja aikuisopintorahakausi päättyy tähän kevääseen. Kuinka sitten opintojen käy, se hiukan hirvittääkin, mutta toiveissa silti on tutkinnon suorittaminen. Tähän asti kaikki on sujunut mutkattomasti, toivotaan, että jatkokin sujuu.

Pikapäivitys studiosta

kun työskentely kameran kanssa on niin mukavaa.

Varsinkin, kun pikkuhiljaa alkaa älytä miten sitä valaistusta voi säätää ja miten kannattaa säätää.
Mistä suunnasta valon kannattaa tulla ja miten valokuvattavan pitäisi olla...
Tässä teille kaunis Tiina ja tuote, joka on miesten puvunhousuista muokattu:

Huojennuksen viikko

kotona.

Olen ollut viikon kotosalla, että saisin rästissä olevat esseet työstettyä ja onnistuihan se.
Kotona on hyvä rauha kirjoitella, kun muu väki on koulussa.

Loppuviikosta sain raivattua työhuoneeseenkin tilaa, jotta sinne olisi mukavampi mennä työskentelemään. Mukava oli mennä... ja saman tien siellä näytti tältä:

Torstaista taisi tulla kokonaisuudessaan sellainen tuhertelu päivä. Vapauta itsestäsi piirtäjä.

Voin kai kertoa, että kotona piirtämiseen tuli lukko vuosi sitten: Olin juuri jäänyt hiihtolomalle ja kasannut piirrustus- ja maalaustarvikkeet ensimmäistä portfoliotyöskentelyä varten, kun äidiltäni tuli hätäinen puhelu. Sen jälkeen hiihtolomaviikko eteni kuin painajainen.

Sellainen lukko siitä jäi, että pelkään maalaamista kotona ja pelot yhdistyvät isän kuolemaan.

Elämä etenee omia polkujaan, eikä niitä polkuja voi väistellä.
Mentävä on ja luotettava tulevaisuuteen.


Neulekonejuttuja on uusia työn alla, mielenkiintoisia kokeiluita...
melkein toivoisin, että ehtisin sitten Aallossa näitä kokeiluita jatkaa. Nyt nämä viimeiset viikot ovat kovin koulutöiden täytteiset, joten täytyy vaan suoriutua kaikesta, että voi sitten heittäytyä uuteen.

Työkalut

pitäisi saada kotiinkin.
Tämmöiset alkavat olla nyt mietteet, kun alan päästä Adoben ohjelmien kanssa sinuksi.
Harmittaa mielettömästi se, etten ole tallentanut valokuvia neuleistani muualle kuin blogiin... Nyt huomaan, kun niitä tarvitsisin. Ajattelin aina että ne siellähän niitä on, voi-voi! On joo, mutta bloggeri pienentää kuvat eikähän niistä ole enää muokattavaksi.
Ei auta märehtiminen.
En ole koskaan ollut innostunut kuvan käsittelystä, mutta nyt alkaa ääni kellossa muuttua.

No jokatapauksessa tarvitsen nyt kuvia neuleistani portfoliota varten, joten otetaan yks tytär ja viedään se paleltumaan Pyssymäkeen.
Eksotiikka, kylmyyttä kuviin se viehättää. Lumi on pahuksen vaikea kuvattava... mikä on luonnollisen väristä lunta. Olen jostakin tulkinnut, että lumi pitäisi pystyä kuvaamaan valkoisena. Alimmassa kuvassa kuitenkin minusta lumi on luonnollisimman väristä, siis sinistä.
Jos joku on niin viisas, että tietää minkä väristä lumen pittää valokuvissa olla, niin pliis: kertois mullekkin!
Kuitenkin kuvista tuli sellaisia, että ainakin toiseen portfolioon voin ne liittää.
Montakos mulla nyt vielä tällekeväälle olikaan työn alla? 3? Toivottavasti ei enempääää