Pakkanen ja aurinko inspiroivat minua. Tuntuu, että minuutti minuutilta ja hetki hetkeltä pitäisi olla auringon säteitä ikuistamassa kameralla. Tätä olen odottanut koko pitkän pimeän syksyn, uskoen kyllä, että pakkaspäivätkin tulevat. Vuolaana virrannut jokikin rauhoittui, koko syksyn sillä on ollut niin kova kiirus, paljon vettä kuljetettavaksi.
Mysteerimaja on kuurassa aamun hämärässä...
Olisi niin paljon kuvattavaa...
Paperitähdet hakivat viimeviikon paikkaansa. Perhe meinasi jo irvistellä joka päivä vaihtuvasta asetelmasta. Silti nautiskellen hain tähdille oikeat paikat, pohdiskellen paria edellistä joulunlaittoa, joihin reissuäidillä ei ollut oikein rahkeita. Joulu tulee kuitenkin joka vuosi niillä voimavaroilla jotka juuri silloin on käytettävissä. Joulu on kuitenkin sydämissä, eikä valkeassa lumihangessa.
Ohrapuuro kypsyy porkkanalaatikkoon ja samalla täyttyy luonnoskansioni, täällä kovin hiljaista. Ai niin, unohdin jo Sibeliuksen!
Joulu tulee - väkisinkin! Ja rauha!
VastaaPoistaNiimpä se ja lepo ;)
PoistaOi, tuo toinen kuva, miten se on kaunis. Siinä on nämä iltapäivät nyt, äkkiä tuleva hämärä.
VastaaPoistaVoi kiitos kommentistasi Ilona. Olet minulle tuttu nimi Satun kautta. Olen kovin iloinen, että löysit blogiini kurkistelemaan :)
PoistaHienoja kuvia & ihanat valot! - ja reki!
VastaaPoistaLeppoisaa joulua ja luovia onnellisia hetkiä vuoteen 2016!
Kiitos Ninnu, niitä luovia hetkiä todellakin ens vuoteen tarvitaan!
Poista