Avoimin silmin ja mielin eteenpäin vaan porskutetaan. Konkreettisesti tarkoittaa sitä, että tänään pyöräilin töihin Juhan kanssa ja oletus tietenkin oli, että osaisin itse pyöräillä takaisin. Kuuden kilometrin matkalla ei ole turhia mutkia ja bussista olen jo maamerkkejä osannut tsekkailla, joten kaikki sujui hyvin... en eksynyt :D
Niin hyvillä mielin perille pääsystä, että läksin suorilta juoksulenkillekkin tuonne Pakilan lenkkipoluille.
Juoksulenkin jälkeen tuntui, että jees, kyllä tämä tästä!
Työhommissakin pääsin hyvään alkuun eli muutaman opiskelijan kanssa palaveerattiin neuletoteutuksista ja asioista mitä olisi hyvä testata; 1/1, 2/2 ribbejä, jättösilmukkaa ja hian istutusta ym. Hiukan on koukuttava tuo Designknit-tietsikka ohjelma suoraan neulekonelle. Muotoon neulominen on mielettömän mukavaa ja heleppua.
Nauhakoneen käytön opettelin jo eka viikolla ja puolaaminen sujjuu. Jotta ei kai tässä muuta kuin mallistoneuleita neulomaan. No kas, määhän oon siis tänäkin keväänä steitsillä! Ajatelkaa... ihan parasta tällainen yhteistyö.
Koen itse, että mua vaivaa jo melkoinen putkinäkö neuletoteutusten suhteen ja sitä tottavieköön on hyvä hiukan ravistella! Nuoret suunnittelijat neulovat materiaalia kuin materiaalia järkähtämättä, kun tää vanhus katsoo ettäää voi hyvänen aika.
Tämmöistä tälläkertaa.
Mitäpä kuuluu teijän muitten arkeen?
Hyvin kuulostaa menevän, ja menköön jatkossakin!
VastaaPoistaMitäkö muille arkeen? Hööööö...
Lasten lomat lusittu, huomenna Oulupäivä, perjantaina Kemiin.
Viime yö meni hiukan harakoille :-(, röhää, köhää.
Luomisen tuska, mutta sielu jumissa.
Pikkupakkanen aamusta, aurinkoa, lakanapyykit narulla !!, linnunlaulua ja Kainolla juoksuaika.
Semmoista kalenterin pyöritystä, mutta samaan aikaan tietoisuus siitä, että moni asia on hyvin.
Sellanen soppa!
Tiina
Ööö... lakanapyykit narulla saa ikävöimään kotiarkea, snif! Tai eletään jo sitä vaihetta viikossa, että kottiin on ikävä. Vaikka kuin on kivvaa ja mukavaa, niin koto on paras. :)
Poista