keskiviikko 25. helmikuuta 2015

Aika katoaa


ja muistot jäävät.
Tuntuu hiukan karultakin, mutta kun tätä kotimme siunaus- ja Viljan kastekuvaa katselen, niin mielen valtaa haikeus ja hämmästys... melkein kuusitoista vuotta sitten.


Kuvan etsin käsiini tuon Jarkon puvun takia. Aiemmin projektista kerroinkin täällä.
Miesten pukuja jää paljon käyttämättömäksi muutamien pitokertojen jälkeen, koon tai muodin muuttumisen vuoksi. Laadukas materiaali menee lopulta hukkaan, jos käyttö on muutamissa juhlatilaisuuksissa. Tämä harmaa puku oli mieluinen aikansa ja sillä juhlittiin useammat häät, ristiäiset ja ylioppilasjuhlat, mutta luultavasti Viivin ristiäisissä on ollut jo päällä jotain muuta. Eli kuutisentoista vuotta on puku vaatehuoneessa lojunut... puvun miehustassa vielä ilmeisesti Viljan pukluja. Siis tämän nuoren naisen tässä:





Tehtävänä oli luoda vanhasta uutta. Minulla jäi viimekeväästä varastoon vihreää sikamokkaa, josta värkkäsin silloin hamosen. Vihreä mokka jotenkin sopi vanhan puvuntakin henkeen, joten päätin suikaloida ja yhdistää. Eikä tullut yhtään hassumpi liivi. 

 



Viljalle liivi ei istu yhtä hyvin, kuin minulle, varsinkaan selästä ja todennäköisesti tulen pitämään liiviä auki. Minulle liivi istuu ihan täydellisesti. Tylsät harmaat napit vaihdoin, tosin vanhoihin nämä uudetkin. Ne ovat Pörrön lahjoittamat (Pörrökin on tieten taasen löytänyt tänne kurkistelemaan) muistatkos nämä napit?
Opettavainen ja mielenkiintoinen projekti kokonaisuudessaan... Pistää kovasti miettimään materiaalien käyttöä jatkossa. Voi miten olisi tärkeää oppia hyödyntämään vanha materiaali.

Edit. Liian monta vuotta näköjään kulunut, kun muisti pätkiin. Tuo ylin kuva on nimittäin Viivin ristiäisistä 13 vuotta sitten. Papista sitten hoksasin :)

4 kommenttia:

  1. Anonyymi2/25/2015

    Ihana liivi ja ihania muistoja. Viljan ristiäiset taijjettiin pitää toisaalla. Afrikassa on muuten sanonta, että aika ei lopu kun sitä tulee koko ajan lisää. Jaana

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Jaana, kyllä ne Viljan ristiäiset pidettiin ihan tässä meillä ja kodin siunaaminen oli samalla eli kuusitoista vuotta sitten. Mulla on nyt vain väärä kuva ja "oikea teksti". Kuva on siksi, että sen oli ainoita minkä löysin juuri tuosta puvuntakista. Jotenkin katsoin, että kuvassa on Ville ja Venla, mutta siinähän onkin Ville ja Vilja. Juu en minä ajan loppumista pelkää, mutta johonkin ne vain katoavat nuo vuodet hirmuisella vauhdillA

      Poista
  2. Minäkin mietin, että miten olen voinut unohtaa, että Seppo kastoi Viljan, kummikin kun vielä olen... Mutta kaunis, mukava ja reipas neitonen tuosta tytöstä on kasvanut, saa olla ylypiä! Sekä vanhemmat että kummit!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Reipas tyttö kyllä ja nättikin. Kiitos Leena, ollaan ylypeitä ;)

      Poista