Unessa

edellisenä yönä  luonnostelun ja piirtämisen opettajani, tohtorisnainen, vaati minua opettelemaan kitaran sointuja. Kitarani oli säpaleina ja unessani välillä hukassakin, yritin sitä käydä entisestä anoppilastani etsimässä. Siellä oli kaikki niin entisellään, vanhat kuusipaneelit katoissa ja seinissä. Herättyäni mietin, että miksi en käyttänyt tuota kitaraa, mikä meillä on tuolla yläkerrassa?

    Unet käsittelevät usein asioita niin mielenkiintoisella tavalla. Kuvastaa ehkä niin tätä muotoilijan urani alkua: olen ymmälläni! Toisaalta koen olevani nuorten koulutuksessa; nuorten kanssa päiväni vietän opiskellen. Nuoria muotoilijoita "potkitaan" maailmalle, hyvä niin, sillä pieni Suomemme alkaa olla turkasen pieni mihinkä vaan tuotannolliseen projektiin. Elämme globaalisti niin kamalan suurissa mittakaavoissa. Ei näistä tällä erää tämän enempää, aiheeseen todennäköisesti palaan vielä.
Minun tulevaisuuteni ei ole maailmalla, siinä olen realisti.

    Lähdin muotoilijan koulutukseen opiskelemaan nimenomaan neulemuotoilua, vaikka sellaista ei ollut tarjonnassa. Ensimmäisinä päivinä säikyteltiin kone- ja laiteopilla, joka sisälsi teolliseen ompeluun tutustumista. Mietin olenko oikealla tiellä? Meille kyllä selvennettiin, että meistä ei olla tekemässä ompelijoita, mutta muotoilijan on syytä osata ompelun perusteet. Tyydyin siihen, hyvä niin, jälleen.

    Oppi, jota tiesin tarvitsevani oli kaavoitus, mutta taiteilijaminäni ei ollut muistanut ajatella, että kaavoitus on pelkkää matematiikkaa. Ja matikassa oon aika toivoton. Kaavaopin tunneilla tunsin alkuun olevani suorastaan tyhmä. Kuitenkin laskeminen on ihan peruslaskuoppia ja niin vain omien mittojen mukaan alkoi kaavoja syntyä. Ensin perus t-paidan kaava ja myöhemmin syksyllä itse suunniteltu ja kuositeltu hame. Vuoden alusta aloitamme samalla hamekaavalla nahkahameen toteutuksen.  Uusi materiaali hiukan jännittää ja hirvittääkin.

    Mennyt syksy muutti ajatusmaailmaani ja avarsi katsantoani; eihän minun tarvitse pitäytyä neuleissa. Avoimin mielin otan vastaan annetun opin, oli se nyt vaikka kitaran sointuja. Silti päättäväinen pitää olla, minut on muotoilijan opintoihin valittu  ja muotoilija minusta pitää tuleman, eikö niin!

Itsekaavoitetusta kaavasta muokattuna plyyshitunika. Kangas: Pala ja lanka, Nivala

Tykkään erityisesti näistä vahingossa syntyneistä pitkistä ruttuhioista.

Vuosi 2013

 pian taakse jää, sen huolet ja murheet aika kultaa 

 riemut ja onnet sydän säilyttää.

 Astu uuteen vuoteen sä rohkein mielin,

 avaa silmäs korvas,-elä sydämen kielin.

 Usko huomiseen uuteen, päivään parempaan.
-lainaus netistä-

 

Palmikkohame ja pipo Dropsin Nepal-lankaa

 Onnellista uutta vuotta 2014!

Joulun alla

vispasin vimmatusti.
Yleensä junassa tai materiaaliopin tunneilla.
Muhkeita, lämpöisiä, kietaistavia huivituksia, hörsykkeitä. Eri leveyksillä ja pituuksilla, lankana Eskimo ja neuloksena kaksinkertaista helmineuletta. Useampia ottajia olisi ollut, kuin mitä vispata kerkesin. Ja vielä niin hullusti kävi, että olkapää sanoi vispaussopimuksen irti, vaati joululomaa ja hiihtämistä... Valitettavasti vain toisen ehdon pystyin täyttämään.
 

Jouluaatto

oli vaaleanpunainen ja ruusuntuoksuinen, herttainen.
Uusia mietteitä; uuden vuoden ja uuden blogin myötä luvassa.