Tätä ajatusta kohti mennään luovuuden puuskassa. Elokuussa täytyi olla biorytmit kuopassa... en ole tarkistanut, mutta nyt kihelmöi vanhaan malliin: syksy ja neuleet. Ajattelin taas tuhota vanhoja lankavarastoja periaatteella vasta sitten uusia, kun on vanhat saatu hiukan vähemmäksi. Jostain kumman syystä alpakkahuivin neulomisen jälkeen huomasin, että varastoni pullistelee silkkivillaisia ohuita huivilankoja.
Alpakkalangan teettäminen ei ollutkaan kovin helppoa, ainakaan täällä suomessa, mikä on hirvittävän harmi sinänsä. Mutta aika näyttää saammeko kohtuuhintaista lankaa jossain teetettyä. Odotellessa pohdin uusia malleja ja käytän vanhaa lankavarastoani.Aika herttaisen alpakkapiponkin olen kehitellyt, kuvan siitä voi nähdä täällä.
Tämä kaunis ohut villalanka on Louhittaren luolan ohutta käsinvärjättyä huivilankaa, jolla tulee mielettömän kaunis pinta. Lanka on haettu Ti-Ti-Tyystä Jyväskylästä. Aamuauringon paisteessa en saanut kuviin näkymään käsinvärjätyn langan sävyvaihteluita, mutta yrittäkää kuvitella sävyt.
Nyt jos osaisin, perustaisin EHKÄ etsyyn kaupan. Kauhiata jossittelua tämä elämä.
Jos nyt kirjoittaisin opparia, enkä täällä lätinöitä, niin sekin tulisi jonain päivänä valmiiksi (syvä huokaus!) Seuraavaksi otajn minulle räätälöityjä kukkatippoja, jotka auttavat pääsemään irti huolista ja antavat uskoa omiin kykyihin ;)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti