keskiviikko 14. syyskuuta 2016

Ruuhkaa

marjaruuhkaa, sieniruuhkaa, omppuruuhkaa, ajatusruuhkaa...
Kesä lipesi käsistä liian liukkaasti ja vaikka vietimme lomaa ihan perinteisesti, niin syksy aiheutti hiukan paniikinomaisia tunteita. Oppari, opinnot loppuun... ÄÄÄK! Muotoilijan matka alkaa olla päätöksessään, mutta kylläpä tökkii silti tuohon onnettomaan opinnäytetyöhön tarttuminen.

Kesällä aloittelin yhteistyötä naapurin alpakoiden kanssa. Pohdittiin alpakoiden omistajan kanssa millaista lankaa kannattaisi teettää ja mitä langasta valmistettaisiin. Kun näiden karvakavereiden kuvat näätte, niin ymmärrätte varmaan, miksi kiinnostaa enemmän neulesuunnittelu kuin opparin ährääminen. Kuvissa alpakat on vasta keritty, siksi kaljun ja ruipelon näköisia. Tuolta Toukomaan sivuilta voitte nähdä kuvia lisää.




Yksi asia mitä en tahdo muistaa ja hoksata on se luomisen tuska. Melko monta projektia on ollut nyt kesän jälkeen pohdinnassa ja kuinka olen piehtaroinut itsesäälissä, kun ei hommat onnistu. Viimeviikolla epäonnistuneiden kokeilujen jälkeen melkein jo päätin, etten neulo enää mitään koskaan. Valvoin öitä ja mietin, että mikä masennus minulla on. Joskus vain uuden suunnitteleminen käy ihan työstä, täytyy tehdä protoja toisensa perään, MUTTA ei saa luovuttaa. Silloin vain kun rämpii syvissä pohjamudissa, ei pysty kirjoittelemaan aurinkoisia blogipäivityksiä. Luomistyössä kerta kerran jälkeen joutuu käymään läpi koko penteleen tunneskaalan. Ja sitten kun saa valmista, niin saattaa näyttää vaikka tältä:



Todella kestävän kehityksen neuleita. Toivottavasti saamme tämän yhteistyökuvion toimivaan kuosiin... ja huokaus, sen opparin valmiiksi ;)

6 kommenttia:

  1. Kyllä kaikki aikanaan valmistuu! Jaksahan vain hiukan odottaa!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos tsemppauksesta Leenat, kärsivällisyys meinaa olla koetuksella, kun projektia toisensa perään riittää. Tuo remppa vielä tässä sotkee kaikki kuviot :(

      Poista
  2. Kyllä sinä sen opinnäytetyön valmiiksi saat, sainhan minäkin ja niin moni muu meidän lisäksi. Pitää vaan päättää se päivämäärä ja edetä määrätietoisesti sitä kohti. Visioita sinulla varmasti riittää! Kauniita nuo suunnittelemasi huivit, pääsisipä vain kokeilemaan :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Heh Pirkko... tiedän kyllä monta meidän opinnoissa joilla just se oppari on jäänyt venymään vuosikausiksi. Täytyy vaan määrätä viikko ja päivä ja pakottaa itsensä. Tuo onneton työhuone nyt vaan houkuttaa syksyisiin hommiin.

      Poista
  3. Voi miten suloisia naapureita! Ihanat. Kaunista sait aikaiseksi! Tunnistan tuon luomisen tuskan... se on kai hyväksyttävä osaksi elämää, jos ei kestä liian pitkään..

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Ninnu, kyllähän olen alkanut oppia elämään tämän luovan hulluuden kanssa... mutta miten sitä muistaisi siinä hulluuspuuskassa ja varsinkin silloin kun ryömii pohjamutia, että hoi! tää kuuluu asiaan ja nimenomaan mun elämään!

      Poista