perjantai 8. tammikuuta 2016

Tunteita

ja tuoksuja tuli mieleen kuvista.

Eilen nurkissa paukkui pakkanen.
Takkatulen loimussa ja ruusujen tuoksussa minä maalasin lähes kuusi tuntia putkeen. Toki välillä piti kurtistaa kulmia ja pohtia, mitä tuleman pitää.
Ja juoda kuppi kahvia.











Huomasin iltasella, että ruusun väri oli siirtynyt paperiin.
Nyt aamulla on vähän tyhjiin rutistettu olo, niinkuin sillä karkkikuusella.

Tarvitsisin jonkun, joka katselisi, kommentoisi, kritisoisi, ehdottaisi.


 Olen ihan yksin



6 kommenttia:

  1. Valokuvaa mitä olet maalannut ja laita tänne. Saat kaipaamaasi palautetta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Noo, ehkä kuitenkin saan ammattiapua, kun taas pääsen sitä paikanpäältä hakemaan. Materiaalien ja kuvien avaaminen suurelle yleisölle keskeneräisenä ei taitaisi olla ihan järkevää. Opin sen jo Aallossa, että ideat omitaan nopeasti omiin tarkoituksiin.

      Poista
  2. Kauniita kaikki kuvasi!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Ninnu, tänään tunnin puhelu opiskelijaystävälle ja enää en olekkaan yksin!

      Poista
  3. "Olen ihan yksin"... kuulostaapa tutulta. Se tunne on päivittäinen, tietty eri vinkkelistä minä peilaan, mutta ymmärtänen jotakin siitä mitä selittelet...

    Halaus kuomaseni, ja nähhään oikeasti!

    Tiina

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tiiän niin... mutta juu, nähdä pittää!

      Poista