sunnuntai 21. syyskuuta 2014

Viime viikolla


en meinannut löytää positiivista virettä millään.
Monenlaiset kouluun liittyvät asiat vaivaavat mieltä, kuten ensi kevään työharjoittelu. Ensinnäkin työharjoittelun tarpeellisuus ihmiselle, joka lähestyy viittäkymmentä ja on tehnyt töitä postinjakajana, keittiösuunnittelijana, neulesuunnittelija-yrittäjänä, huovutustaiteilijana, kuvismaikkana, kotsan maikkana, kässämaikkana... mitähän kaikkea muuta maan ja taivaan välillä?
Mistäs motivaatiota nyt?


Perse eellä puuhun, sitähän tämä mun homma nyt on. Anteeksi raavas ilmaisu!
Jostakin neulomosta pitäisi kai alkaa harjoittelupaikkaa kyselemään ja tyytyä osaansa. Välillä jo käväisin mollin sivuilla katselemassa avoimia työpaikkoja, jos joku tarvitsisi minua jo nyt... Eivät tarvinneet, kehveli!


Kun nyt on saanut taas muutaman yön nukkua oman murusen vieressä, maailima tuntuu paljon mukavammalta: Tiiän, että osaan... ainakin neuloa pitkiä sukkia. Nyt tuntuu että en tiiä muuta.


Pittää tehä sitä mitä ossaa, että pyssyy hyvällä mielellä.


Ossaisin myös poimia puolukoita, mutta aika ei tahdo riittää... joten jos haluaisit vaikka parilla puolukkaämpärillä lunastaa itsellesi komiat säärystimet, niin pistäppä viestiä ;)


6 kommenttia:

  1. Aih, kuinka kauniita sukkia!!!
    Oih, ihan sielua hivelevi jo katsominen, ensisilmäys ja tarkempi syynäminen!

    Kas kummaa samat asiathan ne pyörii muillakin mielessä, mikä minusta tulee, mitä minä osaan, kuka minua tarvitsee ja onko minusta mihinkään....???

    Säähän ossaat kutua kommeita sukkia, olla itsesi herra niissä ja antaa luovuudelle tillaa. Ja ossaathan sää vaikka ja mitä muutakin...
    Mää taas ossaan näpertää ja soittaa suutani ja takoa konetta, mutta kuinka näillä asioilla löisi niin sanotusti kannattavasti leiviksi.
    Siinäpä se meille lieville parikymppisille ikuisuuskysymys...

    Mutta luovuuvesta ei luovuta ja liukuhihinalle jouvuta, eihän...! Kapinaa!


    Tiina ;-)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Välillä tekkee mieli niin luopua näistä luovuuksista, jos huolisivat vaikka trukkikuskiksi johonkin... Tekis sellaista normi ihmistyötä ja harrastelis näitä luovuusvouhotuksia ohessa... Mun kapina mieli on nyt vähän hukassa :( Onneksi oot sinä Tiina ihana. Ollaan me niin samanlaiset :)

      Poista
    2. Hai!

      Minua jäi kiehtomaan suunnattomasti tuo ajatus trukkikuskina olosta.... Siis sehän voisi olla nastaa, pitäisikö minunkin muuttaa ajatusteni suuntaa, tai trukilla kiertosuuntaa, ajosuuntaa ja löytää itsensä vaikka ihan yllättävistä paikosta.
      Jos minulla meinaa välillä lähteä mopo käistä..., voiko trukkikin lähtä?

      Jos sitä onkin vain omiin kaavoihinsa kangistunut? Olen kuullut sanottavan, että pitäisi olla itselleen armollisempi,
      ehkä se pätee sinuunkin.


      Tiina (taas)



      Poista
    3. Kuuleppa, jos ne siellä Maskussa vaikka tarvis tällaisia höyrypää varastonaisia, voisit ehdottaa niin mentäis molemmat sinne ja hyrskyteltäisin trukilla sohvat pinoon :D

      Poista
  2. Kyllä on ihanat sukkelit :)
    Kunhan löydät itsellesi tosi kivan harjoittelupaikan, niin eiköhän se siitä sitten lähde.
    Nonniin, mitäpä muuta nyt sit osaiskaan sanoa :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oikeastaan pointti ei ole edes se ettenkö löytäisi harjoittelupaikkaa, pieniä ja suurempia neulomoita löytyy kyllä, MUTTA ne sijaitsevat yleensä jossain huitsinnevadassa ei lähelläkään Hämeenlinnaa saati sitten Nivalaa :(

      Poista