maanantai 10. maaliskuuta 2014

Pakko paiskia

pitkää päivää.

Ei niinkään koulun takia, vaan paetakseni todellisuutta.
Mallisto on alkanut muotoutua ja ajattelin vähän paljastaa suunnitelmia.
Tekstin tuottaminen ja "ajatustyö" tökkii aika paljon, mutta piirtely ja kaava-askartelu onnistuu ja saa ajatukset vaihtumaan. Neuleita ikäni suunnitelleena, ensimmäiset ajatukseni kollaasien kuvista olivat tietenkin neulosta. Pohdin sitten otsa kurtussa, etteikö minusta ole muuhun kuin neulesuunnitteluun ja päätin yrittää. Paitapuserohahmotelma näyttää tältä:


 Uskokaa tai älkää, mutta seuraavassa kuvassa on kuositeltuna osa housujen lahjetta.


Oliko ensimmäinen ajatuksesi, että nyt on muotoilijalla ruuvit löystyneet?

Voipi ollakkin, mutta seuraava housusuunnitelman kuva toivottavasti selittää, että mallistoni on ryppyinen ja ruttuinen päästä varpaisiin. Hiukan jännällä pohdiskelen itsekkin mitä tuleman pitää.
Toivottavasti saan pian kaavasovitteen housuista valmiiksi, jotta selviää onko ajatus toteutettavissa. Opettajan mielestä asioille pitää olla aina avoin ja olenkin nyt rohkeasti lähtenyt kokeilemaan.
Iltamyöhälle tänään leikkasin, mittasin ja liimasin. Jos tein turhaan, niin se oli sen arvoista; opin kuosittelusta monta asiaa.


Pakoa todellisuudesta helpottaa myös Haruki Murakami. Osat 1-2 kirjasta 1Q84 on jo luettuna ja kolmas osa aloitettuna. Toivoisin niin, ettei tämä tarina koskaan loppuisi, niin tärkeäksi se on muodostunut minulle tässä elämän uudessa, luopumisen opettelun vaiheessa.


6 kommenttia:

  1. Mielenkiintoista projektia siellä puuhastellaan. Olen itsekin huomannut, että pieni tekeminen pitää ajatuksia kasassa. Päivä vain ja hetki kerrallansa tässä mennään.

    VastaaPoista
  2. Hei sielunsysteri!

    Hyvältä näyttää nuo ryppyjutskat... Mielenkiintoinen projekti. Onneksi on opiskelu, onneksi on halu oppia ja kyky vaikka mihin;-) Olen hiukan kade, sillä minullakin olisi niin kauhea hinku uppoutua uuden oppimiseen silleen aikuisten oikeesti...

    Tunnistan niin itseni, kun kerrot että on pakko paeta todellisuutta uppoutumalla ja vielä luovuuden uusiin ilmenemiin. Oppien ja löytäen luovuuden voiman vaikeaankin elämäntilanteeseen. Se on mieletön venttiili sinua kohdanneessa surussa ja luopumisen tuskassa.
    Itse toivon, että jokaisella, joka painii elämässään kriiseissä ja vaikeissa asioissa olisi jokin vastaava poistoventtiili joka auttaa jaksamaan. Oivaltamaan, pääsemään ja jaksamaan päivästä toiseen.

    Jatka ja jaksa;-)

    Tiina

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tänä aamuna kävelin koululle (kolmisen kilometria) ja ihan loppumatkasta huomasin, että kevät aurinko paistaa kirkkaalta taivaalta. Sellainen asia jonka merkitys on ollut mulle aina erityisen suuri. Hämmästyin sitä, että elän ihan muissa maailmoissa. Poisto venttiili ei toiminut tieten aamusta, mutta tottahan se on poistoventtiili on hyvä olemassa. Kiitos Tiina kanssaelämisestä!

      Poista
  3. Anonyymi3/21/2014

    ..."ryppyistä & ruttuista"...
    Paita ja housut antavat varmaankin kropalle "anteeksi" maan vetovoiman ja iän vaikutuksessa syntyneitä pienen pieniä muutoksia... ;D
    Ihastuinpa erityisesti paitapuseroon!

    Elämässä on valoa ja varjoja....oot onneksi jo talsinut kirkkaassa auringon paisteessa... :)

    Pipsa

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jaa-a Pipsa, kohta nähdään mitä nuo rypytykset anteeksi antaa. Tänään varmaankin alan paidan kaavoitukseen ja ompelen housujen kaavasovitteen.

      Poista