perjantai 5. helmikuuta 2016

Näillä kuvilla

ja tunnelmilla wiikonlopun viettoon.
Olo on niinkuin lapsella, joka on saanut herkkuja mahan täydeltä: pökerryksissä.
Huokailen, silittelen kankaita kädellä, huokaan uudelleen.
Carpe diem.
Siihen hetkeen täytyy tarttua juuri silloin, kun se on.

Minulle tärkeä on tuo kotimme vierellä virtaava joki ja sen monimuotoisuus, sen elämä. Inspiraation lähteenä se on huikea aarreaitta. Joen äänet, värit, liike ja voima.
Kun tätä matkaa kanssani käytte, voimme yhdessä pohtia lopuksi onnistuinko kuvaamaan vaatteissani virtaavan veden ja sen äärellä asuvan korennon.
Talvinen joki on yhtä tärkeä ellei vielä tärkeämpi. Se on tie joka vie kauas Rimpinevalle, suolle, kauas hiljaisuuteen.
Aina vaan kysytään mistä saat inspiraatiosi.
Annan teille viikonlopulle tehtävän, menkää luontoon! Menkää hiihtelemään hiljaa tai vain kävelemään polkuja. Katsotaan avautuuko aistit... jään odottamaan...




2 kommenttia:

  1. Anonyymi2/05/2016

    Päivikki, tuo sinun rakkautesi jokeen tuo mieleen edesmenneen ystäväni Varpun, joka ammensi samasta joesta inspiraation lukuisiin runoihinsa ja novelleihinsa sekä nuortenkirjoihinsakun. Tuntuu hyvältä tuntea niin luovia ihmisiä. Jaana

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Jaana, minä en olekkaan Varpun runoja lukenut, onkohan niitä kokoelmina? Runo "omasta" joesta täytyy saada käsiin :)

      Poista