Äärestä laitaan

mennään nyt tunteiden vuoristoradalla.
Olen tuntenut hirvittävää turhautumista kouluttautumista kohtaan, johtuen epäoikeudenmukaisista ryhmätyöprojekteista. Toisaalta olen sitten yrittänyt keskittyä omiin hommiin ja pyrkinyt auttamaan niitä, jotka ovat olleet pulassa hirvittävän työtaakan alla.

Pienen kriisinpoikasenkin aiheutti pohdinta siitä mitä valintoja on elämässään tehnyt kotipaikkakunnan suhteen. Tämä kriisi lähti hops-keskustelusta ja argumentista: "lähdetäänkö nyt siitä, että Nivala pysyy Nivalana tuli mahdollisuuksia mitä hyvänsä..." siitähän se on lähdettävä. Tämä sai aikaan synkkämielisen pohdinnan siitä olenko tehnyt vääriä valintoja. Kuitenkin valitsisin vieläkin tämän maailman ihanimman ison perheen ja tämän saman paikan kodillemme.
Harmitti ehkä vain se, että työmahdollisuudet keskittyvät niin paljon eteläsuomeen.
Tällainen seikka taas syö motivaatiota opiskella...
Jos ainoa työmahdollisuus muotoilijalle on täällä postinjako, niin... niin...
Jatketaan nyt opiskelua kuitenkin, vaikka harmaita hiuksia aiheuttaa sekin, että opiskelun rahoitus loppuu keväällä ja ilman rahaa on hiukan hankala asua Hämeenlinnassa saati sitten kulkea siellä.

Onnekseni ja joulumielen tuojaksi kuitenkin tuli tämänviikkoinen kuvallisen ja plastisen palaute, joka niin hiveli itsetuntoa. Olin kehittynyt kurssin aikana  ja sen huomasin itsekkin. Ensimmäinen viitonen kuvallisista sai tunteet myllertämään ja kyyneleen silmäkulmaan.
Positiivinen palaute, se minua kantaa enemmän kuin piiskurointi ja moite. Kokemusta nyt on molemmista.

Sainpa valmiiksi yhden junaneulomuksenkin.
Jämälangat  yhdistyivät talvitaivaan väreiksi missooni-tyyppiseksi hamoseksi.
Sievä hamonen joulunalustilaisuuksiin.