tiistai 4. lokakuuta 2016

Kukkatipoissa

oli tehoja luomisinnostuksen suhteen. Täytyy ehkä tilata erikseen opparin kirjoittamiseen syventävät tipat. Tosin eilen aamulla osasin jo hiukan taas palata siihen neulevalmistajien selvitystyöhön, huh!


Olen yrittänyt saada persoonallista jälkeä neulekoneella, sellaista, jota on vaikeampi toteuttaa teollisesti samannäköisenä. Ai että tykkään tuosta mohairin ja ranskalaisen efektilangan liitosta <3  Mulla on isompi neuleprotoprojekti menossa, mutta helpottaa kun voi tehdä tällaisia pienempiä kokeiluita ohessa. Mukava ois kuulla mielipiteitä...



Arvaatte varmaan, että kun alkaa taas mallistosuunnitelmat kovasti kutkuttaa, niin silloin väistyy kaikki muu mielestä. Toisaalta olen niin iloinen, että palo neulekoneella työskentelyyn löytyi taas. Toki välillä märehdin, että miksi näitä suunnittelen käsikoneelle, kun olen miljoona päätöstä tehnyt, etten käsityöyrittäjäksi enää ryhdy.


Edellisessä elämässä käsityöyrittäjänä kirjanpitäjäni tuumasi, että saahan sitä yksityishenkilönäkin käsitöitä tehdä ja myydä harrastuksekseen, kun muistaa maksaa siitä veron.
Juttelin tässä viimeviikolla toisen pohdiskelijan kanssa ja hän tuumasi niin levollisin mielin, että luovuudelle täytyy antaa aikaa. Maltti on valttia ja nyt kun minä olen tuumaillut aikani, huomaan, että alkaa syntyä aika mukavaa jälkeä. Persoonallista ja harkittua, voisiko sanoa niin?
Tämmöinen unelmoitsijan hattarapipo päähän ja haaveilemaan pilvilinnoista.